Boston Bruins – Bergeronin aika on ohi
Kovin odotuksin viime kauteen lähteneen Bruinsin kausi oli poikkeuksellinen. Kaikille oli selvää, että nyt yritetään viimeisen kerran saada mestaruus Bruins-legendoille Patrice Bergeronille ja David Krejčílle.
Kausi eteni bostonilaisten kannalta kuin valssi, joukkueen runkosarjan ollen pisteiden valossa paras NHL-runkosarja koskaan. Pudotuspeleihin joukkue lähti suurimpana mestarisuosikkina. Ensimmäisenä vastaan asettui juuri ja juuri pudotuspeleihin päässyt Florida Panthers.
Ja mitä kävikään? Joukkue kohtasi katastrofin, kun Bruins päästi jo hyppysissä olleen jatkopaikan valumaan hukkaan häviämällä sarjan seitsemässä ottelussa Panthersille.
Ensimmäisen kierroksen pudotuksesta tullutta pettymystä Bruins ei uudella kaudella pääse helpolla parantelemaan. Viimeinen tanssi on nyt tanssittu.
Krejčí ja ennen kaikkea joukkueen pitkäaikainen johtaja Bergeron jättävät valtavan aukon joukkueeseen. Sarjan viime kauden toiseksi tehokkaimmasta joukkueesta lähti paljon tulivoimaa, kun niin ikään Taylor Hall ja Tyler Bertuzzi jättivät joukkueen. Paikkaamaan puutetta hankittiin James van Riemsdyk, Morgan Geekie, Jesper Boqvist sekä paluumuuttaja Milan Lucic. Eivät nämä pelaajat huonoja ole, mutta kaukana siitä, mitä Bruins menetti.
Joukkueen uusi kapteeni Brad Marchand ja Tšekkitähti David Pastrňák ovat sarjan parhaimmistoon kuuluvia pelaajia, mutta hyökkäyksen ongelmat eivät heidän panoksellaan taitu.
Erityisesti huolta herättää joukkueen sentteriosasto. Kun kärkisenttereinä häärivät Pavel Zacha ja Charlie Coyle, ei tarvitse hetkeäkään kuvitella, että viime kauden runkosarjalento jatkuisi. Samoin alemmat ketjut huutavat lisävahvistuksia, mikäli joukkue haluaa haastaa divisioonansa kärjen.
Siinä missä Bruins vakuutti viime kaudella koko joukkueena, oli sen puolustus täyttä timanttia. Bruins esimerkiksi päästi vain 2.12 maalia ottelua kohden omiin. Iso kiitos siitä meni maalivahdeille, mutta ennen kaikkea joukkueen puolustus oli suvereeni koko kauden ajan.
Joukkueessa tälläkin kaudella pelaavat Hampus Lindholm ja Charlie McAvoy olivat koko kauden sarjan parhaiden puolustajien joukossa. Muutoinkin puolustuksen runko pysyy lähes samana. Ainoana muutoksena Kevin Shattenkirk ja Ian Mitchell saapuvat paikkaamaan Dimitry Orlovin ja Connor Cliftonin jättämät aukot.
Bergeronin jättämä tyhjiö tulee näkymään merkittävästi niin hyökkäys- mutta myös puolustuspäässä, kun joukkue menetti hänen lisäkseen useamman muun kahden suunnan hyökkääjän. Bruins-puolustuksella tulee olemaan huomattavasti vaikeampaa ensi kaudella kuin mihin joukkueessa ollaan Bergeronin aikana totuttu.
Maalivahtitandem jatkaa samana, ja iso osa menestyksestä tuleekin lepäämään veräjänvartioiden harteilla. Vezina-voittaja Linus Ullmark ja Jeremy Swayman ovat tällä kaudella sarjan vakuuttavimpia kaksikoita. Vaikea kuitenkaan uskoa, että viimekautinen lento jatkuu. Niin uskomattomia kaksikon lukemat olivat. Lisäksi Ullmark ei ole vielä vakuuttanut tasoaan pudotuspeleissä.
Jim Montgomeryn toinen kausi Bruinsin päävalmentaja ei tule olemaan helppo. Menestykseen tottunut joukkue ja kulttuuri voi kantaa yllättävänkin pitkälle, mutta ilman maagisia vippaskonsteja viime kausi ei tule toistumaan.
