Mestaruutta ei juhlittu kesällä Pittsburghissa. Penguins ei edes selviytynyt finaaleihin asti, vaikka kevään pelaajahankintojen jälkeen odotusarvot olivat korkealla ja Penguins voittajasuosikki numero yksi. Selviytyminen itäisen konferenssin finaaliin pelasti muutaman takamuksen organisaation johto - ja valmennusportaassa, mutta kukaan ei hengitä kauan rauhassa, jos pudotuspeleissä ei aleta saavuttaa menestystä. Nyt kaikki oli jo pelissä ja lopputulos siihen nähden pannukakku.

Runkosarjassa Penguins oli itäisen konferenssin voittaja, ja koko liigan kakkonen Chicago Blackhawksin jälkeen. Kauden aikana Penguins teki eniten maaleja ottelua kohti, mutta myös päästi kärkijoukkueita enemmän maaleja omaan verkkoonsa. Yksi kauden kohokohtia oli maaginen maaliskuun voittoputki, joka venyi kaikkiaan viidentoista voiton mittaiseksi.

Sidney Crosby todisti olevansa entistä ehompi ja kasvatti henkilökohtaista pokaalikokoelmaansa pelaajien valitsemalla kauden parhaan pelaajan palkinnolla. Pistepörssissäkin Crosbylle heltisi neljäs sija, vaikka otteluita kertyi täysi tusina vähemmän kuin kilpakumppaneilla. 56 pistettä 36:ssa ottelussa oli omaa luokkaansa. Kärkikymmenikköön pistepörssissä ylsi myös ketjukaveri Chris Kunitz.

Omilla mennään

Seuran johtotahot päätyivät kesällä tuttuun ja turvalliseen ratkaisuun: luotetaan aiempiin luottomiehiin. Jatkosopimukset sorvattiin odotetusti hyökkääjistä Jevgeni Malkinille, Chris Kunitzille, Pascal Dupuisille ja puolustajista Kris Letangille. Letangin ja Malkinin sopimusten mitta on kahdeksan vuotta, Kunitzin ja Dupuisin puolet siitä.

Malkinin ja Letangin palkankorotukset tiesivät sitä, että ydinjoukko syö rahamääräisesti yhä enemmän tilaa koko joukkueen palkoista. Toisaalta Dupuis ja Kunitz saatiin sopimuksiin heidän tasoonsa nähden edullisesti. Kun puolustustakin oli varaa täydentää Rob Scuderilla, joka sai käteensä neljän vuoden pahvin, palikat näyttävät loksahtavan paikoilleen. Scuderi oli Los Angeles Kingsin mukana voittamassa Stanley cup -mestaruutta keväällä 2012.

Scuderinkin naama on Pittsburghissa entuudestaan tuttu, sillä ennen neljää kauttaan Kingsin riveissä hän ehti edustaa kolme kautta Penguinsia. Scuderi ei pisteillä juhli, mutta tuo puolustukseen nimeomaan puolustusosaamista. Hyökkäyskalustoa täydentämään hankittiin Matt D'Agostini, joka ei saanut jatkotarjousta aiemmalta seuraltaan New Jersey Devilsiltä.

Pudotuspeliavuiksi hankitut konkarit Jarome Iginla, Brenden Morrow ja Douglas Murray saivat kaikki luvan etsiä itselleen uuden seuran. Iginla päätyi Bostoniin, Morrow vahvistaa St. Louisin rivejä ja Murray tuo kokoa nyt Montreal Canadiensin puolustukseen. Kevät osoitti sen, ettei kellekään heistä ollut käyttöä Dan Bylsman pelisysteemissä. Ennen pudotuspelejä hankituista pelaajista jäljellä on vain Jussi Jokinen, joka osoitti olevansa Sidney Crosbylle oiva varamies. Nyt Jokisen täytyy osoittaa olevansa jatkuvan luottamuksen arvoinen, jotta peliaikaa irtoaisi muutakin kuin jämäminuutteja.

