HIFK:n Leo Komarov tunnetaan jääkiekkoilijana muista erottuvan pelityylinsä lisäksi erikoismiehenä varusteiden suhteen. 37-vuotias konkari muistetaan valkoisista Grafin luistimista sekä niiden etuläpistä. Lisäksi miehen visiirityyli on ollut aina hieman erikoinen − vaikkei ehkä niin suojaava.
Kevätkaudella Komarov on säväyttänyt jääkiekkoromantikkoja käyttämällä kypärämallia, jollaista ei hetkeen ammattilaiskiekossa olla nähty.
Tuo kypärämalli on 1990-luvun alkupuolella lanseerattu CCM HT2, jollaista käytti 90-luvun NHL:ssä valtaosa pelaajista. Muun muassa Mike Modano, Brendan Shanahan ja Steve Yzerman pelasivat koko uransa kyseisellä mallilla. Suomalaispelaajista HT2 muistetaan parhaiten Teppo Nummisen päästä.
Haastattelimme HIFK:n huoltajana toimivaa varustemaailman erikoismies Joni "Bona" Hallikaista. Haastattelusta selviää, mitä Komarovin kypärälle tehtiin ennen käyttöönottoa ja mitä muita varuste-erikoisuuksia HIFK:n joukkue pitää sisällään.
Kun kysytään punapaitojen erikoisinta varustemiestä, tämän kauden HIFK:sta ei vastausta tarvitse kauaa miettiä.
− Komarov on ihan älyttömän tarkka. Juuri kypärän kanssa oli säätöä, kun hän on aina pelannut vanhemmilla malleilla. Etsimme Leksalle muutamasta kypärämallista mieleistä, kunnes löytyi sopiva, Hallikainen kertoo.
Komarov on aiemmat kaudet pelannut Bauer 4500-kypärämallilla, joka sekin on klassikko jo 1990-luvulta. Sen valmistus on kuitenkin jatkunut, kun taas CCM HT2-malleja ei ole valmistettu enää vuosikausiin. Koska HIFK:lla on varustesopimus CCM:n kanssa, Bauerin käyttäminen ei luonnollisesti ole toivottavaa.
− Muistin että hitsi, minulla on jossain verstaalla yksi tuollainen vanha CCM:n HT2, ja vielä alkuperäisessä paketissaan. Kaivoin sen, laitoin Leksalle viestiä että tällainen on, vedetäänkö väriin? Hän vastasi että samantien! Sillä hän on nyt vetänyt. Hyvännäköinen kypärähän se on, Hallikainen fiilistelee.
Herää kysymys, miksei Komarov käytä samanlaista kypärää kuin kaikki muutkin? Hallikainen vastaa pieni hymynkare suupielillään.
− Leksa on Leksa. On kiva, ettei muilla ole ihan samanlaista. Hän on old school -äijä, ja haluaa perinteisen rubatex-pehmusteen. Se istuu vähän eri tavalla päähän.
Rasvan poisto, hionta ja liekitys
Hallikaisen mukaan Komarovin käyttämä kypäräyksilö on valmistettu vuonna 1994. Väriltään se oli alunperin valkoinen, joten ennen käyttöönottoa se kävi läpi monet työvaiheet jotka ottivat aikaa noin kuusi työtuntia.
Hallikainen avasi tarkasti, mitä kaikkea kypärälle tehtiin, että se saatiin HIFK:n punaiseksi ja pelikuntoiseksi.
− Komarovin kypärä on polyeteenimuovia, joka on todella öljyinen muovi. Se vaatii pohjatöissä ihan erikoiskäsittelyä, että siinä saa ylipäätään minkään maalin pysymään. Käsittely aloitetaan rasvan poistolla, sitten karhennetaan pinta.
− Vedin kypärän ensin hiomapaperilla ja sen jälkeen hieman hienommalla hiontavillalla, jonka jälkeen suoritettiin jälleen rasvanpoisto. Seuraavaksi tehdään liekkikäsittely, jossa liekitetään se pinta, eli poltetaan pintarasva. Liekin liike ei saa pysähtyä missään vaiheessa, ja riittää että se osuu kypärän pintaan.
− Sen jälkeen tulee hankalille muoveille tarkoitettu pohjuste, jonka jälkeen se maalataan kaksikomponenttisella akryyliautomaalilla. Tuo oli aiemmin valkoinen kypärä, ja sisältä se on edelleen valkoinen.