Jo yksi osuva sentterihankinta voisi nostaa joukkueen osakkeita huomattavasti, mutta ilman sitäkin joukkue taistelee tosissaan pudotuspelipaikasta. Ei kuitenkaan olisi täysi yllätys, jos viiva jäisi saavuttamatta.
Vaikka Bruins olisikin divisioonansa neljäs, voi se silti karsiutua pudotuspeleistä. Siitä pitää huolen Metropolien divisioonan ylemmän keskikastin joukkueiden nouseva taso. Niin kovaa on kilpailu.
Bruins pelaa Atlantin divisioonan sijoista 4–6.
Florida Panthers − viime kauden menestys toi varjon kauden alkuun
Florida Panthersin viime sesonki päättyi Stanley Cupin finaaleissa, joissa mestariksi kivunnut Vegas Golden Knights osoittautui vahvemmaksi. Vielä runkosarjan viimeisillä kierroksilla Panthers tarvitsi apua myös muilta joukkueilta päästäkseen edes pudotuspeleihin, joten finaalipaikkaa voi pitää jättimäisenä yllätyksenä.
Menestys jätti kuitenkin jälkensä myös alkavalle kaudelle. Tähtipuolustajat Brandon Montour ja Aaron Ekblad pelasivat pudotuspelit – kauniisti sanottuna – puolikuntoisina, viimeisen summerin soitua kumpikin suuntasi kohti leikkauspöytää. Montouria on lupa odottaa takaisin marras–joulukuussa, kun Ekbladin paluu venyy ensi vuoden puolelle. Myös supertähti Matthew Tkachuckilta murtui rintalasta finaaleissa, joten valmistautuminen kauteen ei ole sujunut täysin ongelmitta.
Kesä toi varsin kokoonpanoon maltillisia muutoksia, jotka koskivat lähinnä alempia ketjuja. Hyökkäyspään merkittävimmät lähtijät olivat eri vaivojen takia runkosarjassa vain 20 ottelua pelannut Anthony Duclair sekä pääosin alaketjuissa pelannut Eric Staal. Lisätilaa palkkakattoon vapautti uransa lopettanut Patric Hörnqvist, jonka sopimus loppui. Tulopuolella oli lähinnä jyrätason pelaajia, kuten Steven Lorentz ja Kevin Stenlund. Kovimmat odotukset kohdistuvat neljän vuoden ja keskimäärin kolmen miljoonan dollarin sopimuksen solmineeseen Evan Rodriguesiin.
Myös puolustuspäässä muutokset pysyivät maltillisina, sillä viime kauden kolme kärkipuolustajaa (Ekblad, Montour sekä Gustav Forsling) jatkavat takalinjoilla. Kevään peleissä vaikeuksissa olleet Radko Gudas ja Marc Staal lähtivät vuolemaan dollareita muille maille vielä uriensa loppuvuosiksi. Viime kaudella Panthersin puolustus oli kapea, eikä tulevankaan kauden alku näyttänyt tähtipakkien poissaolon takia leveältä, joten joukkueen GM Bill Zito reagoi hankkimalla täytettä vapailta markkinoilta.
Vielä viime kaudella yli kymmenen miljoonaa dollaria tienannut Oliver Ekman-Larsson solmi yhden vuoden ja reilun kahden miljoonan dollarin sopimuksen Panthersin kanssa. Ruotsalaispakin käyrä on ollut viime vuodet laskeva, ja Vancouver Canucks osti kesällä miehen sopimuksen ulos, mutta potentiaali on yleisessä tiedossa. Toinen uusi profiilihankinta oli Niko Mikkola, joka allekirjoitti kolmivuotisen sopimuksen 2,5 miljoonan dollarin keskiansioilla. Heidän lisäkseen leveyttä tuovat Mike Reilly sekä vanha tuttu Dmitri Kulikov.
Maalivahtiosastolla ykkösnimenä jatkaa tuttu mies, kun pudotuspeleissä tasoaan nostanut Sergei Bobrovski aloittaa jättisopimuksensa viidennen kauden. Viime kaudella henkilökohtaisten syiden vuoksi sivuun jäänyt lupaus Spencer Knight on tekemässä paluuta tolppien väliin.
