Liigan finaalit käynnistyvät lauantaina, ja Suomen-mestaruudesta taistelevat toista vuotta peräkkäin Tappara ja Pelicans. Joukkueet ovat muuttuneet viime keväästä merkittävän paljon, ja voimasuhteet sarjaan lähtiessä ovat huomattavasti tasaisemmat.
Joukkueet vertautuvat toisiinsa tasaisesti, mutta etenkin oman pään pelaamisessa hallitsevalle tuplamestarille on suotava hienoinen etulyöntiasema.
Jatkoaika vertaili joukkueiden kokoonpanoa eri osa-alueilta tutkien myös finaalisarjan kuumimpia taistelupareja.
Hyökkääjät
Joukkueet hyökkäävät leveältä rintamalta, ja jokaisessa ketjussa piilee tuloksentekopotentiaalia. Tapparan kärki on astetta terävämpi, mutta Pelicans on todistanut kaatavansa joukkueita tasaisen varmalla ja leveällä hyökkäyspelillä.
Tulivoima
Kummassakin joukkueessa on miltei kolme ketjullista yksilöitä, jotka voivat nousta esiin ratkomaan otteluita. Joukkuepeli on avain onneen pudotuspeleissä, mutta silti Anton Levtchin tasoiset yksilöt nousevat erityisesti keväisin arvoon arvaamattomaan.
Muun muassa Veli-Matti Savinainen, Carter Camper, Oiva Keskinen, Heikki Liedes, kapteeni Otto Rauhala sekä Nickit Halloran ja Baptiste ovat osoittaneet kykynsä iskeä maaleja tärkeissä paikoissa. Vaikka listaa voisi jatkaa vaikka maailmanloppuun asti, terävin kärki kirvesrinnoilla on kuitenkin kärkiketjuissa.
Pelicans-hyökkäys suorittaa laajalla rintamalla, mutta tehojen valossa ehdoton syömähammas on joukkueen ulkomaalaistähdistä koostuva ketju Lars Bryggman–Patrik Carlsson–Ryan Lasch. Kolmikko muodostaa pussinokkien sisäisen pistepörssin kärkikolmikon, mutta myös Nathan Schnarrin ja Aatu Jämsenin kaltaiset tähdet ovat kykeneviä tuottamaan tulosta.
Nelosketjut
Joukkueiden pohjaketjuissa operoi kaksi kolmikkoa, jotka pelaavat erinomaisesti vahvuuksillaan ja tarjoavat erinomaisen sekoituksen kulmavääntöä, tuloksentekopotentiaalia ja johtamista. Tapparan kolmikko Liedes–Rauhala–Baptiste on elänyt kevään aikana hieman, kun viimeisenä mainittu on vaihdellut paikkoja muun muassa Philip Granathin kanssa. Kolmikko on kuitenkin pelannut pääosin yhdessä.
Liedes ja Baptiste voivat hyvänä päivänä iskeä maaleja ketä tahansa vastaan, ja kumpikin on nauttinut vastuusta myös ylivoimalla niin runkosarjassa kuin pudotuspeleissäkin. Rauhala on taas erinomainen kahden suunnan keskushyökkääjä, ja kapteeni kompensoi myös etenkin Baptisten puolustuspään vaikeuksia. Kolmikko hoitaa kollektiivisesti oman tehtävänsä kummassakin päässä, mutta suurin vastuu suorittamisesta on Rauhalalla.
Pelicansin numerollinen nelosketju Jonas Enlund–Antti Tyrväinen–Juhamatti Aaltonen on koottu kevään kynnyksellä Aaltosen palattua jälleen Lahteen siirtotakarajalla. Kolmikko onkin ollut kokoamisesta asti pussinokkien parhaita ja ketju on onnistunut lukitsemaan myös vastustajien kärkivitjoja kiitettävällä tasolla.
Etenkin Aaltonen tietää, mitä pudotuspeleissä menestyminen vaatii. Kolminkertainen Suomen mestari tunnetaan kaiken muun ohella tärkeiden maalien miehenä, joten ei sovi yllättyä, mikäli Iin taikuri nousee avainrooliin myös ensimmäisessä finaalisarjassaan kymmeneen vuoteen.
Tyrväinen puolestaan on tuonut lahtelaisten peli-ilmeeseen kaivattua rouheutta, ja hän pelaa tilanteet tapansa mukaisesti aina loppuun asti, kaihtamatta koviakin otteita. Kahden suunnan työmyyrä Enlund operoi ketjussa pelintekijänä erinomaisen pelinlukutaitonsa ansiosta, ja ammattilaisuransa ensimmäistä mestaruutta metsästävä 36-vuotias on tärkeä osa Liigan parasta nelosketjua.
