Kolmosketjun peluuttaminen vastustajan ykköstähtiä vastaan on myytti: Valtteri Filppulan kaltaiset kolmossentterit kohtaavat vastustajan parhaat vain poikkeustapauksissa

Valtteri Filppulan viidellä viittä vastaan -pelaamista on kritisoitu kahdessa Jatkoajan tilastoanalyysissä, joissa konkarisentterin suoritusta on arvioitu etenkin laukaisuhallinnan ja muiden edistyneiden tilastojen valossa.

Filppulaa on useimmiten puolusteltu sillä, että hän pelaa paljon vastustajien ykkösketjuja vastaan. Jatkoajan NHL-toimittaja Juha Oinonen kävi läpi peliajat tämän kauden New York Islandersin kotiotteluissa ja arvioi Filppulan peluutusta suhteessa vastustajiin. Tarkasteluun otettiin mukaan vain kotiottelut viimeisen vaihto-oikeuden vuoksi.

Syyskaudella Filppulalla todella oli merkittävä rooli vastustajien kärkipelaajia vastaan. Esimerkiksi marraskuussa suomalainen sai runsaasti vastuuta Sidney Crosbyn ja Aleksandr Ovetškinin kaltaisia supertähtiä vastaan.

Päävalmentaja Barry Trotzin luotto Filppulaan ilmenee erityisen hyvin verrattaessa peliaikoja ja peluutusta Islandersin kärkisenttereihin Mathew Barzaliin ja Brock Nelsoniin.

Kauden edetessä Filppulan rooli kuitenkin alkoi muuttua. Esimerkiksi alkuvuoden otteluissa Tampa Bay Lightningia vastaan hän pelasi eniten Cedric Paquetten ketjua vastaan, Nelson ja Barzal kohtasivat kärkiketjut.

Kevätkaudella Filppula ei myöskään saanut juuri peliaikaa Nathan MacKinnonin, Connor McDavidin ja Sean Monahanin kaltaisia ykkössenttereitä vastaan. Barzal ja Nelson olivat enenevässä määrin päävalmentaja Trotzin valinta vastustajan parhaita pelaajia vastaan.

Pudotuspeleissä jatkui kevätkaudella nähty trendi peluutuksessa eli Filppulan rooli jäi pienemmäksi verrattuna erityisesti Nelsoniin.

Toisen pudotuspelikierroksen vastustaja Carolina Hurricanesin kärkihyökkääjä Sebastian Ahoa vastaan Filppula pelasi runkosarjan kahdessa kotiottelussa yhteensä vain noin kolme minuuttia.

Pudotuspeleissä peluutus pysyi samansuuntaisena, ja Filppulan rooli oli pelata alempia ketjuja vastaan.

Erityisesti kauden edetessä Nelson on ollut Islandersin senttereistä luotetuin vastustajan ykkösnyrkkiä vastaan. Ajoittain myös Casey Cizikas on ollut Trotzin ykköshevonen vastustajan tähtiä pimentämään. Filppulasta ei voi yksiselitteisesti sanoa, että hänen roolinsa olisi pelata vastustajan ykköstähtiä vastaan. Alkukaudesta tästä oli enemmän viitteitä, mutta kauden aikana peluutus on muuttunut selvästi.

Ellerin peliaika vastustajan ykköstähtiä vastaan jää merkittävästi pienemmäksi verrattuna Nicklas Bäckströmiin.

Kuva © Getty Images

Tämän jutun tarkoitus ei kuitenkaan ollut jatkaa Filppulan suolaamista, vaan tarkastella alempien ketjujen senttereiden peluutusta, joten otetaan seuraava esimerkki. Toissa kauden Stanley Cup -mestarilla Capitalsilla on laadukas ja monipuolinen kolmossentteri Lars Eller. Katsotaan, keitä vastaan häntä on peluutettu.

Tanskalaissentterin peluutuksessa on ollut isoa vaihtelua. Ajoittain peliaika tasakentällisin on ollut varsin tasaväkistä Nicklas Bäckströmiin ja Jevgeni Kuznetsoviin verrattuna, mutta toisinaan taas Eller on joutunut tyytymään pienempiin minuutteihin.

Myös roolitus on ollut vaihtelevaa. Esimerkiksi kotiotteluissa Toronto Maple Leafsia ja Edmonton Oilersia vastaan Eller ei kohdannut juuri ollenkaan vastustajien ykkösketjuja. Bäckströmiä peluutettiin sekä John Tavaresia että McDavidia vastaan, Kuznetsov puolestaan hoiti Auston Matthewsin ja Leon Draisaitlin johtamat hyökkäyskolmikot.

Sen sijaan Penguins-otteluissa Elleriä peluutettiin enimmäkseen Crosbyn ketjua vastaan. Bäckström kuitenkin sai vielä enemmän vastuuta Kuznetsovin kohdatessa Malkinin johtaman ketjun.

Sama ilmiö näkyi ottelussa Avalanchea vastaan, kun Eller pelasi tasaviisikoin yli kuusi minuuttia MacKinnonin ykkösketjua vastaan. Bäckström pisti kuitenkin lähes pari minuuttia tätä paremmaksi.

