Penguins on jo pitkään ollut tunnettu alati vaarallisesta hyökkäyskalustostaan. Vuonna 2009 joukkue ylsi Stanley Cupiin, ja tämänkin jälkeen jälki on ollut näyttävää, etenkin runkosarjojen osalta. Moni pitää joukkueen ylivoimaisesti tärkeimpänä osa-alueena Sidney Crosbyn ja Jevgeni Malkinin johtamaa sentteriosastoa. Yksikään keskushyökkääjä ei kuitenkaan tee loputtomiin yksin ihmeitä nykypäivän NHL:ssä. Ketkä ovat siis miehet, jotka antavat kaukalossa tukensa, jotta Sidney Crosby pystyy parhaansa mukaan osoittamaan olevansa maailman paras jääkiekkoilija?
Mitä yhteistä on Daniel Sedinillä, Pavel Datsjukilla, Patrick Kanella, Marián Gáboríkilla, Dustin Brownilla ja Zach Parisella? He ovat kaikki seurojensa ykköskenttien laitahyökkääjiä – pelaajilla, joiden tehojen varassa on suuri osa joukkueensa menestyksestä. Mikä erottaa herrat nimeltä Pascal Dupuis ja Chris Kunitz heistä? Vihje: jälkimmäisiä ei varattu draft-tilaisuuden ensimmäisenä, kuten Kane vuonna 2007 eikä liioin Datsjukin tavoin loppupäässä numerolla 171. Vastaus: jälkimmäisiä ei varattu NHL:ään ollenkaan.
Kunitz täytti syyskuussa 34 vuotta, Dupuis samat lukemat huhtikuussa. Silti miehille iskettiin lähes identtiset jatkosopimukset seuraavaksi neljäksi vuodeksi, mikä rasittaa pingviinien palkkakattoa yhteensä 7,6 miljoonaa dollaria kaudessa. Viettikö Shero liikaa aikaa kesällä auringonpaisteessa? Lähetetäänkö kolme neljännesmiljoonaa vuonna 2017 suoraan vanhainkotiin?
Ei, vaan kyseisellä summalla kiinnitettiin kiistämättä aliarvostettuja, suurella pingiviinisydämellä varustettuja hyökkääjiä, jotka pelaavat yhdessä Crosbyn kanssa äärimmäisen nautinnollista jääkiekkoa. Sellaista, jota valmennus, seurajohto ja fanit rakastavat, ja joka heijastuu pelien tulokseen ilta toisensa jälkeen.
Chris Kunitz – tulin, näin, voitin
Reginasta Etelä-Kanadasta kotoisin oleva Chris Kunitz pelasi ennen ammattilaisuraansa Ferris Staten yliopistojoukkueessa. Viimeisellä kaudella CCHA-liigassa syntyi 79 tehopistettä 42 ottelussa, mikä tiesi paikkaa ykköstähdistössä. Näytöt oli annettu ja tie NHL:ään alkoi aueta. 24-vuotias Kunitz sai sopimuksen Anaheim Ducksilta ja aloitti ammattilaisuransa seuran farmijoukkueessa Cincinnati Mighty Ducksissa.
Työsulun jälkeinen kausi oli Kunitzin ensimmäinen taalaliigassa. Ducks laittoi miehen kuitenkin alkukaudesta wavers-listalle, josta Atlanta Thrashers poimi kanadalaisen riveihinsä. Visiitti kesti vain kaksi ottelua, minkä jälkeen nimi löytyi jälleen waverseista. Tälläkin kertaa löytyi poimija; jopa hieman yllättäen vanha tuttu Ducks. Valinta osoittautui lopulta onnistuneeksi niin seuralle kuin pelaajallekin. Kunitz rikkoi Paul Kariyan hallussa pitämän seuran tulokkaiden piste-ennätyksen tehoilla 19+22=41. Vuosi myöhemmin joukkue voitti Stanley Cupin Kunitzin parannettua pistesaldoaan edelliskaudesta 60:teen.
Kunitz oli näyttänyt hyödyllisyytensä niin kaukalossa kuin pukukopissa, mistä oli osoituksena varakapteenin titteli kaudella 2007-2008. Helmikuussa 2009 oli kuitenkin aika pakata laukut. Mestaruusjuna oli mennyt, ja Ducks tarvitsi muutoksia. Ratkaisuna oli kesken kauden vaihtokauppa, jossa Kunitz kaupattiin yhdessä hyökkääjälupaus Eric Tangradin kanssa Penguinsiin. Toiseen suuntaan liikkui puolustaja Ryan Whitney.
Kunitz ei saapunut uuteen seuraansa ujosti varaamattomana muukalaisena, vaan iski runkosarjan viimeisissä 20 pelissä 18 tehopistettä. Pudotuspeleissä syntyi yhden maalin lisäksi 13 syöttöpistettä, jotka auttoivat Penguinsin päätyyn asti – Kunitzin toinen Stanley Cup –mestaruus oli totta.
Vielä tänäkään päivänä Chris Kunitz ei kuitenkaan kuulu vertailuihin liigan pelottavimmista maalitykeistä tai taitavimmista mailavirtuooseista. Ovathan miehen parhaat päivät jo reilusta takana, ja eihän tuo koskaan ole edes ollut kummoinen lupaus liigan terävimmälle huipulle. Vuonna 2013 löytyi kuitenkin 33-vuotiaalle laitahyökkääjälle paikka Itäisessä konferenssissa runkosarjan voittaneen joukkueen ykköskentästä. Paikka löytyi myös pistepörssin sijalta seitsemän ja maalipörssin sijalta kahdeksan. Miehen +/- -tilasto oli liigan toiseksi paras runkosarjassa.