Kokonaisuudessaan nelosvitjojen vertailussa etulyöntiasema on annettava Pelicansille ketjun monipuolisuuden vuoksi.
Taistelupari: Veli-Matti Savinainen vastaan Lars Bryggman
Savinainen ja Bryggman ovat isokokoisia ja härkämäisen vahvoja hyökkääjiä, jotka ovat täysin omaa luokkaansa maalinedustapelissä. Seuratasolla kutakuinkin kaiken urallaan voittanut Savinainen on noussut pudotuspeleissä aina esiin, ja vaikka kuluva kevät on ollut aiempia vaisumpi, on hän edelleen tärkeä osa Tapparan hyökkäystä.
Hallitseva pudotuspelien arvokkain pelaaja tulee varmasti aiheuttamaan nuorelle Niklas Kokolle päänvaivaa kovalla maalinedustapelaamisellaan.
Tärkeitä maaleja Pelicansille koko kevään iskenyt Stora-Lasse puolestaan on palanen jo mainittua Pelicansin kärkiketjua maanmiehensä ja Laschin kanssa. Bryggman ajaa maalintekopaikoille väkivahvasti, ja hänen rystylaukauksensa sytyttää punalampun miltei joka kerta paikan tullen.
Kaksikkoa vertaillessa Savinaiselle olisi helppo antaa etulyöntiasema hänen kokemuksensa ansiosta, mutta Bryggmanin keskinäinen kemia hänen ketjunsa kanssa ja pelillinen vire finaaleihin mentäessä nostavat ruotsalaisen voittoon vertailussa.
Tuomio
Tapparan kärki on terävämpi ja kokonaisvaltainen hyökkäyskalusto napsun verran leveämpi, mutta Pelicans pystyy tosissaan haastamaan tamperelaisten kärkipelaajien tuotannon. Kevään tiukoissa paikoissa kokemus on kuitenkin valttia, ja Tapparan kylmäpäinen hyökkäyskalusto ei taatusti petä tilanteen ollessa tiukilla.
Puolustus
Joukkueiden puolustus on kasattu suhteellisen samalla kaavalla, kun pelaajaprofiileja vertaillaan keskenään. Tapparalle on kuitenkin suotava hienoinen kilpailuetu kokemuksen ja aiemman menestyksen ansiosta.
Kiekollinen tarjonta
Kumpikin joukkue pyörittää ylivoimaa neljällä hyökkääjällä, joten siniviivan hidalgon ja kiekollisen moottorin paikat jäävät kahdelle puolustajalle. Valtteri Kemiläinen ja Filip Král loistavat ykköspelintekijöiden roolissa, ja Otto Leskinen sekä Kasper Puutio tarjoavat vahvaa kiekollista osaamista kakkospareissa.
Kärkipelaajien takana pakistojen kiekollisuus ei välttämättä hivele silmää, mutta Kemiläinen ja Král kuuluvat kriteerissä Liigan kirkkaimpaan eliittiin. Heidän kauttaan voi pelata tilanteessa kuin tilanteessa ja kumpikin on kykenevä tuomaan kiekon hyökkäysalueelle tarvittaessa.
Kokonaisuudessaan verrattuna Pelicansin pakistossa myös Michal Jordán ja Johannes Johannessen täyttävät tarvittaessa kiekollista vaadetta, joskin kumpikaan ei ole pelaajaprofiililtaan hyökkäysmielisiä.
Vaikka kiekollista osaamista on kummassakin joukkueessa, ei se eriävien pelityylien takia tule nousemaan avainasemaan sarjassa. Myös ylivoimalla maalintekovastuu putoaa lähinnä hyökkääjien harteille, mutta Kemiläinen ja Leskinen ovat moneen otteeseen osoittaneet kantavansa kortensa kekoon pelintekijän roolissa.
Kiekollisuutta vertaillessa etulyöntiasema olisi helppoa antaa leveyden ansiosta Pelicansille, mutta Tapparan terävin kärki on liian terävä sivuutettavaksi.
Puolustuspää
Tilastoja vertaillessa joukkueet ovat tilkinneet omaa päätään varsin kiitettävästi, eivätkä vastustajajoukkueet ole päässeet laukomaan haluttuun tahtiin. Päästettyjen maalien ero merkataan vain yhden osuman erolla Tapparan hyväksi, mutta tilastollisesti joukkueet lähtevät sarjaan miltei samalta viivalta.
Yksilövertailussa on kuitenkin todettava, että Tapparan kuusikko ei ole vain vakaampi, mutta myös huomattavasti kokeneempi. Veli-Matti Vittasmäen ja Joni Tuulolan kaltaiset kokeneet puolustajat tietävät, mitä menestyminen keväällä vaatii. Myös uransa toisia pudotuspelejä pelaava Olli Juolevi operoi edellä mainittujen kaltaisella rauhallisuudella ja kypsyydellä.