Tylsiä luistimia ja lämmintä teetä harjoituksissa
HIFK:n joukkueessa on Komarovin lisäksi myös muita pelaajia, jotka ovat tarkkoja varusteistaan.
− Antti Pihlström on myös tosi tarkka varusteistaan. Hänelle kaiken täytyy olla kevyttä. Mailassa ei ole tuppia, luistimia hän käyttää ilman sukkia ja pohjallisia. Hän karsii kaikesta, ihan housuista lähtien saadakseen kaiken ylimääräisen painon pois.
Kun toimittaja istuu Pihlströmin viereen HIFK:n vaihtopenkille, yksi asia kiinnittää hänen huomionsa. Laiturin luistimen terät ovat todella loppuun kuluneet, eli teroituspintaa ei ole paljoa jäljellä. Vaikka jyrkkä käännös korkeammalla terällä olisi helpompaa, tekee matala muikku luistimesta huomattavasti kevyemmän.
Se ei kuitenkaan ole omituisin asia vikkelän konkarilaiturin terissä.
− Pihlström pelaa tasaisella, ihan flätillä uralla. Eli ei uraa siis ollenkaan, Hallikainen kertoo.
− Siitä hinkataan vielä sellaisella kumikivellä kantit sileäksi, eli siinä ei ole oikeastaan mitään pitoa. Normaaliin jos vertaa, ja toimittaja hyppäisi niillä terillä jäälle, niin väittäisin että et pysty luistelemaan. Mutta liukkaasti se Pihlström menee!
Kysyn hämmästyneenä Pihlströmiltä, että miten ihmeessä sellaisella "terällä" voi luistella?
− Pitää käyttää voimaa, niin kyllä näillä pääsee, Pihlström naureskelee.
Kun kokeilen sormellani Pihlströmin terää, se toden totta on tylsä kuin mikä. Samanlaisilla liukastelin lapsena Vehniän Koulun ulkojäillä, mutta Pihlström pelaa jääkiekkoa ammatikseen.
Komarov ja Pihlström eivät suinkaan ole HIFK:n ainoat varusteistaan tarkat pelaajat.
− Juha Jääskä on myös kova säätäjä. Jäkyllä erikoinen seikka on se, ettei hän halua vaihtaa mitään varusteita. Hänen hanskansa alkavat olla ihan rikki, ja sama luistimissakin. Niitä vain pitää parhaan mukaan yrittää parsia kasaan, ettei kaikki suojat putoa sieltä. Hän myös säätää paljon teriään. Välillä pitää olla korkea, eli paljon terää jäljellä, kun taas välillä kulunut on parempi. Terän ura on pysynyt samana, mutta profiileja haetaan.
− Myös Joonas Rask on kova säätämään mailojen kanssa. Hän aina itse hioo varret, ottaa lavasta käyristystä pois tai lisää sitä.
Tässä kohtaa toimittajan hämmästynyt kysymys kuuluu, että miten ihmeessä lavan muokkaus tehdään nykymailaan? Vastaus kuullaan naurahtaen.
− No sepä se, ei sitä oikein voi tehdä. Lavan kun lämmittää, niin se on melkein aina laaki ja vainaa. Hän tykkää sellaisesta. Luistimen pohjallisiin hän hakee oikeaa säätöä ja liimailee teippiä muutaman millin pohjallisen pohjaan.
Äkkiseltään voisi kuvitella, että huoltajan pää sekoaisi tällaisten erikoismiesten kanssa, mutta Hallikainen on aiheesta eri mieltä.
− Muissa jannuissa ei ole mitään sen erikoisempaa, joten joukkue tällä kaudella on sikäli helppo.
Aina hänelläkään ei ole ollut yhtä helppoa, ja yksi pelaaja muistuu Hallikaisen mieleen erityisen haasteellisena.
− Tomáš Záborský oli yksi hankala kaveri. Esimerkiksi henkseleitä piti melkein kerran päivässä säädättää, että ne olivat millilleen oikean tuntuiset. Hän halusi aina treeneissä juoda lämmintä teetä. Laitettiinkohan sinne 15 sokeripalaa, jotka liuotettiin sinne teehen. Vähän diivamaisiakin elkeitä, Hallikainen päättää.