Viime kausien aikana Panthers on satsannut vahvasti käsillä olevaan hetkeen, mikä on tarkoittanut kärkivarausten kauppaamista tähtien tieltä. Viime kesänä alhaisin varausvuoro oli toisen kierroksen loppupäässä, edellisenä vuonna vasta kolmannen kierroksen lopussa. Knightin lisäksi suurimpiin lupauksiin lukeutuu jo joukkueen runkopelaajaksi noussut Anton Lundell.
Suomalaispelaajat ovat vahvasti edustettuna Panthersissa. Lundellin ja Mikkolan lisäksi Aleksander Barkov jatkaa joukkueen ykkössentterinä ja johtotähtenä. Eetu Luostarinen on puolestaan kaikessa hiljaisuudessa noussut luottopelaajaksi. Farmin puolella näyttöpaikkaa odottaa Santtu Kinnunen, joka oli viime kaudella AHL-joukkueensa toiseksi tehokkain puolustaja. 24-vuotias puolustaja ei ole kuulunut ikäluokkansa suurimpiin lupauksiin, mutta pitkäjänteinen työ on tuottanut tulosta. Kauden alussa on mahdollisesti koko uran paras mahdollisuus saada näyttöpaikka NHL-ympyröissä.
Joukkueen penkin takana jatkaa toista kautta Paul Maurice. Maltilliset muutokset sekä viime kevään henkinen kasvu helpottavat lähtöä kauteen, mutta vastapainona vaakakupissa painaa tärkeiden pelaajien poissaolot kauden alussa. Panthersin kannalta onkin oleellista pysyä pudotuspelijunan matkassa heti syyskaudella. Alkukaudesta varsinkin puolustus on uusista värväyksistä huolimatta niin kapea, ettei se kestä enempää loukkaantumisia.
Panthers pelaa Atlantin divisioonan sijoista 2–3.
Tampa Bay Lightning – alamäkiluisu on alkamassa
Tampa Bay Lightning ei ole enää sama joukkue, joka voitti kaksi perättäistä Stanley Cupia muutama vuosi takaperin. Tuolloin joukkuetta ajoi päämäärä, ja se janosi juoda Lordi Stanleyn kannusta kuohuvaa. Kuten palkkakattoaikana on totuttu näkemään, useamman kuin kahden perättäisen mestaruuden dynastioita ei enää synny. Joukkueiden aikaikkuna todelliseen menestymiseen mitataan muutamassa vuodessa, kunnes on taas uudelleenrakennuksen aika. Lightningin ikkuna on sulkeutumassa, vaikka joukkue ei sitä varmasti vielä myönnä.
Kolmen Stanley Cup -finaalivisiitin jälkeen Lightning pullahti viime keväänä ulos pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella. Joukkueesta on poistunut joka kausi ydinpelaajia, joille ei ole voitu maksaa suoritusten mukaista palkkaa. Vaikka joukkueen GM Julien BriseBois on hankkinut lähtijöiden tilalle korvaajia, ei heidän panoksensa ole korvannut alkuperäisen ryhmän ydintä ja sielua.
Viime kauden päätteeksi joukkueen jättivät muun muassa Alex Killorn, Corey Perry, Ian Cole ja Pat Maroon. Varsinkin Killornin lähtö tuntunee ensi kaudella, sillä hän on ollut yksi joukkueen tasaisimmista suorittajista viime kausilla.
Mitään huippunimiä salamapaitaan saapujat eivät ole, kun listalta löytyvät Luke Glendeningin, Tyler Motten, Waltteri Merelän ja Conor Shearyn nimet. Palkkakattoajan ongelma on iskenyt myös Lightningiin, kun osaamisensa näyttäneet pelaajat on palkittu rahakkailla sopimuksilla muihin seuroihin. Uusien pelaajien sopimukset ovat pääasiassa alle miljoonan lappuja.
Maalivahtiosasto joutui heti kauden alla mietintään, kun Andrei Vasilevski joutui leikkaukseen selän välilevytyrän takia. Mestarivahdin toipumisennuste on joulukuulle, mutta tämä voi jopa auttaa Lightningiä pitkällä aikavälillä. Joukkueen on syyskaudella opittava voittamaan ilman luottoveskariaan. Lisäksi Vasilevski on kantanut melkoista kuormaa muutaman viime vuoden ajan. Ykkösmaalivahdiksi joutunee Jonas Johansson, mutta apuja tarvitaan silti maalin suulle jostain.
