Kiitos ja hyvästi, JYP 2023–24: Juhlat, jotka eivät heti unohdu

LIIGA / Artikkeli
Jukka Rautakorpi (oikealla) teki joulukuussa tilaa Mikko Heiskaselle (vasemmalla).
Kuva © Jarno Hietanen
JYPin 100-vuotisjuhlakausi sai katastrofimaisia käänteitä toisensa jälkeen, ja seura koki totaaliromahduksen tammikuun aikana. Nyt pöly on alkanut laskeutumaan, mutta kauden jälkipyykkiä puidaan vielä pitkään.

Vuoden kohokohta: Suurien tunteiden 100-vuotisjuhla

Vaikka kausi oli alkanut jo ikävän värikkäästi, oli marraskuun 100-vuotisjuhlaottelu rakasta vihollista KalPaa vastaan tietynlainen kohokohta pitkään jatkuneille juhlille.

Vaikka seura oli ollut otsikoissa jo kuukauden päivät Severi Lahtisen tuomion ja sen jälkipyykin johdosta, jäällä se oli parantanut otteitaan huomattavasti. Marraskuun lopulla pelattu 100-vuotias juhlaottelu täytti Hippoksen ensimmäistä kertaa ilman ilmaislippuja sitten vuoden 2019. Juhlayleisö sai todistaa pitkän juhlaseremonian ennen kiekon pudotusta, eikä itse ottelussakaan juhlan aiheita tarvinnut odottaa kauan. 

Vauhdikas ottelu eteni kissa ja hiiri -hengessä aina päätöserään asti, kunnes Patrik Siikanen vei isännät 6–5-johtoon. KalPa ei enää kuudennesta takaiskusta noussut, ja isännät juhlivat äänekkään kotiyleisön edessä voittoa. JYP päätti juhlaillan sarjataulukossa viidentenä, mutta tuolloin vielä mahdottomuudelta tuntunut jyrkkä alamäki oli lähempänä kuin moni osasi arvata.

Vuoden synkin hetki: Kaikkien aikojen valmentajapotkut

Vain viikko ennen joulua JYP kohtasi Ässät kotonaan. Tavallinen runkosarjakoitos eteni voittomaalikilpailuun asti, jossa Juuso Puustinen ratkaisi voiton kotijoukkueelle. Ottelun jälkeen seura julkaisi sosiaalisen median kanavillaan videoita apuvalmentaja Ville Niemisestä tuulettamassa helpottavaa lisäpistettä. Vaikka sarjasijoitus kolmen viikon takaisesta juhlaottelusta oli vaihtunut kymmenenneksi, hurrikaaniryhmä oli pistekeskiarvolla mitattuna kuudentena sarjassa.

Seuraavana aamuna salama iski kuin kirkkaalta taivaalta; JYP antoi potkut päävalmentaja Jukka Rautakorvelle ja apuvalmentaja Niemiselle. Seura perusteli potkuja sillä, että hänen projektinsa "kehitysvauhti ei riittänyt seuran tavoitteiden täyttymiseen". Moni kannattaja tyrmäsi potkut välittömästi, eikä valmennustiimiin kuuluneen Mikko Heiskasen nosto pääkäskijäksi varsinaisesti luonut uskoa kannattajiin.

Heiskasen aikakausi seuran peräsimessä alkoi yhdeksän ottelun tappioputkella, jonka jälkeen hetken vyörynyt lumipallo alkoi kerätä päivä toisensa jälkeen karumpia tapahtumia. Heiskasen alaisuudessa seura putosi pudotuspelipaikoilta. Hän heitti tähtipelaajansa bussin alle ja riitaantui seuran kasvatti Sami Nikun kanssa, jonka seurauksena Niku siirtyi Ilvekseen. Robert Rooba luopui kapteeniudestaan hätäpalaverin jälkeen. Puheenjohtaja Jukka Seppänen suututti seuran kannattajaryhmät kehnolla viestinnällä valmentajapotkuista.

Listaa voisi jatkaa vaikka maailmanloppuun asti, mutta päällimmäisenä on syytä muistaa, että seura ajoi itsensä alas sisältäpäin vain parin kuukauden aikana. 100-vuotista historiaansa näyttävästi juhlinut seura aiheutti seurayhteisöön vaurioita, joita ei ole mahdollista korjata vain sormia napsauttamalla. Juhlakauden katkeransuloinen sinfonia raikaa seuran rakenteissa vielä pitkään.

Mitä seuraavaksi?

