Kanada-ottelu tarjosi Nuorten Leijonien osalta enemmän kysymysmerkkejä kuin riemunkiljahduksia

MAAJOUKKUE / Artikkeli
Kanada-ottelu tarjosi kovaa kamppailupeliä.
Kuva © Tiia Mahkonen
Kanada-ottelu tarjosi Suomen osalta hyvin vähän riemunkiljahduksia. Lauri Mikkolan luotsaama ryhmä oli kokonaisuudessaan selvästi Kanadaa jäljessä.

Suomi kohtasi alle 20-vuotiaiden MM-turnauksen avausottelussa Kanadan, joka voitti Nuoret Leijonat selvästi maalein 5–2.

Hivenen paremmalla viimeistelyllä Suomi olisi voinut mennä avauserässä ottelussa johtoon Lenni Hämeenahon päästyä nokikkain Mathis Rousseaun kanssa. Kanadalaisvahti nollasi kuitenkin Hämeenahon yrityksen ja hetkeä myöhemmin Kanada meni hieman onnekkaalla osumalla johtoon.

Toisen erän alussa Suomella oli toinen vahva jakso, kun Konsta Heleniuksen kipparoima ketju järjesti päättyneen jäähyn jälkeen kolme maalipaikkaa samaan vaihtoon, mutta tuloksetta.

Isossa kuvassa pomput menivät kuitenkin oikein. Kanada loi liki puolet enemmän maalipaikkoja tasaviisikoin ja muutenkin se oli melkein jokaisella pelin osa-alueella Suomea edellä.

Positiivisen puolelle Suomen pelaamisessa jäi oikeastaan vain Niklas Kokon erinomainen torjuntatyöskentely sekä Heleniuksen johtaman ylivoimakoostumuksen pelaaminen. Kyseinen koostumus onnistui kertaalleen maalinteossa ja loi muutaman laadukkaan maalipaikan, mistä on hyvä ammentaa jatkoa ajatellen.

Hyökkäyspelaamisen laatu

Suomen kiekollinen pelaaminen oli ajoittain todella vaikeaa, osittain yksilöiden omien kiekonkäsittelyvirheiden vuoksi, ja toisaalta myös puutteellisen tarjontapelaamisen vuoksi suhteessa Kanadan korkeaan kahden tai kolmen pelaajan karvauspelaamiseen.

Suomi pakotti peliä usein painollisen laidan kautta, vaikka se olisi ollut täysin tukossa tilan tekemisen sijaan. Viimeistään kamppailujen kautta Kanada poimi kiekkoja itselleen.

Kanada saikin yhteensä kuusi maalipaikkaa kiekonriistoista, mikä on hälyttävän suuri määrä.

Prässipelaamisen lisäksi Kanada myös puolusti keskialuetta laadukkaasti ja vaikeutti tälläkin tavoin Suomen pääsemistä hyökkäysalueelle.

Hyökkäysalueella Suomi sai korkeintaan pari pidempää päätypeliä ja ylipäätään maalipaikkojen luontiin Nuorilta Leijonilta kykeni vain kaksi ensimmäistä ketjua, Heleniuksen sekä Jere Lassilan kipparoimat ketjut.

Lauri Mikkolan valmennustiimeineen täytyy pystyä antamaan kiekolliseen pelaamiseen parempia eväitä turnauksen huippumaita vastaan, mikäli Suomi haluaa poistua Ruotsista mitalit kaulassa.

Passiivinen puolustuspelaaminen

Heikosti hyökättyään Suomi joutui puolustamaan paljon, eikä sekään sujunut toivotulla tavalla.

Suomi puolusti omalla alueellaan passiivisesti. Tästä oivallinen esimerkki on Kanadan toinen maali. Ensin Nuoret Leijonat pelasi passiivisen ja peruuttelevan trapin, mikä tarjosi kanadalaisille kunniakujan hyökkäysalueelle.

Tämän jälkeen Leijonat jäi passiiviseen noppavitosmuodostelmaan omalle alueelle, minkä antaman tilan Kanada hyödynsi mainiosti. Kanadan hyökkäysalueaikaa ei ehtinyt kauaa kulua, kun se oli luonut kaksi maalipaikkaa, joista jälkimmäisestä syntyi ottelun toinen osuma.

Puolustusalueen puolustuspelaaminen oli muutenkin hyvin sekavan näköistä, ja ajoittain tuntui siltä, että pelaajat eivät itsekään tienneet, mitä heidän olisi pitänyt tehdä. Puolustettavien pelaajien vaihtuessa tilanteissa oli paljon viivettä, minkä myötä kanadalaisilla oli valtavasti tilaa operoida kiekon kanssa viivan tuntumassa ja laitojen lähellä.

Tämänkin osa-alueen kanssa valmennuksella on paljon jumpattavaa turnauksen edetessä.

Suomi kohtaa keskiviikkona Saksan iltapäiväottelussa, jossa se pääsee toteuttamaan edellä mainittuja osa-alueita laadukkaammin.

» Lähetä palautetta toimitukselle