Puolustus on kunnossa, kiitos Victor Hedmanin, Mihail Sergatšovin, Calvin de Haanin ja Erik Černákin. Muut pelaajat täydentävät palettia, ja runko kestää vertailua muihin joukkueisiin. Maaleja tosin joukkue päästi viime kaudella eniten sitten kauden 2009–2010, jolloin voittoja tuli vain 34.
Hyökkäyksen tasapainoisuus on heikentynyt viime vuosina. Voittoja tuli vähiten sitten kauden 2016–2017, jos mestaruuskausia ei lasketa mukaan. Sinänsä pelissä ei ole suoranaisesti mitään vikaa. Joukkueen nimilista on edelleen huima, mutta joukkueen pelaaminen ollut pari kautta hieman "sinne päin". Näennäisen tehokasta, mutta jotain puuttuu.
Huippupelaajat Nikita Kutšerov, Steven Stamkos, Brayden Point ovat taasen pistepörssissä korkealla, mutta katoavat kuvasta välillä. Yksi syy on varmasti pelimäärä. Joukkue on pelannut noin 300 peliä viimeisen kolmen vuoden aikana, ja kesät ovat viime kesää lukuun ottamatta jääneet lyhyiksi.
Joukkueen kokoonpano on käypä, mutta pohjakentät täynnä kysymysmerkkejä. Pystyykö kalliilla hankittu Tanner Jeannot maalintekijäksi, kuten hän Nashvillessa aika-ajoin väläytteli? Pystyykö Brandon Hagel toistamaan parhaan kautensa? Hitsautuuko joukkue yhteen?
Oman mausteensa soppaan tuo Stamkos, joka toi julki pettymyksensä jatkosopimusneuvotteluiden puutteesta. Hän ollut Lightningin kasvot vuodesta 2008, kapteeni vuodesta 2014 ja haluaa jatkaa Tampassa. Ilmeisesti Stamkosin ja johdon mielipiteet sopimuksesta eivät kohtaa, joten jää nähtäväksi, miten tämä vaikuttaa asioihin.
Merelän hyvä harjoitusleiri ei tuo välttämättä suoraa pelipaikkaa, sillä joukkueen pelitapa on opetettu farmipeleissä. Leiri ja hyvä jatko AHL:ssä auttavat näyttöpaikan saamisessa ja loppu on kiinni Merelästä. Vaikka farmissa ei ole huippukykyjä odottamassa, siellä on pidempään Pohjois-Amerikassa pelanneita pelaajia, jotka ovat lähtökohtaisesti askeleen lähempänä NHL:ää. Olisi hienoinen yllätys, jos Merelä nappaa paikan ylhäältä ja säilyttää sen.
Joukkueen aktiivinen pelitapa ei ole hävinnyt minnekään, ja se auttaa Lightningia voittamaan pelejä tulevalla kaudella. Atlantin divisioonan kärjen muut joukkueet ovat vahvistuneet, ja enää ei pelkkä perussuoritus riitä. Pudotuspelipaikka pitäisi olla selvä, mutta ei yllättäisi, vaikka joukkue jäisi niiden ulkopuolelle.
Lightning pelaa divisioonan sijoista 2–4.
Toronto Maple Leafs – muutosvaiheessakaan ei ole syytä tinkiä suurista tavoitteita
Hienoon peliin ja tuloksellisiin pettymyksiin tottunut Toronto Maple Leafs on suurten muutosten keskellä. GM Kyle Dubas siirtyi Pittsburgh Penguinsiin, ja tilalle saapui aiemmin Calgary Flamesissa operoinut Brad Treliving. Muutosajat ovat aina haasteellisia, mutta Maple Leafsin kohdalla muutoksessa piilee myös mahdollisuuden itu. Loksahtavatko palaset tällä kertaa yhteen niin, että kauden lopussa häämöttää iso pytty?
Runkopelaajista poistuivat Ryan O'Reilly, Michael Bunting, Alexander Kerfoot, Justin Holl sekä Luke Schenn. Menetyksiä ei ole montaa syytä jäädä märehtimään, sillä uudet hankinnat Tyler Bertuzzi, John Klingberg, Ryan Reaves ja Max Domi löytänevät sujuvasti paikkansa kokoonpanosta. Erityisesti Bertuzzi on oikeaa lääkettä Maple Leafsille kevään tosipeleissä.
