Sveitsin viimeisestä arvokisamitalista tuli maaliskuussa kuluneeksi 60 vuotta. Sen jälkeen maa on yltänyt MM-pronssiotteluun kahdesti, häviten ensin Tšekkoslovakialle 1992 ja sitten Tšekille 1998.
Tällä hetkellä Sveitsin ranking-sijoitus on yhdeksäs ja kansallinen sarja Euroopan seuratuin. NLA:n (National League A) tason nousu on lisännyt suorituspaineita maajoukkueenkin niskaan.
- MM-turnauksessa on uusi formaatti ja joukkueetkin ovat parempia. En käsitä, miksi Sveitsissä lähtökohtana on aina puolivälieräpaikka. Ei mikään joukkue saa sitä automaattisesti, päävalmentaja Sean Simpson sanoo Jatkoajalle, kun uudet kisat häämöttävät nurkan takana.
Simpson nimettiin valmentajaksi vuonna 2010. Hän seurasi tehtävässä nykyistä Edmonton-luotsia, Ralph Kruegeria, jonka työt päättyivät Vancouverin olympiakisojen jälkeen.
Uusi aikakausi alkoi sveitsiläisittäin näyttävästi ja joukkue ylsi Saksan MM-kisoissa puolivälieriin. Loppusijoitus, viides, oli maan paras vuoden 1997 A-sarjanousun jälkeen.
Kahtena viime vuotena pelit päättyivät jo alkusarjaan. Viimekeväinen loppusijoitus, yhdestoista, oli maan huonoin vuoden 1997 A-sarjanousun jälkeen.
Edellisen kerran Sveitsi jäi alkulohkoon kahdesti peräkkäin vuosina 2001-2002. Toisin kuin kymmenen vuotta sitten, tulos koettiin Keski-Euroopassa nyt pettymyksenä.
- Siellä oletusarvona on aina se, että Sveitsin on pakko selvitä puolivälieriin. Jokainen jääkiekossa toimiva kuitenkin tietää, että se ei ole ihan yksinkertaista, Simpson hämmästelee.
MM-kisojen muuttuminen kahden lohkon turnaukseksi on kiristänyt kilpailua jatkopaikoista entisestään. Sveitsi jäi Helsingissä toisena joukkueena puolivälierien ulkopuolelle.
- Pelasimme hienon turnauksen, muutaman uskomattoman ottelun. Voitimme ensin Kazakstanin ja Valko-Venäjän. Ne olivat lähtökohtaisestikin ainoat pakkovoittomme. Suomi-ottelu oli mahtava ja olisimme voineet tasoittaa tai jopa voittaa, mutta Suomen kokemus ja laatu oli liian kova pala.
- Pelasimme hyvin myös Kanadaa vastaan, he tekivät ratkaisumaalin vasta loppuminuuteilla. Sen jälkeen kärsimme Ranska-tappion, joka ratkaisi kohtalomme.
Mediassa asiaa ei koettu samalla tavalla.
"Lähtökohta MM-kisoihin oli selkeä: Sveitsi puolivälieriin tai lähtöpassit Simpsonille", 20 minuten -verkkosivusto kirjoitti Ranska-tappion jälkeen.
Pelkkä voitto Ranskasta ei kuitenkaan olisi riittänyt tavoitteen saavuttamiseen.
- Sveitsissä unohdettiin, että Ranskan lisäksi meidän olisi pitänyt voittaa vielä joko Yhdysvallat tai Slovakia, Simpson muistuttaa.
Kanadan ja Sveitsin kaksoiskansalainen kaivaa esimerkin nuorten MM-kisoista, joissa hän joutui hoitamaan tilapäisesti alle 20-vuotiaiden päävalmentajan tehtävää.
- Etenimme lohkosta, jossa olivat Ruotsi, Suomi ja Tšekki. Emme hävinneet niistä yhdellekään varsinaisella peliajalla. Viimeisessä pelissä Tšekkiä vastaan olimme kaksi maalia tappiolla, mutta nousimme tasoihin. Hävisimme voittomaalikilpailussa, mutta saimme puolivälieräpaikkaan tarvitsemamme pisteen. Ilman sitä olisimme joutuneet putoamissarjaan.
- Medialla ja yleisöllä on käsitys siitä, missä tämän ja tuon joukkueen pitäisi olla, mutta todellisuudessa ero on minimaalinen.
