Tyynenmeren divisioona vaikuttaa paperilla erityisen kiinnostavalta ja tasokkaalta. Vegas Golden Knights lähtee puolustamaan mestaruutta vahvalla joukkueella. Edmonton Oilers luottaa tähtitieteellisiä tehopisteitä takoneeseen supertähtiduoonsa, mutta riittääkö materiaalin syvyys viemään joukkuetta pitkälle kevääseen? Los Angeles Kings vaikuttaa mustalta hevoselta jopa Stanley Cup -spekulaatioissa. Seattle Kraken toivoo ja odottaa viimekautisen erinomaisen pelivireen jatkuvan. Venymistä se tosin vaatii.
Edmonton Oilers – toistuuko tuttu kaava?
Edmonton Oilers törmäsi viime keväänä jo toisena kautena putkeen tulevan Stanley Cup -voittajan mestaruusjunaan, kun se hävisi Vegas Golden Knightsille pudotuspelien toisella kierroksella voitoin 2–4. Uutta menestyksen aikakautta etsivä Oilers lähtee tulevaan kauteen jälleen kerran vain mestaruus mielessä.
Oilers on ulospäin yhtä kuin Connor McDavid ja Leon Draisaitl. Maailman kaksi parasta hyökkääjää antavat joukkueelleen mahdollisuuden voittaa joka ilta. Ongelmat ovat kuitenkin muualla, sillä joukkueen kollektiivinen puolustuspeli ja maalivahtiosasto eivät ole täyttäneet samoja kriteereitä. Tulevan kauden potentiaaliset kompastuskivet löytyvät jälleen samoista paikoista, mutta Oilers-kannattajien ei vielä kannata heittää kirvestä kaivoon menestyksen osalta.
Mattias Ekholmin saapuminen joukkueeseen siirtotakarajalla näytti olevan Oilersille juuri oikeaa lääkettä. Ekholm toi joukkueen alakertaan mukanaan luotettavuutta ja tasaisuutta, kun joukkueen pakistolta ollaan totuttu näkemään kriittisillä hetkillä ylipelaamista ja kurittomuutta. Darnell Nursen rooli pieneni ja nuori tehopakki Evan Bouchard sai "ruotsalaisesta viikingistä" heti vahvan mentorin ja esimerkin.
Aiemmin joukkueessa oltiin totuttu Ekholmin sijasta Tyson Barrien puolustuspeliin, joten Barrien vaihtuminen Ekholmiin sekoitti varmasti pakiston dynamiikkaa siten, ettei siitä saatu ulosmitattua täyttä potentiaalia vielä viime keväänä. Tulevalla kaudella Oilers-pakistolta voi odottaa parempaa, sillä joukkue pääsee hiomaan pelitapaansa päävalmentaja Jay Woodcroftin johdolla jo harjoituskaudella Ekholm riveissään.
Pakisto Oilersissa jakautuu kolmeen kategoriaan. Bouchard on puolustajista hyökkäävin ja vie valtaosan ylivoima-ajasta. Häneltä voidaan tulevalla kaudella odottaa jopa 70 tehopisteen rajan rikkomista. Bouchardin jalanjäljissä kiekollisen roolin läpimurtoa hakee 22-vuotias Philip Broberg, joka erottuu hyvällä luistelullaan. Ekholm on peräpään johtaja, joka kykenee myös tuloksentekoon. Nurse on rahallisesti kalliimpi, mutta pelillisesti halvempi ja virheherkempi kopio Ekholmista. Kolmosparin Cody Ceci ja Brett Kulak ovat omassa puolustavassa roolissaan riittävän hyviä pelaajia, eikä "Öljyn" voittaminen heistä jää kiinni. Puunkaatajaosastoon kuuluu myös samasta pelipaikasta taistelevat kehityskelpoiset Vincent Desharnais ja Markus Niemeläinen.
Hyökkäyksessä joukkueen kärki parani kesällä, kun pitkään Oilersissa läpimurtoa hakenut Kailer Yamamoto kaupattiin pois. Hänet korvasi viime kaudella loukkaantumisista kärsinyt, mutta edelleen laatuhyökkääjänä pidettävä voimahyökkääjä Connor Brown, joka saapui joukkueeseen lähes ilmaisella sopimuksella.