Vaikka urheilullisesti JYPin taakse jäikin kaksi seuraa, lienee turvallista sanoa, että kauden jälkeen seuralla on vain yksi suunta. Urheilujohtaja Mikko Viitanen erosi pitkän julkisen paineen jälkeen pestistään, mutta hän miehittää virkaansa siihen asti, kunnes hänen korvaajansa on nimetty. Myös Heiskaselle olisi löydettävä korvaaja. Ketkä ikinä täyttävätkään koomisen suuret saappaat Jyväskylässä, on seuran syytä ottaa uusi alku rauhassa. Rautakorven JYP2025-projektin aikataulussa seuran tulisi pelata ensi kaudella Suomen mestaruudesta.

Materiaalia edes katsomatta pudotuspelipaikkakin voi olla utopiaa. Mutta keventynyt kokoonpano on silti huomioitava. Jerry Turkulainen, seurahistorian ensimmäisenä Liigan arvokkaimmaksi pelaajaksi valittu tähti jätti toiseksi kodikseen muodostuneen seuran kauden päätteeksi. Reid Gardiner, seurahistorian kolmas maalikuningas ja lyhyestä visiitistä huolimatta yksi kaikki aikojen ulkomaalaispelaajista jätti myös seuran. Kaksikko vie mukanaan 112 (45+67) tehopistettä.

Gardinerin laukausta ja Turkulaisen kollektiivista hyökkäysalueen osaamista on nykyisellä materiaalilla mahdotonta korvata. Seura tarvitsee oikealta laukovan tarkka-ampujan ensi kaudelle, joka voisi ottaa Gardinerin tontin myös ylivoimalla. Juuso Puustinen palasi tasolleen menneellä kaudella, mutta hänkään ei voi yksin täyttää Puutarhurin saappaita.

Täysin spekulointia, mutta esimerkiksi SaiPalla kahdella viime kaudella 20 ja 19 kaappia minimaalisilla syöttömäärillä viimeistellyt Valtteri Ojantakanen voisi istua hyvin rooliin, jossa häneltä odotetaan vain laukomista. Turkulaisen merkitystä joukkueelle ei voi painottaa tarpeeksi, mutta Pelicansiin syksyllä saapunut ja tähdeksi noussut Nathan Schnarr tulee täyttämään ykkössentterin saappaat erinomaisesti uudessa seurassaan.

Siirtymävaiheessa olevan seuran on tärkeintä kuitenki antaa roolia omille junioreilleen. U20 SM-sarjan pistepörssin voittanut Santeri Huovila ja Liigassakin jo maalin iskenyt Balázs Varga ovat ensi kaudella valmiita täysipäiväiseen hyppyyn Liiga-arkeen. Myös kultakimpaleeksi osottautunut Jesse Pulkkinen tulee nauttimaan isoja minuutteja ensi kaudella.

Vaikka suunta on katastrofimaisen kauden jälkeen vain ylöspäin, on pitkän tunnelin päässä pieni auringonsäe. On kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että seura ottaa aikansa uutta nousua valmistellessa.

Kauden hahmo: Jukka Seppänen

Juhlakauden hahmo on nähnyt nykymuotoisen organisaation peruskiven valanut Seppänen. Kriisin takana sirkuksen naruja kiskonut puheenjohtaja vannoi uskonsa apuvalmentaja Tommi Hämäläiseen, joka on useiden seuraa lähellä olevien sisäpiiritietojen mukaan vastuussa muun muassa "pelipaikattoman" pelifilosofian ajamisesta seurassa, sekä myös Nikun syyllistämisestä ja lopulta seurasta ulos ajamisesta.

Seppänen on myös itse samaisten sisäpiiritetojen mukaan ihastunut moderniin ja pelipaikattomaan pelitapaan. Hän potki Rautakorven ulos, sillä tämän pelitapa ei miellyttänyt puheenjohtajaa. Seppänen ulkoisti potkuista seuranneesta kohusta tiedottamisen faniryhmille niiden kanssa pidetyn palaverin jälkeen ja jatkoi norsunluutornissaan tähystämistä.

Lopulta kauden päätyttyä katastrofiin hän avasi näkemyksiään avoimessa kirjeessä, jossa hän pohti jälkipyykin pesemistä. Seppänen on ajanut ideologiallaan ja päätöksillään JYPin alas vain yhden kauden aikana. Hän pohti avoimessa kirjeessä tulevaisuuttaan seurassa.

– Onko eroaminen ja omien osakkeiden myyminen parasta vastuunkantoa?, Seppänen pohti avoimessa kirjeessään.

Helppo vastaus: On.

Kun organisaatiolla on vain yksi suunta, tulee matka uuteen nousuun aloittaa uudessa komennossa. Muutokset tapahtuvat aina ylhäältä, eikä JYPin tulisi olla poikkeus.

» Lähetä palautetta toimitukselle