World Cup: Suomi on paperilla muita jäljessä, Yhdysvalloilla jopa Kanadaa parempi materiaali

MAAJOUKKUE, NHL / Artikkeli
Mikko Rantanen on Suomen World Cup -joukkueen kenties suurin tähti. Nuori Leo Carlsson tavoittelee paikkaa Ruotsin miehistössä.
Kuva © Juuso Pellava - www.jpellava.fi
Jatkoaika kasasi World Cupiin osallistuville maille kisajoukkueet. Suomen materiaali ei paperilla ole muiden World Cupiin osallistuvien maiden tasolla. Yhdysvallat on pelaajalistoja vertaillessa nousemassa jopa ykkössuosikiksi.

Helmikuulle 2025 kaavaillussa World Cupissa nähdään ainoastaan perinteisiä maajoukkueita, eli vuoden 2016 turnauksesta tuttuja yhdistelmäjoukkueita ei ole mukana. Osallistuvien joukkueiden halutaan lisäksi koostuvan kokonaisuudessaan NHL-pelaajista.

Tämä rajaa viimekertaisista osallistujista pois Tšekin, jolla on esimerkiksi tällä kaudella vain neljä NHL:ssä pelaavaa puolustajaa, eikä hyökkääjiäkään välttämättä olisi riittävästi. Venäjä ei ole mukana sotatoimiensa takia.

Jäljelle jäävät Suomi, Ruotsi, Kanada ja Yhdysvallat, ja turnaus on tarkoitus pelata tällä nelikolla. Tässä jutussa katsotaan miltä joukkueet voisivat näyttää. Reilu vuosi on lyhyt aika, joten hahmotelmat näyttävät melko samanlaisilta kuin jos turnaus pelattaisiin tällä kaudella.

Vielä on epävarmaa montako pelaajaa joukkueeseen saa nimetä, mutta tässä jutussa mennään viime vuosien arvokisoista tutun 3 maalivahdin ja 22 kenttäpelaajan mallin mukaan. Ottelukokoonpanoissa käytetään todennäköisesti NHL-sääntöjä, jolloin pelaamaan mahtuu 2 maalivahtia ja 18 kenttäpelaajaa. Tämä tarkoittaa käytännössä kolmea pakkiparia ja neljää hyökkäysketjua.

Suomi

VLH KH OLH
Artturi Lehkonen Aleksander Barkov Mikko Rantanen
Patrik Laine Sebastian Aho Teuvo Teräväinen
Matias Maccelli Roope Hintz Eeli Tolvanen
Eetu Luostarinen Anton Lundell Mikael Granlund
Erik Haula, Jesperi Kotkaniemi
VP OP
Miro Heiskanen Niko Mikkola
Esa Lindell Jani Hakanpää
Juuso Välimäki Henri Jokiharju
Olli Määttä, Rasmus Ristolainen
MV
Juuse Saros
Ville Husso
Kaapo Kähkönen

Sentteritarjonta on Suomen joukkueen ehdoton vahvuus. Aleksander Barkov, Sebastian Aho ja Roope Hintz ovat kaikki tähtipelaajia, joiden ympärille voi rakentaa kolme tuloksen tekoon pyrkivää ketjua. Tarvittaessa yhden heistä voi myös siirtää laitaan ja keskittää tähtiloiston kahteen ensimmäiseen ketjuun.

Laituriosasto ei Mikko Rantasta lukuun ottamatta kestä paperilla vertailua etenkään pohjoisamerikkalaisiin joukkueisiin. Siinä missä kärkisentterit ovat tässä vaiheessa lähes kiveen hakattuja, voi laitahyökkääjien tilanne elää ennen turnauksen alkua. Tässä nimetyn joukkueen ulkopuolelta esimerkiksi Kaapo Kakko, Kasperi Kapanen ja viime aikoina läpimurtoa NHL:ään tehnyt Juuso Pärssinen ovat seurannan arvoisia.

Puolustuksessa Leijonat antaa materiaalin puolesta muille joukkueille tasoitusta vielä laitureitakin enemmän. Miro Heiskanen mahtuisi mihin tahansa maajoukkueeseen, mutta kenelläkään muulla ei olisi asiaa mihinkään kolmesta muusta osallistujajoukkueesta.