Penguinsin vakiokokoonpanon miehistä suurimman aukon jätti Matt Cooke, jonka palveluksista saa nyt nauttia Minnesota Wild. Cooken korvaajaksi kokoonpanossa on ajateltu D'Agostinia. Myös Tyler Kennedy vaihtoi maisemaa Pittsburghista San Joseen. Kennedy ei koskaan vakiinnuttanut paikkaansa Penguinsin kokoonpanossa.

Hyökkäyspää edellä

Viime vuosina hyökkäys on ollut Penguinsin paras puolustus. Kärkiketjut eivät kokeneet kesällä suuria muutoksia, joten tehoja odotetaan yhä entiseen malliin. Supertähtikaksikko Sidney Crosby-Jevgeni Malkin johtaa Penguins-hyökkäyksiä vielä vuosia eteenpäin. Crosby pitää laitureinaan Kunitzista ja Dupuisista, ja Jokinen väläytti harjoituskaudella kemioita Malkinin ja James Nealin kanssa.

Samasta paikasta Jokisen kanssa kilpailee kovasti nuori ja nälkäinen jenkki Beau Bennett. Kolmosketjuunkin siis riittää vielä ratkaisuihin kykeneviä miehiä, mutta päävastuu maalinteosta kantaa tähtisentteriduo ja sen siipimiehet. Pyssymiehiä Penguinsin kokoonpanossa on tarpeeksi pyörittämään ylivoimaa muita joukkueita hirvittävällä tavalla. Ylivoima toimi viime kaudella, mutta nimilistaa katsoen se voisi olla parempikin.

Ero puolustuksen ja hyökkäyksen välillä ei tällä kaudella ole niin merkittävä kuin viime kaudella. 34-vuotias Scuderi lisää konkariosastoa, Paul Martin palasi omalle tasolleen, Brooks Orpik tarjoaa kovuutta ja Letang lopettaa yltiöpäiset surffailunsa ja ansaitsee uuden sopimuksensa muhkeat dollarit.

Kokemuksen lisäksi Penguinsilla on organisaatiossaan koko joukko lupaavia nuoria puolustajia, jotka odottavat läpimurtoaan taalajäille. Yksi heistä on Olli Määttä, mutta on epätodennäköistä, että Määttä vielä tällä kaudella pelaisi ylhäällä koko kauden. Ja koska Määttä on alle kahdenkymmenen, hänen tiensä alemmas ei vie AHL-joukkue Wilkes-Barre Scranton Penguinsiin, vaan juniorisarjaan josta häntä ei voida takaisin nostaa.

Kuva © Getty Images

Kestääkö mies tolppien välissä tai penkin takana?

Maalivahtipeli on ainoa Penguinsin osa-alue, joka vakavasti arveluttaa, ellei suorastaan pelota. Kauden kynnyksellä Tomas Vokoun on poissa kokoonpanosta eikä paluun ajankohdasta ole tietoa. Kakkosveskarin paikalle on toistaiseksi nostettava Jeff Zatkoff, jolta puuttuu NHL-tasolta kokonaan kokemus. Penguinsin ykköskopparina jatkaa edelleen Marc-Andre Fleury, joka ei ole ollut pitkään aikaan aivan parhaimmillaan. Seurajohdon suusta hoetaan silti mantraa siitä, kuinka mieheen uskotaan.

Sormet ristissä toivotaan, että tämä joskus vielä kääntyy joukkueen eduksi - niin miehen itsensä kuin joukkueen vuoksi, koska joukkue on lopulta yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. Ainakin, jos se lenkki on juuri maalipuiden välissä.

Pittsburgh Penguinsin pelitapa on kaikkien tiedossa. Se puree runkosarjassa, mutta pudotuspeleihin kaivattaisiin velhoutta, jota Dan Bylsmalta on viime vuodet puuttunut. Pittsburgh asuttaa kaupungissaan mukavia miehiä, joilla on mukavan miehen maine, mutta löytyykö voittamiseen tarvittavaa ilkeyttä ja juonikkuutta?

NHL-toimituksen arvio: Penguins on divisioonansa ykkönen ja yksi Itäisen konferenssin kärkijoukkueista tänäkin vuonna.