Kokenut 32-vuotias puolustaja Jesse Virtanen on nähnyt urallaan paljon. Kaikki alkoi aikoinaan Lukossa kaudella 2009–10, jolloin vyölle merkittiin ensimmäinen Liiga-ottelu. Sen jälkeen tie on vienyt Mestiksen ja Leijonien kautta Ruotsiin, Venäjälle ja Sveitsiin.
Ruotsissa Virtanen voitti kaudella 2021–22 SHL:n mestaruuden Färjestad BK:n riveissä. Mestaruus on uran huippuhetki, mutta Virtanen toivoo, että mestaruuksia olisi vielä tulossa lisääkin.
– Vietin neljä vuotta Färjestadissa ja koen, että paikasta tuli kuin toinen kotini. Olen edelleen yhteydessä tuolloin kanssani pelanneisiin ihmisiin ja seuraan, miten joukkue nykyään SHL:ssä pärjää, Virtanen avaa.
Mestaruus oli ensimmäinen, eikä se takuulla unohdu. Mestaruuskaudella Färjestad oli lokakuussa vielä sijalla kymmenen, joukkueen GM sekä päävalmentaja saivat potkut, eikä kukaan siinä vaiheessa uskonut, että kyseessä olisi juuri se joukkue, joka juhlisi kauden päätteeksi.
– Jotenkin uuden päävalmentajan kanssa kaikki loksahti paikoilleen ja homma lähti toimimaan. Meillä oli kuitenkin hyvä joukkue, ja meidän odotettiin pärjäävän. Sanoisin, että joukkue oli paras seurajoukkue, jossa olen koskaan pelannut. Kyllä se mestaruus kruunasi kaiken ja se kevät oli upeaa aikaa.
Takana ehjä ja pitkä kesä
Nyt katseet on kuitenkin käännetty menneisyyden sijaan nykyhetkeen. Virtanen aloitti juuri toisen kautensa Sveitsissä HC Ambrì-Piotan riveissä. Sopimus sveitsiläisseuran kanssa on voimassa kevääseen 2025 saakka.
Sanoisin, että joukkue oli paras seurajoukkue, jossa olen koskaan pelannut.
Kausi on lähtenyt liikkeelle ailahdellen. Joukkue on tällä hetkellä sijalla yhdeksän, mikä on sille hyvä sijoitus, sillä kyseessä ei ole mikään Sveitsin suurseura.
– Aika hyvin olemme saaneet pisteitäkin kerättyä. Muutaman peli olisi ollut käännettävissä, mutta täytyy olla tähän tyytyväinen.
Virtasellla itsellään on alla ehjä ja pitkä kesä, mikä on näkynyt hyvänä alkusyksyn vireenä. Puolustaja on iskenyt yhdeksässä ensimmäisessä ottelussa tehot 4+2, mikä oikeuttaa sisäisen pistepörssin kuudenteen sijaan.
– Kautemme loppui niin aikaisin, että sain treenata kesällä yli neljä kuukautta. Pidempi treenijakso tuli tarpeen, sillä viime vuonna, kun voitimme mestaruuden Färjestadissa, ehdin treenata vain noin kaksi kuukautta. Pidempi breikki tuntui hyvältä, kun ehti hengähtää ja olla myös perheen ja kavereiden kanssa.
Jo useamman kauden ajan Virtanen on iskenyt kovia tehoja katseilta piilossa. Maajoukkueessakaan puolustaja ei ole pelannut sitten kauden 2018–19, joten välillä nimi on saattanut jääkiekon seuraajilta unohtua.
Kaudet KHL:ssä olivat hankalia, mutta sen jälkeen kolmella edellisellä kaudella puolustaja on iskenyt vähintään 27 pistettä joka vuosi. Kaudella 2018–19 syntyi piste-ennätys 6+35. NL:n pelityyli tukee hyökkäävän puolustajan ominaisuuksia.
– Olen viihtynyt täällä todella hyvin. Täällä pelataan hyökkäys edellä, mikä sopii minulle hyvin ja yleisökin tykkää, kun ei jäädä oman maalin taakse seisoskelemaan, vaan lähdetään heti hyökkäämään.
Jalkapallon kannattajakulttuuria myös jääkiekkokatsomoissa
Virtasen nykyinen seura HC Ambrì-Piotta ei kuulu Sveitsin suurseuroihin. Ennen kauden alkua seurajohto sekä pelaajat yhdessä linjasivat, että kauden tavoitteena on ainoastaan pudotuspeleihin pääsy. Viime kaudella se ei onnistunut, mutta nyt edessä on uudet kujeet.
En tiedä voinko sanoa näin, mutta ei meillä ole sellaista kuin tiistai-iltana Lappeenrannassa.
– Kaikki täällä tiedostavat sen, ettemme kuulu sinne kärkeen. Teemme kuitenkin kaikkemme, että kesäloma ei olisi yhtä pitkä kuin se oli viime kauden päätteeksi.
Vaikka joukkue ei ole tottunut menestymään, seisovat fanit uskollisesti joukkueen takana. Virtanen kehuukin joukkueensa faneja sekä ylipäätään otteluiden tunnelmaa sarjassa.