Niko Mikkola on ollut alkukauden positiivinen yllätys ja se riittää tässä kaavailussa ykköspariin. Juuso Välimäki on Heiskasen lisäksi toinen ylivoimaa tällä kaudella säännöllisesti pelannut suomalaispuolustaja ja on siksi vahvoilla pelaavaan kuusikkoon. Mielipiteitä jakava Rasmus Ristolainen on tarjolla ylimääräiseksi puolustajaksi, mutta paikka kuuden pelaavan pakin joukossa on otettavissa jos viime aikojen pieni noususuhdanne jatkuu.

NHL:ssä on tällä kaudella vain yhdeksän jokseenkin säännöllisesti pelaavaa suomalaispuolustajaa. Heistä Urho Vaakanainen jäi tässä tuolileikissä ilman paikkaa joukkueessa. Loukkaantumisen takia koko alkukauden sivussa ollut Ville Heinola voi olla tyrkyllä joukkueeseen, jos murtautuminen NHL:ään vihdoinkin onnistuu.

Juuse Saros on Leijonien ehdoton luottomaalivahti, vaikkei alkukausi olekaan sujunut aivan viime kauden tasolla. Parhaimmillaan Saros kestää vertailun ihan kehen tahansa maalivahtiin. Kaksi muuta veskaripaikkaa ratkaisee vire ja peliaika turnauksen alla. Nyt listattujen Ville Husson ja Kaapo Kähkösen kovimpia haastajia ovat Joonas Korpisalo, Ukko-Pekka Luukkonen ja Saroksen Predators-joukkuetoveri Kevin Lankinen.

Kokonaisuudessaan Suomen materiaali on turnaukseen osallistuvasta nelikosta paperilla heikoin. Tämä tosin on tuttu tilanne aiemmista parhaiden joukkueiden turnauksista, joissa on aina ennakkokaavailuissa ollut neljä tai viisi materiaaliltaan parempaa maata, joista kuitenkin moni on lopulta sijoittunut Leijonia huonommin.

Yhden ja kahden ottelun sarjoissa yllätysmahdollisuus on nytkin olemassa. Aika näyttää onnistuuko Antti Pennanen saamaan jalkeille joukkueen, joka saa muihin verrattuna etua taktisesta puolesta ja joukkuehengestä.

Ruotsi

VLH KH OLH
Filip Forsberg Elias Pettersson William Nylander
Jesper Bratt Mika Zibanejad Elias Lindholm
Adrian Kempe William Karlsson Lucas Raymond
Mikael Backlund Joel Eriksson Ek Calle Järnkrok
Leo Carlsson, Gustav Nyquist
VP OP
Victor Hedman Erik Karlsson
Hampus Lindholm Jonas Brodin
Rasmus Dahlin Rasmus Andersson
Mattias Ekholm, Gustav Forsling
MV
Linus Ullmark
Jacob Markström
Filip Gustavsson

Ruotsi häviää aivan kirkkaimpien tähtikeskushyökkääjien määrässä muille maille, mutta eliittisentterit Elias Pettersson ja Mika Zibanejad sekä alempia ketjuja johtavat William Karlsson ja Joel Eriksson Ek muodostavat silti hyvän kokonaisuuden.

Kärkiketjujen laidoille on kirkkaimman tähden William Nylanderin lisäksi tarjolla mukavasti noin piste per peli -tason NHL-pelaajia. Mikael Backlundin ja Calle Järnkrokin kaltaiset pelaajat puolestaan sopivat hyvin puolustavampiin rooleihin.

Kamppailu viimeisistä hyökkääjien paikoista on tiukkaa ja tässä hahmotelmassa rannalle jäivät esimerkiksi André Burakovsky, Marcus Johansson, Alexander Wennberg, William Eklund ja Alexander Holtz.

Ykköspakkipariin ovat tarjolla kokeneet Victor Hedman ja Erik Karlsson. Puolustukseen riittää tasokkaita pelaajia ja paperilla Ruotsi on selvästi Suomea edellä, eikä kovin kaukana pohjoisamerikkalaisista joukkueista. Nimetyn kahdeksikon ulkopuolellekin jää pelaajia kuten Adam Larsson, Oliver Ekman Larsson ja Marcus Pettersson.

