Puolivälieräottelun päätöserässä ei nähty maaleja. Suomen osalta laukaukset kohti maalia jäivät vähiin, sillä niitä kirjattiin vain neljä. Näistä vain Joona Saarelaisen yritys nähtiin maalin edestä, muut huomattavasti kauempaa. Kaikkiaan Suomi laukoi kolmannessa erässä yhdeksän kertaa neljän kudin mennessä ohi ja yhden jäädessä matkalle.
– Kyllä me silti olimme koko ajan vastustajan päädyssä. Ei voi sen laukaisumäärän piikkiin laittaa, joskus menevät vedot ohi. Ruotsalaiset blokkasivat vetoja myös hyvin, hyökkääjä Heikki Ruohonen kommentoi.
Ottelun voittomaali nähtiin toisen erän lopussa. Suomi oli tasoittanut mittelön erän puolivälissä, mutta se ei tuonut haluttua tulosta yhtä maalia pidemmälle.
– Saatiin ihan hyvä draivi siihen erän loppuun, mutta vastustaja meni uudestaan edelle. Se hyvä fiilis meni nopeasti, onnistunut peli Ruotsilta.
Pikkuleijonien turnaus päättyi näin pettymykseen. Kotikaupungissaan pelannut Ruohonen koki senkin takia pelin jälkeiset tunnelmat haikeina.
– Pelin jälkeen oli ensimmäinen ajatus, että tällaista en tule enää ikinä kokemaan. Tämä on niin kotihalli kuin vain voi olla.
Ruohonen on toistaiseksi pelannut vain Kiekko-Espoon juniorijoukkueissa, mutta se ei poista kotihallin tunnelmaa, sillä pelipaikka on hänelle tuttu katsojana.
– Täällä on käyty katsomassa pelejä monen vuoden ajan. Oli ikimuistoinen tunne pelata näitä pelejä täällä, harmi vain, että se loppui näin.
Nuorten ikäluokissa turnausisännät päätetään huomattavasti lyhyemmällä aikajänteellä. Kisakaupunkeineen Suomen kisaisännyys ratkesi vasta viime vuonna.
– Kävi aika tuuri, että pelataan näin lähellä, Ruohonen kertasi fiiliksiä niiltä ajoilta, kun Espoo ilmoitettiin kisojen pääpaikaksi.