Ja kaikkien näiden tilastojen yläpuolella on se asenne, jolla Kunitz haluaa pelata juuri teräskaupungin faneille juuri Sidney Crosbyn rinnalla. Se asenne on ainutlaatuista ja Ray Sheron silmissä erittäin edullista.
Pascal Dupuis - Hiljaa hyvä tulee
Chris Kunitz on myöhemmällä iällä osoittanut vaarallisuutensa vastustajan päädyssä, myös kaikkina niinä aikoina, kun kapellimestari Crosby on ollut sairastuvalla. Kentän kolmas lenkki, kanadalainen Pascal Dupuis ei sen sijaan ole paukuttanut tehopisteitä koko ammattilaisuransa ajan. Tiukka työnteko alemmissa kentissä kantoi kuitenkin lopulta hedelmää.
Lavalista Quebecin osavaltiosta Montrealin pohjoispuolelta tuleva Dupuis pelasi 90-luvun lopussa Quebeciläistä QMJHL-liigaa Rouyn-Noranda Huskiensin ja Shawinigan Catarctesin joukkueissa. Viimeksi mainitussa syntyi vuosituhannen vaihteessa 61 ottelussa 105 tehopistettä. Tämän huomasi myös Minnesota Wildin organisaatio, joka tarjosi sopimusta 21-vuotiaalle Dupuis'lle. Ensimmäinen kausi ammattilaisena sisälsi vain neljä ottelua NHL:ssä, mutta seuraavalla paikan vakiinnuttaminen onnistui.
Neljää kokonaista kautta Wildissa seurasi tie Rangersin kautta Thrashersiin. Yhtään täyttä sesonkia Dupuis ei ehtinyt Atlantassa pelata. Keväällä 2008 laitahyökkääjä oli mukana suuressa vaihtokaupassa, jossa Thrashers hankki Penguinsista Colby Armstrongin, Erik Christensenin, Angelo Espositon ja ensimmäisen kierroksen vuoron tulevaan varaustilaisuuteen. Dupuis'ta pidettiin vain teräskaupunkiin liikkuvan Marián Hossan kaupanpäällisenä.
Dupuis oli eri mieltä. Mies ehti iskeä kauden viimeisten 16 runkosarjaottelun aikana 12 tehopistettä, kun siihenastinen kausi Thrashers-paidassa oli tuonut mukanaan vain 15 pistettä 62 ottelussa. Seuraavat kolme kautta Penguinsissa kului kuitenkin lähinnä alempien kenttien ja alivoimien kovana työmyyränä. Stanley Cup –kaudella pudotuspeleissä ei syntynyt pisteen pistettä. "Super duperin" piti jäädä historiankirjoihin hyvänä varamiehenä, jos ollenkaan.
Kaudella 2011-2012 mies päätti toisin. 33-vuotiaana tilille kirjattiin täydellä kaudella komeat 52 tehopistettä – uusi henkilökohtainen piste-ennätys. Ja lisää oli luvassa. Kuluneella tynkäkaudella jäi saldoksi 48 ottelussa 20 osumaa ja 18 syöttöpistettä, joilla päästiin pistepörssin sijalle 35 ja maalipörssin sijalle 15 – ilman ylivoima-aikaa. Duperin +/- -tilasto oli koko liigan paras - +31.
Esimerkillisesti eteenpäin
Tuoreitten jatkosopimusten myötä Ray Shero kiinnitti joukkueen ykköskentän ratkaisuna, joka kelvannee niin valmennukselle, faneille kuin pelaajille itselleenkin. Voitokkaan tilanteen hinta oli lisäksi äärimmäisen pieni, mikä tekeekin siitä isossa kuvassa erityisen merkittävän. Dupuisin 3,75 miljoonan dollarin caphit yhdessä Kunitzin 100 000 dollaria suuremman kanssa mahdollisti sen, että palkkakaton alla on tilaa estradin mediaseksikkäämmille tähdille; Crosbylle, Malkinille, Kris Letangille ja James Nealille. Kyseessä on täydellinen esimerkki siitä, kuinka intohimo ja uskollisuus nousevat ahneuden edelle.
Samalla valmentaja Dan Bylsman palapeli pysyy riittävän yksinkertaisena. KCD-lempinimeä kantava ykköskenttä hoitaa hommansa luotettavasti ja tehokkaasti. Palasten siirtely voi siis painottua alempiin kenttiin, maalivahtiosastoon ja puolustajiin. Pysyvyys helpottaa myös pelaajien elämää. Dupuis ilmoitti hyvissä ajoin ennen sopimuksensa loppumista halunsa pitää perhe kotonaan Pittsburghissa, eikä hinkunut päästä tarkistamaan todellista arvoaan vapailta markkinoilta.
Ei ole myöskään ihme, että Chris Kunitz jäi pingviinipaitaan. Peli seurassa on kulkenut aina siitä asti kun mies kaupunkiin saapui, eikä pelaaminen Crosbyn vierellä tunnu varmastikaan vastenmieliseltä. Menneellä kaudella haaviin tarttui muun muassa näyttävä neljän maalin ilta Washington Capitalsia vastaan. A-kirjain rinnassaan Kunitz tietää arvostuksensa, esimerkillisyytensä ja merkityksensä seurassa ja pelaa sen mukaisesti – vielä ainakin muutaman vuoden.