Lahtelaisten pohjapareissa muun muassa häärinyt Toni Utunen ei ole tilastojen valossa noussut samaan rooliin kuin vuosi sitten, mutta pääosan lahtelaisten nutussa kevään peleistä pelanneen Ben Bloodin kohdalla tilanne on vielä vaikeampi. Yhdysvaltalaista ei ole toki ikinä tunnettu varsinaisena lukkopuolustajana, mutta hänen oman pään heikkouksiaan on käytetty hyväksi raskaalla kädellä pudotuspelien aikana.
Tapparan kuusikolla on kyky pimentää vastustajien tähtipelaajat erinomaisesti, jota on vaikeaa sivuuttaa puolustuskokonaisuuksia vertaillessa.
Taistelupari: Veli-Matti Vittasmäki vastaan Michal Jordán
Kummassakin joukkueessa siniviivaa hallitsee lujaotteinen mutta rauhallinen ja varma puolustusmielinen puolustaja. Vittasmäki ja Jordán saavat joukkuekavereidensa pulssin laskemaan joka kerta jäälle astuessaan, ja kaksikko on omiaan vastustajan tähtipelaajien lukitsemisessa. Myös maskimiesten maalinedustalta siivoaminen luonnistuu kummaltakin hyvin.
Esimerkillä johtavaa kaksikkoa ei voi kuitenkaan arvioida paremmuusjärjestyksessä, sillä kummallakin puolustajalla on ollut elintärkeä rooli joukkueen menestyksessä. Vittasmäellä on kuitenkin puolellaan kokemus, sillä Jordánille käynnistyvä finaalisarja on uran ensimmäinen.
Tuomio
Pelicansin puolustuksessa on hieman enemmän kiekollista leveyttä, vaikkakin Tapparan kärkipelaajat loistavat osa-alueella kirkkaammin. Oman pään lukitseminen ja vastustajan tähtien pimentäminen yhdistettynä aiempien keväiden tuomaan kokemukseen antavat kirvesrinnoille pienen etulyöntiaseman materiaalivertailussa.
Maalivahtipeli
Finaalijoukkueiden viimeiset lukot Christian Heljanko ja Kokko ovat päätyneet finaaleihin täysin erilaisia polkuja pitkin. Liigan kaksi kuuminta räpylää mittaavat taitojaan raudanlujien puolustusten takana, mutta taitavilla vahdeilla on myös mahdollisuus venyä näyttäviin yksilösuorituksiin.
Taistelupari: Christian Heljanko vastaan Niklas Kokko
Kevään kuuminta taisteluparia olisi ollut miltei mahdotonta ennustaa vielä vuodenvaihteen jälkeen. Kokko palasi alle 20-vuotiaiden MM-kisoista Kärppien riveihin huomatakseen Tomi Karhusen vieneen hänen paikkansa.
Kärpät päästi kasvattinsa menemään, ja Kokko siirtyi Lahteen paikkaamaan Patrikaisen poissaoloa. Johan Gustafssonin luukkuvahtina aloittanut 19-vuotias nousi kuitenkin kevään kynnyksellä ilmiömäiseen vireeseen, eikä hän ole katsonut taakseen sen jälkeen.
Heljanko puolestaan on ollut koko kauden oma tuttu itsensä, eikä mestarivahdin itseluottamusta näytä horjuttavan mikään. Tilastojen valossa yhtä uransa parhaista keväistä pelaava helsinkiläinen on raudanluja kirvesrintojen maalilla ja 27-vuotias on kykenevä torjumaan Pelicansin nurin milloin tahansa.
Kumpikin maalivahdeista pelaa lujan ja tiiviisti puolustavan viisikon takana, eikä kumpikaan ole joutunut muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta varsinaisesti ratkomaan otteluita itsekseen joukkueensa hyväksi. On epätodennäköistä, että kumpikaan vahti joutuu varsinaisesti pelastamaan joukkuettaan finaalisarjassa, joten henkilökohtaisten virheiden minimointi nousee avainrooliin maalivahtipelissä.
Siksi on täysin selvää, että maalivahtivertailussa etulyöntiasema on annettava Heljangolle, mutta Kokon viimeaikaiset otteet, huipussaan oleva itseluottamus ja kylmäpäinen asenne tekevät kaksikon välisestä erosta luultua pienemmän. Heljanko on todistanut jo moneen otteeseen, että häntä ei hetkauta mikään, mutta Kokon otteissa etenkin Kärpät-sarjan aikana oli nähtävissä samanlaista varmuutta.
Finaalien ensimmäinen ottelu pelataan lauantaina kello 17.00 Tampereen Nokia-areenalla.