Muuten kärkiketjut nähdään tutusti McDavidin ja Draisaitlin johtamina, Zach Hyman, Ryan Nugent-Hopkins ja Evander Kane säestäjinään. Läpimurtoa hyökkäyksessä hakee nuori lupaus Dylan Holloway, joka pelannee kolmoskentässä Ryan McLeodin laidalla.
Pohjaketjuista Klim Kostin, Devin Shore ja kevään vuokrapelaaja Nick Bjugstad poistuivat joukkueesta, mutta Warren Foegele, Mattias Janmark, Derek Ryan ja kesällä hankittu Lane Pederson pitävät tason riittävänä kunnossa pysyessään. Koeajan kautta pelipaikkaa hakee myös Oilers-ikonina pidettävä veteraani Sam Gagner sekä Adam Erne.
Suurin kysymysmerkki kauden alla on – jälleen kerran – maalivahtiosasto. Vuosi sitten ykkösvahdiksi hankittu epätasainen Jack Campbell pelasi heikon kauden, mutta pystyy parhaimmillaan hyviin suorituksiin. Nuori Stuart Skinner kahmaisi itselleen ykkösvahdin paikan, mutta hänen otteensa eivät pudotuspeleissä riittäneet viemään Oilersia riittävän pitkälle.
Maalivahtiosasto kuvaa hyvin koko Oilers-joukkuetta isommassa kuvassa. Potentiaalin yläraja on korkealla, mutta epätasaisuus on suurin haaste tosipelien koittaessa. Hyökkäyksen kärjen ansiosta Oilers pelaa jopa konferenssin voitosta runkosarjassa, mutta menestyminen keväällä on kiinni joukkueen kollektiivisesta puolustuspelistä ja maalivahtien kevätvireestä.
Edmonton Oilers pelaa Tyynenmeren divisioonan sijoista 1–2.
Los Angeles Kings – hyökkäys eliittiä, kestääkö peräpää?
Los Angeles Kings jatkoi viime kaudella siitä, mihin se vuotta aiemmin jäi, kun se laittoi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella suosikkina sarjaan lähteneen Edmonton Oilersin tiukoille. Toista vuotta putkeen kuninkaiden matka kuitenkin katkesi ensimmäiselle kierrokselle, joten joukkueen tavoite tulevaan kauteen on selvä – eteneminen vähintään pudotuspelien toiselle kierrokselle.
Joukkueen ehdoton vahvuus päättyneellä kaudella oli tiivis puolustuspeli sekä sitoutuminen Todd McLellanin pelitapaan. Se on tulevallakin kaudella Kingsin tukeva selkänoja. Siihen kun lisää kesällä löydetyt vahvistukset, on Kings jälleen keväällä vaikea voitettava.
Kings menetti kesällä lukuisia runkopelaajiaan, kun Alex Iafallo, Gabriel Vilardi, Sean Walker, Rasmus Kupari ja Sean Durzi poistuivat joukkueesta. Lisäksi siirtotakarajalla hankittu Joonas Korpisalo ei tehnyt sopimusta Kingsiin, vaan lähti Ottawa Senatorsiin.
Uhraukset olivat kuitenkin kannattavia, sillä Kings sai naarattua itselleen uuden kärkisentterin Pierre-Luc Dubois'n muodossa. Dubois tuo mukanaan kosolti hyökkäystaitoa, ja samalla valmentaja McLellan pääsee säästämään kapteeni Anže Kopitarin voimia pitkän kauden aikana. Kingsillä on nyt kasassa ehkäpä NHL:n paras keskikaista, kun Phillip Danaultin tasoinen sentteri asetetaan "vain" kolmoskenttään.
Korpisalon lisäksi maalivahti Cal Petersen siirtyi muille maille, joten GM Rob Blake joutui kesän aikana hankkimaan joukkueeseensa kaksi maalivahtia. Senatorsissa viime kauden pelannut 36-vuotias veteraanivahti Cam Talbot teki Kingsiin vuoden sopimuksen samoin kuin tšekkiläinen David Rittich. Kolmikon täydentää Pheonix Copley, joka pelasi viime kaudella jopa 37 NHL-peliä.