Maalivahtikolmikko vaikuttaa tässä vaiheessa melko selkeältä, mutta keskinäinen järjestys saattaa turnauksen lähestyessä olla melkein mikä tahansa. Viime kauden parhaaksi maalivahdiksi valittu Linus Ullmark saa tässä vaiheessa paistatella veskaripuntarin ykkösenä ennen Jacob Markströmiä ja Filip Gustavssonia.

Valitun trion jälkeen ero seuraaviin on tällä hetkellä suuri, mutta takamatkalta paikkaa turnauksessa kyttäävät esimerkiksi Samuel Ersson, Arvid Söderblom ja Jonas Johansson.

Tre Kronor on paperimaaottelussa helppo sijoittaa World Cup -nelikosta kolmanneksi, mutta tasaisia pelejä lienee luvassa sekä Suomea että pohjoisamerikkalaisia vastaan.

Kanada

VLH KH OLH
Zach Hyman Connor McDavid Mitch Marner
Connor Bedard Nathan MacKinnon Sam Reinhart
Brad Marchand Sidney Crosby Mark Stone
Steven Stamkos Brayden Point Mathew Barzal
Ryan Nugent-Hopkins, Mark Scheifele
VP OP
Devon Toews Cale Makar
Shea Theodore Alex Pietrangelo
Josh Morrissey Mackenzie Weegar
Morgan Rielly, Noah Dobson
MV
Adin Hill
Carter Hart
Tristan Jarry

Vanhan kiekkoviisauden mukaan keskushyökkääjän on helpompi pelata laidassa kuin laitahyökkääjän keskellä. Kanada ei perinteisesti ole pelännyt valita parhaiden pelaajien turnauksiin parhaita hyökkääjiään, vaikka joukossa olisi senttereitä enemmän kuin keskikaistalle mahtuisi. Tässä nimetystä 14 hyökkääjästä yli puolet kykenee pelaamaan keskellä.

Suurin tähti Connor McDavid saa ykkösketjun laitaan Oilers-ketjutoverinsa Zach Hymanin ja maan ykköslaiturin Mitch Marnerin. Ylimääräiseksi hyökkääjäksi valittu Ryan Nugent-Hopkins mahdollistaa tarvittaessa Oilersin ykkösketjun kokoamisen sellaisenaan. Nathan MacKinnon puolestaan saa rinnalleen Blackhawksissa sentterinä viihtyvän supertulokkaan Connor Bedardin ja alkukauden tehokkaimman kanadalaislaiturin Sam Reinhartin.

Alemmista ketjuistakaan ei voi jarruketjuina puhua, kun joukossa on sukupolvensa parhaan pelaajan Sidney Crosbyn kaltaisia nimiä. Hyökkääjien joukossa on silti pelaajia, jotka pelaavat seurajoukkueissaan myös alivoimaa.

Kanadan kohdalla myös joukkueen ulkopuolelle jäävien hyökkääjien nimilista on vakuuttava. John Tavares, Robert Thomas, Bo Horvat, Ryan O'Reilly ja Carter Verhaeghe ovat esimerkkejä tästä.

Puolustuksessa voidaan luottaa valmiisiin koostumuksiin, kun ykköspari Devon ToewsCale Makar on sellaisenaan tuttu Colorado Avalanchesta ja kakkospari Shea TheodoreAlex Pietrangelo Vegas Golden Knightsista.

Kanadassa halutaan usein valita joukkueeseen tasamäärä kummaltakin puolelta laukovia pelaajia, ja etenkin oikealla puolella kilpailu on kovaa. Huippukautta pelaava Noah Dobson vie valinnoissa viimeisen rightin pakin paikan, kun ulos jäävät esimerkiksi Drew Doughty, Dougie Hamilton, Aaron Ekblad ja Evan Bouchard. Vasemmalta laukovien varavaihtoehtojen joukossa ovat Vince Dunn ja Travis Sanheim.

Paperilla nimekkäiden vaahteralehtipaitojen suurin kysymysmerkki on tolppien väli. Selkeää ykkösvalintaa ei ole, mutta viime kaudella Stanley Cupin voittanut ja menneen syyskauden hyvin pelannut Adin Hill olkoon tällä hetkellä nokkimisjärjestyksen kärjessä.

