Ruotsi taipui kotijäällään alle 20-vuotiaiden MM-finaalissa Yhdysvalloille lukemin 6–2. Turnauksen kolmella nollapelivoitolla aloittanut Juniorkronarna joutui pettymään kotiyleisön edessä.
Joukkueen yksi suurimmista sankareista oli viimeiset nuorten MM-kisansa pelannut Jonathan Lekkerimäki. 19-vuotias iski turnauksessa seitsemään otteluun yhtä monta maalia, ja hänet valittiin turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi.
Loppuottelussa kansaa huudattaneen 3–2-maalin juuri ennen toista erätaukoa laukonut Lekkerimäki näki Ruotsin ottelussa paljon hyvää karusta lopusta huolimatta.
– Ottelu oli alussa erittäin tasainen, ja tulimme peliin hyvin. Tulimme hyvin myös kolmanteen erään, mutta peli karkasi Yhdysvaltojen maalin jälkeen.
– Loppujen lopuksi annoimme erinomaisen haaasteen, niin kuin koko turnauksessa, mutta se ei riittänyt.
Göteborgin Skandinavium-areena oli jokaisen Ruotsin ottelun ajan loppuunmyyty, ja kotiyleisön tuki sinikeltaisille oli ajottain jopa korvia huumaavaa. Lekkerimäellä on vain ylistyssanoja kotiyleisölle.
– Tunnelma oli finaalissakin aivan huikea, erinomainen. Urallani ei ole ollut montaa tuollaista peliä.
Ruotsin upeasti alkanut tarina sai Juniorkronornan kannalta karun lopun, mutta Lekkerimäki näkee kokemuksessa silti paljon positiivista.
– Se oli todella tunteellista. Minusta tämä reissu oli huikea, minulla oli todella hauskaa. Moni on ollut meidän tukenamme ympäri maailmaa.
– Kotiyleisö oli maaginen koko turnauksen ajan, ja oli hienoa nähdä, että he jaksoivat huutaa ja hyppiä ottelun jälkeenkin. He seisoivat meidän tukenamme loppuun asti, ja olen kiitollinen siitä.
Henkilökohtainen palkinto ei lämmitä
Ottelun lopulla nähtiin tunteiden kuohahdus kummastakin leiristä, kun Ruotsin Noah Östlund ja Anton Johansson tappelivat Yhdysvaltojen Lane Hutsonin ja kapteeni Rutger McGroartyn kanssa. Sivusta katsonut Lekkerimäki selitti ruotsalaisten aloitteesta syntynyttä käsirysyä sillä, että tunteet olivat kotileirissä pinnassa tappion kynnyksellä.
– Molemmat joukkueet halusivat voittaa ottelun kovasti. Tunteiden säätelylläkin on iso merkitys tälläisessä ottelussa. Sitten kun ottelun aikana jokin menee hieman huuruun, niin tapahtuu tuollaista.
Ottelun jälkeen siniviivalle kokoontui kyynelehtivä joukkue, josta enimmistö tuijotti vain pitkälle tyhjyyteen. Lekkerimäki kävi kiertämässä koko Ruotsin joukkueen läpi jäällä ennen hopeamitalien jakamista.
– Halasin kaikkia joukkuekavereitani. Tämä ryhmä on täynnä niin mukavia ihmisiä. Olen erittäin ylpeä joka ikisestä tuolla. Olemme kavereita loppuelämämme ajan, ja tulen aina nauttimaan hetkistä heidän kanssaan.
– Kyllä tämä vetää todella hiljaiseksi. Mutta kai meidän pitäisi olla tyytyväisiä tähän turnaukseen. Vaikka kaikki luonnollisesti halusivat voittaa, oli tämä kokonaisuudessaan upea matka.
Lekkerimäki ei peittele tuntemuksiaan.
– Mutta kyllä tämä tekee kipeää. Se kirpaisee todella paljon.
Koetko, että voisit nähdä tämän kokemuksen vielä positiivisessa valossa?
– En oikeastaan tiedä juuri nyt. Vaikea sanoa, sillä tämä sattuu niin paljon.
Eikö tämä henkilökohtainen menestys ja valinta turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi lämmitä yhtään?
– Ei, sillä ei ole mitään väliä. Olimme täällä voittamassa mestaruutta, mutta emme saaneet sitä tavoitetta täytettyä. En voi nauttia omasta menestyksestä, kun hävisimme, Lekkerimäki päättää tuskaisena.