Talbot on ennakkoon kolmikosta luotettavin, mutta potentiaalia löytyy molemmilta kirittäjiltä. Copley oli edelliskaudella parhaimmillaan loistava, mutta alaskalaisvahdin taso heitteli kauden mittaan liikaa. Rittich puolestaan on hieman etsinyt peliään edelliset kaksi kautta, mutta pelasi mukiinmenevästi aiemmin Calgary Flamesissa.
Joukkueen puolustus on kokonaisuutena laadukas, vaikka Durzi jouduttiinkin uhraamaan vahvemman keskikaistan tieltä. Drew Doughty on 33-vuotiaana edelleen sarjan parhaita puolustajia, ja kunnossa pysyessään pelaa illasta toiseen niin paljon kuin itse haluaa. Doughty kantaa Kings-pakeista kaiken vastuun hyökkäyksellisestä pelistä, kun taas puolustavaa roolia kantavat Mikey Anderson, Matt Roy ja etenkin siirtotakarajalla Columbus Blue Jacketsista hankittu Vladislav Gavrikov.
22-vuotias ruotsalaispakki Tobias Björnfot hakee lopullista läpimurtoa tulevalla kaudella ja taistelee peliajasta maanmiehensä Andreas Englundin kanssa. Lisäksi OHL:ssä viime kaudella 31 peliin 61 pistettä mättänyt 20-vuotiaan Brandt Clarke voi todella yllättää ja pelata vaikka koko kaudenkin ylhäällä.
Hyökkäyksen pelillinen johtaja on Kopitar, joka aloittaa jo 18. kautensa Kings-paidassa. Kopitar pelaa taatusti omalla tasollaan ja saa keskikaistalla tukea Danaultin lisäksi myös Duboisilta. Ruotsalainen Adrian Kempe on yksi NHL:n aliarvostetuimpia pelaajia ja pelaa todennäköisesti Kopitarin laidalla. Kopitar–Kempe kaksikko on kahteen suuntaan pelattaessa yksi NHL:n parhaista sentteri–laituri kaksikoista.
Kingsin tehokkain pelaaja viime kaudella oli sveitsiläinen Kevin Fiala, joka kunnossa pysyessään ja Dubois rinnallaan rikkoo heittämällä sadan tehopisteen rajan alkavalla sesongilla. Kärkiketjut täydentävät nuoret Quinton Byfield ja Arthur Kaliyev, joilta voi nyt odottaa lopullista läpimurtoa.
Kolmoskentässä pelaa Danault yhdessä Viktor Arvidssonin ja Trevor Mooren kanssa, joten vahvempaa kolmoskenttää saa NHL:stä etsiä. Neloskenttäkin on laadukas. Sen keskellä pelaa valmentaja McLellanin luottosoturi ja "omatunto", suomalaissukuinen Blake Lizotte. Laidoilla hyökkäävät täksi kaudeksi Kingsiin palannut veteraani Trevor Lewis ja ruotsalainen tykinkuula Carl Grundström.
Kingsin hyökkäyksessä on vain kaksi pientä kysymysmerkkiä – nuoret Byfield ja Kaliyev. Mikäli he lunastavat odotuksensa, on Kingsillä kasassa ehkä NHL:n kovin hyökkäysorkesteri, jolta voi odottaa roppakaupalla maaleja, unohtamatta laadukasta oman pään pelaamista.
Kysymysmerkit kasvavat alakertaan mentäessä, mutta puolustus kestää toistaiseksi vertailun divisioonan kärkijoukkueista esimerkiksi Oilersiin. Maalivahtiosasto on joukkueen suurin kysymysmerkki. Kingsille riittää se, että joku kolmikosta Talbot–Copley–Rittich pystyisi samaan tasoon kuin Korpisalo viime keväänä.
Mikäli Kings aikoo pärjätä pudotuspeleissä, on GM Blakella kauden edetessä vastassa suuri pohdinta – luottaako nykyiseen pakistoon ja maalivahtosastoon, vai uhratako joku laatuhyökkääjistä luotettavan kolmosparin puolustajan tai maalivahdin edestä?