Kakkos- ja kolmosmaalivahdiksi on tarjolla runsaasti hieman tasapaksuja vaihtoehtoja, ja nimetyn kolmikon ulkopuolelle jäävät esimerkiksi Cam Talbot, Jordan Binnington, Connor Ingram, Devon Levi ja Hillin joukkuetoveri Logan Thompson.

Kanadan hyökkäys ja puolustus ovat perinteisesti kovia, eikä taso merkittävästi laskisi vaikka kohdalle sattuisi muutama loukkaantuminen. Sen sijaan maalivahtiosasto ja etenkin ykkösmaalivahti on ennakkoon jopa osallistujanelikon heikoin.

Yhdysvallat

VLH KH OLH
Jason Robertson Auston Matthews Clayton Keller
Brady Tkachuk Jack Hughes Matthew Tkachuk
J.T. Miller Jack Eichel Brock Boeser
Kyle Connor Dylan Larkin Alex DeBrincat
Jake Guentzel, Tage Thompson
VP OP
Quinn Hughes Charlie McAvoy
Jaccob Slavin Adam Fox
Zach Werenski John Carlson
Luke Hughes, Brock Faber
MV
Connor Hellebuyck
Thatcher Demko
Jake Oettinger

Yhdysvallat saa Auston Matthewsin ja Jack Hughesin johdolla kasaan sentteriosaston, joka ei juuri kalpene Kanadan rinnalla. Keskushyökkääjiä riittää naapurin tapaan myös laidalle, josta itsensä saattaa löytää esimerkiksi NHL:n pistepörssin kärkipäähän noussut J.T. Miller.

Laitahyökkääjämateriaali on laaja ja tasainen. Ykkösketjuun merkityt laiturit eivät voi olla varmoja edes paikastaan joukkueessa ja joukkueen ulkopuolelta voi vielä nousta kärkiketjuihin asti. Aika näyttää myös sen, laitetaanko Tkachukin veljekset Matthew ja Brady samaan ketjuun.

Hyökkääjistä joukkueeseen ovat tyrkyllä myös Chris Kreider, Alex Tuch, Cole Caufield ja Trevor Zegras. Kokemusta voisivat tuoda tulevana kesänä 40 vuotta täyttävä Joe Pavelski ja äskettäin tehokkaan paluun kaukaloihin tehnyt Patrick Kane.

Puolustus kestää myös vertailun Kanadaan. Joukossa on muutama vuosi sitten NHL:n parhaana puolustajana palkittu Adam Fox ja saman palkinnon kirkkaimpiin suosikkeihin tällä kaudella kuuuva Quinn Hughes.

Tämän kauden tulokaspuolustajat Brock Faber ja Luke Hughes ovat otteillaan ilmoittautuneet kisaan pelipaikoista, jotka tässä hahmotelmassa heille annetaankin. Voi toki olla, että valinnat osuvat heidän sijaansa kokeneisiin Jacob Troubaan ja Seth Jonesiin. Myös Noah Hanifin, Trouban Rangers-pakkipari K'Andre Miller ja nuori Jake Sanderson ovat tarjolla valintaspekulaatioihin.

NHL:n eliittiin jo vuosia kuulunut Connor Hellebuyck voi tolppien välissä saada kirittäjäkseen Thatcher Demkon ja Jake Oettingerin. Tämä olisi paperilla jopa selvästi turnauksen paras maalivahtikolmikko. Syyskauden onnistujat Jeremy Swayman ja Charlie Lindgren ovat haastajia. Myös John Gibson pelaa vaihteeksi hyvää kautta ja on seurannan arvoinen seuraavan vuoden aikana.

Kokonaisuudessaan materiaali on kivikova. Hyökkääjien ja puolustajien kohdalla on makuasia, pitääkö Yhdysvaltain vai Kanadan nimilistasta enemmän. Maalivahtien osalta etu on kuitenkin niin selkeästi rajan eteläpuolella, että Yhdysvallat voi paperilla julistaa ykköseksi.

» Lähetä palautetta toimitukselle