Vahvistusten myötä on Maple Leafsin hyökkäysosasto entistäkin vaarallisempi. Ratkaisijoita saadaan sijoitettua kolmeenkin ketjuun, ja ylivoimalla jälki on murskaavaa. Auston Matthews on sarjan parhaita keskushyökkääjiä, ja vastikään sorvattu jatkosopimus viestii, että Maple Leafsin menestys kulkee Matthewsin luistimenvetojen muassa vielä monen vuoden ajan. Viime kausi meni Matthewsilta numeroiden valossa odotuksiin nähden alakanttiin, mutta parempia aikoja on luvassa.
William Nylanderilla on alla kaksi vahvaa kautta, ja pisteiden valossa trendi on nousujohteinen. Mitch Marner ei ole viihtynyt otsikoissa tai keskustelunaiheissa edellä mainittujen tavoin, mutta fokus on ollut oikeissa asioissa. Viime kaudella Marner vei joukkueen sisäisen pistepörssin henkilökohtaisella yhden kauden piste-ennätyksellään (30+69=99). Kakkossentterinä viihtyvällä John Tavaresilla on pitkä sarja piste per peli -kausia, ja kokeneen kapteenin monipuolisuus on ollut vuodesta toiseen vahva piiloase Maple Leafsille.
Neljän suuren takana on pidemmän aikaa ammottanut onttous, jonka täyttämiseen uusilla hankinnoilla pyritään. Materiaalin leveys onkin hyödyksi, sillä Maple Leafs joutuu palkkakattokikkailunsa vuoksi turvautumaan korkeampaan matematiikkaan pysyäkseen sääntöjen rajoissa. Tämä voisi avata tien Matthew Kniesille, joka on yliopistosarjoissa todistanut lahjakkuutensa.
Jos onkin Maple Leafsin hyökkäysorkesteri kateutta herättävä, niin puolustus voi tuottaa harmaita hiuksia. Tosin tilastollisesti Maple Leafsin alakerta kestää vertailussa muita joukkueita vastaan mainiosti, eikä mikään joukkue voita 50 ottelua tai kerää viidenneksi eniten pisteitä koko sarjassa, jos puolustus yskii.
Morgan Rielly osoitti keväällä kuuluvansa NHL:n eliittipuolustajien joukkoon, eikä hän petä tälläkään kaudella. Sen sijaan loukkaantumisista ja epätasaisuudesta kärsinyt TJ Brodie ja erityisesti 39-vuotias Mark Giordano ovat suuria kysymysmerkkejä. Klingberg on oiva vahvistus kiekollisessa puolustuspelissä, mutta peruspuolustamisessa on tunnetusti suuria vaikeuksia. Timothy Liljegren ja Jake McCabe tekivät viime kaudella omissa rooleissaan kelpo työtä.
Ilja Samsonov on itseoikeutetusti ykkösmaalivahti. Alla on mainio kausi, mutta terveenä on pysyttävä. AHL:ssä pitkään kypsynyt ja pätevää jälkeä tehnyt Joseph Woll pääsee näyttämään kyntensä kauden aikana myös Maple Leafs -paidassa. Seattle Krakenista saapunut Martin Jones tuo kokemuksellaan henkistä vakautta, mutta pelilliset huippuvuodet ovat jo menneet. Jones tuskin kykenee radikaalisti keikauttamaan oletettua maalivahtihierarkiaa. Maalivahtiosasto on kaukana sarjan terävimmästä eliitistä ja saattaa johtaa vaikeuksiin siinä vaiheessa, kun myös henkistä kanttia aletaan mitata.
Suomalaisittain mielenkiinto kohdistuu AHL-seura Toronto Marliesin vahvuuteen liittyneeseen Topi Niemelään, jolle saattaa avautua NHL-pelejä Maple Leafsin kolmosparissa vielä alkavan kauden aikana. Niemelän lisäksi Marliesissa nähdään puolustaja Mikko Kokkonen ja hyökkääjä Roni Hirvonen.
Toronto Maple Leafs pelaa Atlantin divisioonan voitosta.