Kaiken osuessa absoluuttisesti nappiin, voi Kings voittaa jopa koko divisioonan, mutta runkosarjan alkupuolisko asettaa pudotuspelien odotusriman oikealle korkeudelle.
Los Angeles Kings pelaa Tyynenmeren divisioonan sijoista 2–4.
Seattle Kraken – tavoitteena jatkuvuus
Seattle Kraken löi viime kaudella epäilijöilleen luun kurkkuun, kun se onnistui ennakko-odotusten vastaisesti pääsemään aina pudotuspelien toiselle kierrokselle asti. Eikä jatkopaikka silloinkaan ollut kaukana.
Mikä teki joukkueesta erityisen oli sen tasaisuus. Se ei loistanut millään osa-alueella, mutta taisteli silti runkosarjassa jopa konferenssin ykköspaikasta ja haastoi toden teolla pudotuspeleissä kohtaamansa joukkueet. Joukkue teki runkosarjan neljänneksi eniten maaleja, mutta yksikään pelaaja ei kuulunut 50 parhaan maalintekijän joukkoon.
Kraken on kliseisesti sanottuna joukkue isolla J:llä. Kesän aikana pelaajia on liikkunut kumpaankin suuntaan, mutta jo varausdraftissa parin vuoden takaa alulle pantu runko on säilynyt suurpiirteittäin samana.
Muun muassa hyökkääjät Ryan Donato, Morgan Geekie ja Daniel Sprong sekä maalivahti Martin Jones jättivät joukkueen. Heitä paikkaamaan tuotiin konkaripuolustaja Brian Dumoulin sekä hyökkääjät Pierre-Edouard Bellemare ja Kailer Yamamoto.
Joukkueen hyökkäys on äärimmäisen tasainen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kyseessä olisi heikkous, vaan pikemminkin tasaisuutensa ansiosta joukkue pystyi sekä viime vuonna että myös tulevana kautena nappaamaan voittoja.
Hyökkäysvoimaa tarjoilevat ensisijaisesti Matty Beniers, Jared McCann, André Burakovsky ja Jordan Eberle. McCann oli joukkueen paras pistemies viime kaudella, mutta yhden kesän kehittyneempänä voi Berniersistä kasvaa joukkueen kärkipistetehtailija. Ylipäätään jos kaikki viisi pysyvät terveinä, on jokaisella pelaajalla mahdollisuus ylittää yli 60 pistettä tällä kaudella.
Suomalaisittain katseet kohdistuvat Eeli Tolvaseen, joka kesken kauden Krakeniin siirtyneenä vaikutti paikoittain kuin uudesti syntyneeltä. Vasta 24-vuotiaalla laitahyökkääjällä on kaikki mahdollisuudet olla tulevalla kaudella taas asteen parempi. Mielenkiintoa herättää myös joukkueen ykkösvaraus Shane Wright, jolla on ollut vaikeuksia löytää pelipaikkaa niin NHL:stä kuin AHL:stäkin.
Puolustuksessa johtohahmona toimii tälläkin kaudella Vince Dunn, joka solmi kesällä nelivuotisen jatkosopimuksen joukkueeseen. 64 pistettä oli yllätys mutta myös lukema, johon kanadalaispuolustaja voi tälläkin kaudella yltää. Pakkiparina toimii ruotsalainen Adam Larsson, joka otti viime kaudella huikeita kehitysaskeleita. Yhdessä Dunnin kanssa Larsson muodostaa yhden sarjan kokonaisvaltaisimmista puolustuspareista.
Kaksikon takana muu puolustus on varsin kokenut. Dumoulin ja Justin Schultz tuovat pitkää kokemusta, mutta riskinä on, että ikä alkaa painaa liikaa. Jamie Oleksiak ja Will Borgen edustavat fyysisempää puolustajamallia, joka ei pelkää ryskyttää kaukalon laitoja. Kuitenkin hyökkäykseen verrattuna joukkueen puolustus voi varsinkin sarjan nopeimpia joukkueita vastaan jäädä jalkojen alle.