NHL-joukkue Sveitsin passilla
Simpson heiluttaa tahtipuikkoa ajankohtana, jona Sveitsin kiekkoilu on murrosvaiheessa. Puolustustaistelut ovat enää muisto, nyt päämääränä on pelaavampi, hyökkäävä Sveitsi.
- Olemme aggressiivisempia. Pelitapamme on nyt näyttävämpi. Kääntöpuoli on juuri se, että voimme olla yhtenä vuonna viidensiä ja toisena yhdensiätoista.
- Haluan enemmän karvausta ja luistelua kuin seitsemän tai kymmenen vuotta sitten. Silloin se tyyli ei ollut väärä, vaan pakon sanelema. Sveitsin oli oltava puolustava träppijoukkue, mutta nyt olemme valmiita olemaan pelaavampia. Se heijastaa kehitystämme.
52-vuotias Simpson syntyi Ontarion Essexissä. Valtaosa miehen elämästä on kuitenkin sijoittunut Eurooppaan. Simpson muutti 23-vuotiaana Hollantiin ja pelasi sen jälkeen Italiassa ja lopulta Sveitsissä.
- Pelitapani on pohjimmiltaan kanadalainen, mutta en ole koskaan valmentanut siellä. Pelasin Euroopassa yhdeksän vuotta ja siirryin suoraan valmentajaksi. En ole valmentanut Pohjois-Amerikassa päivääkään.
- Lähestymistapani ja ajatusmaailmani on kanadalainen, pelillinen ideologiani on sekoitus kahta mannerta. Synnyin Kanadassa, mutta valmennusosaamiseni kehittyi täällä.
Simpsonin maailmankansalaisuus on näkynyt Sveitsin maajoukkueen muuntautumisprosessissa. Pelitapaa on verrattu NHL-joukkueisiin, syystäkin. Joukkueen sisällä vastaanotto on ollut positiivinen.
- Olen varma, että suunta on oikea, puolustaja Mathias Seger julistaa.
Seger on nähnyt maansa jääkiekon evoluution läheltä. 35-vuotias on sekä maa- että seurajoukkueensa kapteeni ja pelannut yhtä lukuun ottamatta kaikissa MM-kisoissa vuodesta 1997 lähtien.
- Pysyimme aiemmin taaempana ja pelasimme 1-2-2-träppiä. Emme edes yrittäneet karvata tai hallita otteluita. Joskus se toimikin, mutta jos haluamme mennä eteenpäin ja kaventaa eroa maailman kärkeen, meidän on pakko saada jotain aikaan hyökkäyssuuntaankin.
13 vuotta maajoukkuetta valmentanut Krueger teki Sveitsin tunnetuksi ääripuolustavasta taktiikastaan. Sen ja maalivahtien sankaritekojen ansiosta maa kykeni yllättämään isompiaan. Samankokoisia tai pienempiä maita vastaan oli vaikeampaa, koska Sveitsi ei ollut tottunut kontrolloimaan pelin kulkua.
- Nyt olemme valmiita siihen, Kruegerin seuraaja sanoo.
Simpson haluaa tempoa, karvausta ja samalla näyttävyyttä. Kilpikonnapuolustus on viime vuosikymmenen juttu.
- Silloin Sveitsi ei pysynyt vastaamaan kaikkien muiden luisteluun. Heidän oli pysyttävä keskellä ja odotettava tilaisuuksia. Ottelut piti muuttaa ikään kuin taisteluksi kärsivällisyydestä.
Valmentajan sanoista on aistittavissa puolustuskanta. Syy on Sveitsin kärsimättömässä ilmapiirissä. Maajoukkue käy kamppailua suurten odotusten ja herkkien suhdanteiden kanssa.
Simpson jakaa Sveitsin todennäköisimmät sijoitukset kahteen koriin - toiseen pääsee puolivälieräpaikalla, toiseen jäämällä alkulohkoon.
- Kaikki ovat pettyneitä 11. sijaan, mutta minulle sijat 5-8 ovat yksi kokonaisuus ja sijat 9-11 toinen. Viime vuoden 11. sija oli pelkkä numero, olisimme ihan hyvin voineet olla yhdeksänsiä. Joko olemme puolivälierissä tai emme.
- Urheilussa ei voi pitää mitään selviönä, varsinkaan Sveitsin nykytilanteessa. Yhä useampi lähtee Pohjois-Amerikkaan, eikä meillä ole samaa leveyttä kuin Ruotsilla, Venäjällä tai Kanadalla. Emme voi lähteä turnaukseen ilman seitsemää parasta pelaajaamme ja pitää kiinni yhdestä ja samasta tavoitteesta. Sen saavuttaminen edellyttää parasta joukkuettamme, ja yleensä sellaista ei saa MM-kisoihin. Nämä eivät ole tekosyitä, vaan todellisuutta.