Capitals pelasi Hurricanesia vastaan runkosarjassa kaksi kotiottelua ja pudotuspeleissä neljä. Joulukuun kotiottelua lukuun ottamatta Eller jäi peluutuksessa Hurricanesin ykkössentteri Ahoa vastaan selvästi vähemmälle Bäckströmiin tai Kuznetsoviin − tai joissain peleissä jopa molempiin − verrattuna.

Pudotuspeleissä Ellerin peluutus Ahoa vastaan väheni entisestään. Erityisen hyvin Bäckströmin tai Kuznetsovin suosiminen näkyi ratkaisevassa seiskapelissä, jossa Eller kyllä sai runsaasti vastuuta, mutta Bäckströmin rooli oli pelata vastustajan ykkösketjua vastaan.

Ellerin kohdalla näkyykin erityisen hyvin taipumus peluuttaa parhaita pelaajia vastustajan parhaita vastaan. Capitalsin keskushyökkääjistä Bäckström saa tasaviisikoin eniten peliaikaa vastustajan ykkösketjua vastaan, myös Kuznetsovia peluutetaan pääsääntöisesti Elleriä enemmän kärkiketjuja vastaan. Alivoimalla Eller on kuitenkin Capitalsin tärkeimpiä hyökkääjiä ja pelaa yli kaksinkertaisesti Bäckströmiin verrattuna.

Cody Eakin on paria poikkeusta lukuun ottamatta pelannut selvästi vähemmän vastustajan kärkiketjuja vastaan kuin Golden Knightsin kärkisentterit.

Kuva © Getty Images

Viime kevään Stanley Cup -finalisti Vegas Golden Knightsilla on kärkisenttereidensä William Karlssonin ja Paul Stastnyn takana kokenut ja luotettava kahden suunnan keskushyökkääjä Cody Eakin. 27-vuotiaan kanadalaisen vastuu on tasaviisikoin vaihdellut merkittävästi.

Ajoittain Eakin on Golden Knightsin kotipeleissä saanut jopa enemmän peliaikaa tasaviisikoin kuin kaksi kärkisentteriä. Myös peluutuksessa on ollut hajontaa. Useimmiten Eakinin peliaika vastustajan kärkiketjuja vastaan on ollut pienempi kuin Karlssonilla ja Stastnylla. 

Toronto Maple Leafsia vastaan Golden Knights kuitenkin peluutti kolmea luottosentteriään hyvin tasaisesti supertähtiä Auston Matthewsia ja John Tavaresia vastaan.

Myös Dallas Starsia ja Tyler Seguinin ykkösketjua vastaan Golden Knightsin sentteripeluutus oli todella tasaista.

Avalanchea ja MacKinnonin ykkösketjua vastaan Eakin oli kuitenkin valmennuksen ykkösvalinta. 

Toinen selvä poikkeus Eakinin peluutuksessa oli kotiottelu Boston Bruinsia vastaan. Tuolloin Eakinia roolitettiin David Krejcin johtamaa kakkosketjua vastaan. Karlsson hoiti Patrice Bergeronin ykkösen, ja Stastnya peluutettiin enemmän Bruinsin alaketjuja vastaan. 

Pudotuspelivastustaja San Jose Sharksin Golden Knights kohtasi runkosarjassa kotonaan kahdesti. Marraskuun kohtaamisessa Stastny ei ollut pelaavassa kokoonpanossa, mikä ei kuitenkaan näkynyt Eakinin peluutuksessa vastustajan kärkiketjuja vastaan.

Karlsson pelasi selvästi enemmän Joe Pavelskin ja Joe Thorntonin ketjuja vastaan, mutta Tomas Hertlin ketjua vastaan peluutus oli tasaista.

Golden Knightsin kaksi muuta keskushyökkääjää − Ryan Carpenter ja Pierre-Édouard Bellemare − saivat varsin tasaisesti vastuuta tasakentällisin Sharksin kärkiketjuja vastaan.

Tammikuun kotiottelusta Eakin puolestaan oli loukkaantumisen vuoksi sivussa. Tämän seurauksena erityisesti Karlssonin peliaika ja peluutus vastustajan kärkiketjuja vastaan kasvoivat. Myös kolmossentteri Bellemaren rooli erityisesti Hertlin ketjua vastaan nousi selvästi.

Sharksin kaltaista leveää hyökkäyskalustoa vastaan Golden Knights selvästi pyrki peluuttamaan kärkiketjujaan tasaisesti. Pudotuspeleissä Sharksia vastaan Eakinin rooli painoittui kuitenkin enemmän alempiin ketjuihin Karlssonin ja Stastnyn kohdatessa kärkiketjut.

Ottelusarjan neljännessä pelissä Logan Couture oli peliajalla mitattuna Sharksin kolmossentteri, ja Pavelski sekä Hertl pelasivat merkittävästi enemmän. Kaikkien kolmen Sharksin kärkisentterin kohdalla jompikumpi Golden Knightsin kärkisenttereistä sai enemmän peliaikaa, vaikka kokonaispeliaikaa Eakin saikin Karlssonia enemmän.