Heikkoudeksi nostettakoon myös maalivahtipeli. Philipp Grubauer nousi viime kaudella ensimmäisen Kraken-kauden suosta, mutta loukkaantumisen takia paluu vanhaan hyvään jäi vielä odottamaan itseään. Varavahdiksi nousee todennäköisesti harjoitusleirien perusteella joko Joey Daccord tai pitkältä loukkaantumiselta paluun tehnyt Chris Driedger.
Kesällä valmentaja Dave Hakstolin sopimusta jatkettiin aina kaudelle 2025–2026 asti. Tämä sekä muut jatkosopimukset osoittavat, kuinka joukkue pyrkii joukkuerakennuksellaan ennen kaikkea jatkuvuuteen. Jos tässä onnistutaan, voidaan jatkuvuutta nähdä myös tulostaululla, kun Kraken pääsee jälleen ensi keväänä yllättämään Läntisen konferenssin kärkijoukkueita pudotuspeleissä.
Seattle Kraken pelaa Tyynenmeren divisioonan sijoista 3–4.
Vegas Golden Knights – kollektiivin voimalla puolustamaan mestaruutta
Vegas Golden Knights jyräsi vastustamattomasti mestariksi ja toteutti näin omistajansa Bill Foleyn sarjan laajennuksen yhteydessä antaman lupauksen. Edes pakon sanelema maalivahtiruletti ei sekoittanut joukkueen pelaamista, mikä kuvasti ritarilauman kollektiivin vahvuutta.
Stanley Cup -voittoa seuraa monesti haastava kesä, jonka aikana tuoreen mestarin on luovuttava pahimmillaan useammastakin hyvästä pelaajasta. Golden Knightsin kohdalla näin ei kuitenkaan käynyt. Mestaruuden tuonut kollektiivi on yhä tiukasti yhdessä ja Golden Knights jatkaa yhtenä Läntisen konferenssin kärkijoukkueista.
Täysin muuttumattomana hallitseva mestari ei silti kauteen lähde. Seuraa laajennusvaraustilaisuudesta lähtien edustanut Reilly Smith tuli kaupatuksi, jotta palkkakattoon vapautui tilaa siirtotakarajalla saapuneen Ivan Barbašovin rahakkaalle jatkosopimukselle.
Tilipäivä koitti myös mestaruuden torjuneelle Adin Hillille, jonka lähes satumainen nousu ja vakuuttavat otteet pudotuspeleissä tekivät hänestä joukkueensa ykkösvahdin ensimmäistä kertaa NHL-urallaan. Uusi sopimus ja asetelma testaavat toden teolla 27-vuotiaan kanadalaisvahdin kyvyt. Hyvin viime kaudella esiintynyt Logan Thompson on valmis vastuuseen, jos Hill ei saa kiekkoja kiinni kevään tapaan.
Vegasin laadukas alakerta jatkaa entisellään. Alex Pietrangelo ja Shea Theodore johtavat yhtä sarjan parhaista puolustuksista. Tiiviistä kuusikosta ei ole juuri liikenemässä näyttöpaikkoja esimerkiksi puolustajalupaus Lukas Cormierille.
Nevadalaisten hyökkäyksessä tilanne on tältä osin hieman toiveikkaampi Pavel Dorofejevin taistellessa Paul Cotterin kanssa Smithiltä vapautuneesta paikasta William Karlssonin laidalla. Muut hyökkäysketjut säilynevät pudotuspeleistä tutuissa koostumuksissaan Jack Eichelin ja Chandler Stephensonin sentteröidessä kahta ensimmäistä tulosyksikköä.
Niin kutsutun teräsmiesputken (eniten peräkkäisiä otteluja) nimiinsä napanneen Phil Kesselin jääminen ilman jatkosopimusta söi ritaripaitojen hyökkäyksen leveyttä Smithin tavoin. Tässä suhteessa Golden Knights onkin heikentynyt eniten viime kaudesta. Siksi Vegasin runkosarjamenestyksen kannalta olisi suotavaa, että Eichelin ja kapteeni Mark Stonen viime vuosien vaivat olisivat taakse jäänyttä elämää.
Golden Knights pelaa Tyynenmeren divisioonan sijoista 1–2.