– Uskallan väittää, että meillä on varmaankin sarjan parhaat fanit. Halliin mahtuu varmaan noin kuutisen tuhatta henkilöä, ja kyllä halli on lähes aina täynnä ja tunnelmaa riittää läpi ottelun. Tähän saattaa vaikuttaa se, että kaupunki on lähellä Italian rajaa ja sieltä on saattanut rantautua intohimoista jalkapallon kannatuskulttuuria myös jääkiekon puolelle.
Kannustuksesta saa ylimääräistä voimaa ja joukkueet tietävät, että heidän kotihallissaan on hankala pelata.
– Emme kuitenkaan ole se ennakkosuosikki yleensä, kun lähdemme kamppailuihin, joten on hienoa, että saamme yleisöltä tukea. En tiedä voinko sanoa näin, mutta ei meillä ole sellaista kuin tiistai-iltana Lappeenrannassa, Virtanen hymähtää.
Fanien lisäksi myös seurajohto sekä muut pelaajat ovat ottaneet hyvin ulkomaalaiset huomioon. Virtanen kertookin, että verrattuna aiempaan, joukkueissa kiinnitetään huomiota myös siihen, että asiat kaukalon ulkopuolella sujuvat.
– Loppupeleissä kiekkopiirit ovat aika pienet, jolloin pelaajat kyselevät toisiltaan siitä, millaista eri seuroissa ja sarjoissa on. Joukkueet kiinnittävät yhä enemmän huomiota siihen, että pelaajat viihtyvät.
Virtanen nostaa esimerkiksi oman kasvattajaseuransa Lukon.
– Ainakin Raumalla hoidetaan etenkin ulkomaalaisten asiat niin hyvin, että sana levisi muuallekin. Eihän se muuten mikään metropoli ole, joten tuo on erityisen tärkeää. Toisaalta nykypäivänä kaikki fasiliteetit on varmasti hoidossa muuallakin.
Ruotsissa ollaan reilusti muiden edellä
Kokenut puolustaja on urallaan pelannut pelityyliltään hyvin erilaista kiekkoa aina viivelähdöistä nykyiseen vauhtikiekkoon. Euroopan sarjoista hän nostaa monen muun tapaan Ruotsin kaikkien yläpuolelle.
– Ruotsissa tasoerot ovat pienet ja kaikki tietävät, että heidän pitää pelata hyvin. Siellä täytyy joka ilta lähteä keräämään pisteitä ja sarjan häntäpään joukkueissakin kokoonpanojen ulkopuolelle täytyy laittaa erittäin kovia pelaajia.
Vertailu etenkin SHL:n ja Liigan välillä on kuitenkin hankalaa, sillä Ruotsissa sarja on avoin.
– Ruotsissa ei voi siinä joulun aikaan kääntää katseita kohti seuraavaa kautta, vaan siellä on pakko pelata kausi ihan loppuun saakka. Tämä tarkoittaa luonnollisesti sitä, että Ruotsin toiseksi korkein sarjataso on myös tasoltaan kovempi kuin Mestis. Lähtökohdat ovat kuitenkin erit.
Virtasen mukaan Ruotsissa mikä tahansa joukkue voi voittaa mestaruuden, kun vastaavasti Sveitsissä voitosta kamppailevat suurseurat, joita on hieman vertailutavasta riippuen viisi tai kuusi.
Ruotsissa ei voi siinä joulun aikaan kääntää katseita kohti seuraavaa kautta, vaan siellä on pakko pelata kausi ihan loppuun saakka.
– Täälläkin lähes kuka tahansa voi mennä pudotuspeleihin, mutta lopulta se on suurseurojen välinen kamppailu siitä, kuka voittaa. Täällä tasoerot ovat suuremmat, jos vertaa esimerkiksi kärkiseuroja ja aivan niitä häntäpään jengejä, jotka kamppailevat sarjapaikasta.
Suomessa Lukko-kasvatti on pelannut viimeksi kuutisen vuotta sitten, joten kotimaan sarjan tasosta ei suurempia analyysejä tipu.
– Suomessa pelaajat ovat nuorempia sekä toisaalta sellaisia, jotka palaavat ulkomaan reissuilta kotiin. Muuten en oikein osaa sanoa tasosta mitään.
Vaikka edellisestä kaudesta kotimaassa on jo pitkä aika, ei Virtanen ole unohtanut juuriaan ja kasvattajaseuraansa Lukkoa. Vaikka hän ei tasoa osaa laajemmin analysoida, pelejä tulee kuitenkin katseltua.
– Jos iltaisin on vapaata, kyllä Lukon pelit pyörivät usein taustalla. En välttämättä ehdi katsomaan sen tarkemmin, kun touhuan ja leikin pojan kanssa, mutta kyllä niitä tulee seurattua. Harvemmin kuitenkaan kovinkaan montaa, silloin tällöin katson ja yhteensä ehkä noin kymmenisen ottelua kauden aikana.
Raumalla on suhistu ja pohdittu jo pitkään sitä, palaako Virtanen vielä näyttämään taitojaan Raumalle. Poissuljettua tämä ei pelaajan itsensä mielestä ole, vaikka juuri nyt asia ei olekaan ajankohtainen.
– Hyvä kysymys, sen näkee sitten, Virtanen naurahtaa.
– Katsotaan sitten tämän sopimuksen jälkeen mitä tehdään. Eihän se kuitenkaan mahdotonta ole, mutta siinä kohtaa täytyy sitten molemmin puolin osua asiat yhteen. Ei koskaan kannata kuitenkaan sanoa ei.