Sharksin peluutuksessa näkyi vaihtelua, mutta Golden Knightsin periaatteet olivat varsin selvät. Kaksi kärkisentteriä hoitivat vastustajan parhaat ketjut ja Eakinin rooli oli pelata enemmän alempia ketjuja vastaan.

Kokonaisuutena Eakin jäi peluutuksessa selvästi jälkeen Karlssonista ja Stastnysta. Alivoima-ajalla mitattuna Golden Knightsin kolmossentteri on aavistuksen Karlssonia jäljessä ja hivenen Stastnya edellä. Edellisten esimerkkien tavoin myös Eakinin peluutus vastustajan kärkiketjuja vastaan jäi muutamaa yksittäistä peliä lukuun ottamatta vähäisemmäksi kuin kahdella hierarkiassa edellä olevalla sentterillä. 

Adam Lowry on saanut moneen muuhun kolmossentteriin verrattuna enemmän peliaikaa vastustajan ykköstähtiä vastaan.

Kuva © Getty Images

Jonkinlaisena poikkeuksena voi pitää Jetsin kolmosketjun hyökkääjää Adam Lowrya. Toisen polven NHL-pelaaja on tasaviisikoin pelannut lähes yhtä paljon kuin alkukauden kakkossentteri Bryan Little tai kesken kauden hankittu Kevin Hayes. Lowry on myös useimmiten saanut kakkossentteriä − tai jopa ykkössentteriäkin − enemmän peliaikaa vastustajan ykkösketjua vastaan.

Esimerkiksi Capitalsia vastaan Lowry pelasi yli kymmenen minuuttia Ovetškinia vastaan.

Lightning-ottelussa Lowry puolestaan kohtasi Brayden Pointin yli kymmenen minuutin ajan. Ykkössentterit Scheifele ja Steven Stamkos pelasivat vastakkain peräti yli 13 minuuttia, ja Littlen rooliksi jäi pelata alempia ketjuja vastaan. Kärkiketjuja vastaan kertyi vain jämäminuutteja.

Myös Penguinsia vastaan Lowry sai pelata Crosbyn johtamaa ykkösketjua vastaan Jets-senttereistä eniten. Scheifele pelasi eniten Malkinia vastaan ja Little jälleen alempia ketjuja vastaan.

Kahdesta Oilers-ottelusta jälkimmäisessä Lowry pelasi Jets-senttereistä eniten McDavidia vastaan ja molemmissa selvästi enemmän kuin Little.

Hayesin hankkiminenkaan ei merkittävästi muuttanut Lowryn saamaa vastuuta. Maaliskuun Bruins-ottelussa nimenomaan Lowry uurasti Bergeronin johtamaa ykkösketjua vastaan. Scheifele hoiti Krejcin kakkosketjun, Hayes alemmat ketjut.

Scheifele on monesti Jets-valmennuksen ykkösvaihtoehto vastustajan parhaita pelaajia vastaan, mutta Lowry saa kuitenkin selvästi enemmän vastuuta kärkiketjuja vastaan kuin kumpikaan tämän kauden kakkossenttereistä.

Harvinainen poikkeus on ottelu Maple Leafsia vastaan, jolloin Little sai eniten vastuuta Tavaresin ketjua vastaan. Lowrykin sai hyvin peliaikaa kärkiketjuja vastaan, mutta vähemmän kuin Scheifele ja Little.

Pudotuspelivastustaja St. Louis Bluesia vastaan Jets pelasi runkosarjassa kaksi kotiottelua. Lowry sai niissä hyvin vastuuta Brayden Schenniä vastaan, mutta Ryan O'Reillyn ketju jäi erityisesti Scheifelen vastuulle. Jälkimmäisessä pelissä Lowryn rooli Bluesin kärkiketjuja vastaan oli kokonaisuutena pienempi verrattuna Littleen.

Pudotuspeleissä Lowryn peluutus oli vaihtelevaa. Myös Blues oli muuttanut kokoonpanoaan runkosarjakohtaamisista ja peluutti kahdessa ensimmäisessä Jets-pelissä O'Reillya ja Schenniä samassa ketjussa.

Ottelusarjan toisessa pelissä Lowryn peluutus oli aivan toisenlaista kuin avausottelussa.

Viidennessä pelissä Blues muutti taas kokoonpanoaan ja peluutti O'Reillya ja Schenniä myös yhdessä mutta enemmän omissa ketjuissaan.

Vaikka Jetsillä on huippuluokan ykkössentteri ja kauden aikana kaksikin eri kakkossentterikandidaattia, oli Lowry valmennuksen luottomies vastustajan ykköstähtiä vastaan jopa pudotuspeleissä.

Lowry on kuitenkin harvinainen poikkeus, eikä kolmossentteriin luottaminen ole tarkoittanut, etteikö Scheifelekin olisi urakoinut vastustajan tähtiä vastaan.

Myytti murrettu.

Lähde: NaturalStatTrick.