Sveitsi on nykyisellään ikuinen yllättäjäjoukkue. Mustan hevosen potentiaalin on kokenut muun muassa Kanada, jonka Martin Gerber nollasi Torninon olympialaisten alkulohkossa. Vuosi sitten NHL-ryhmä otti sveitsiläisistä niukan 3-2-voiton Ryan Getzlafin kolmannen erän maalilla.
Seuraavan askeleen ottaminen vie kuitenkin aikaa. Sveitsiläisten NHL-pelaajien määrä on kasvussa, mutta isossa kuvassa prosessi on pahasti kesken. Kuusi kärkimaata ovat kaukana edellä ja luultavasti myös pysyvät siellä yksinkertaisesti suuremman pelaajamääränsä turvin.
Päiväuni metalliriipuksista
Helsingin kisoissa debytoinut formaattiuudistus on lisännyt turnauksen arvaamattomuutta. Kahden lohkon mallissa neljännestä sijasta kamppailee aina vähintään kolme tasaväkistä joukkuetta. Viivan alle jäävien sijoitus maailmanlistalla heittelee helposti.
Sveitsi oli maailmanlistan sijalla seitsemän neljän vuoden ajan 2008-2011. Nyt käyrä on lievästi laskusuuntainen, mikä ei tue median luomia odotuksia.
- Yksi huono erä tai ottelu pudottaa yhtäkkiä muutaman pykälän alemmas ja koko Sveitsi pitää sitä huutavana vääryytenä. En ole samaa mieltä. Meille realismia on olla jossain sijojen 7 ja 10 välissä.
Sveitsi haluaa tänäkin vuonna kolkutella Pietarin portteja. Simpson vain näkee niiden sijaitsevan pari pykälää mitalipelejä alempana.
- Joudumme taistelemaan tiemme takaisin puolivälieriin ja jälleen kerran meiltä puuttuu monta kärkipelaajaa. Edes lopullinen MM-joukkue ei ole lähelläkään parasta Sveitsiä.
Sveitsin kansallisen liigan kehitys on pohjautunut rahakkaisiin tukijoihin. Heidän lompakoillaan maahan hankittiin aikoinaan ulkomaalaista huippuosaamista kentälle ja penkin taakse. Vierellä sirklanneet sveitsiläiset kehittyivät pakostakin.
- 15 vuotta sitten Sveitsin kiekko ei ollut oikein mitään. Sittemmin otettu askel on hirmuinen, neljä NLA-mestaruutta voittanutta Seger arvioi.
- Sveitsin mestaruudesta eivät enää pelaa vuodesta toiseen samat joukkueet ja koko infrastruktuuri jääkiekon ympärillä on ammattimaisempi. Se tuo mukanaan kehitystä, joka tulee varmasti näkymään ajan myötä.
Panostukset juniorityöhön kantavat hedelmää ja Sven Bärtschin, Nino Niederreiterin, Roman Josin sekä Luca Sbisan kaltaiset parikymppiset lupaukset ovat alkaneet valloittaa NHL:ää.
- Moni nuori pelaaja Mark Streitista alkaen on päässyt Pohjois-Amerikkaan ja osa heistä on taistellut paikkaan NHL:ssä. Se on lisännyt jääkiekkomme suosiota kotimaassa ja kunnioitusta ulkomailla. Jos haluamme taistella mitaleista, meidän on seuraavaksi saatava lisää sveitsiläisiä isoihin rooleihin NHL:ssä. Nyt heitä on vasta muutama, puolustaja jatkaa.
Sveitsin NHL-pelaajien määrän kasvaessa maalla olisi paremmat mahdollisuudet saada Simpsonin mainitsemaa leveyttä, jolla tavoitteet eivät kaatuisi parin avainpelaajan pääsyyn NHL:n pudotuspeleihin.
Se vie kuitenkin vielä vuosia. Tässä ja nyt Sveitsissä tarvitaan ripaus realismia.
- Unelmien on oltava huipulla. Silti realiteetit Sveitsistä MM-kisamitalistina..., Simpson aloittaa, kunnes hiljentyy miettimään.
- Kyllähän me yritämme, mutta jokainen voi miettiä niitä maita, jotka pitäisi jättää taakse. Haave on hieno ja teemme kovasti töitä sen eteen.