Tampereen herruus ratkesi terävyyteen yksittäisissä tilanteissa. Esimerkiksi ensimmäisessä erässä Markku Flinckillä oli loistava maalipaikka. Ilves-hyökkääjä ei kuitenkaan ollut maalipaikassa parhaimmillaan. Sen sijaan tilannetta seuranneesta vastahyökkäyksestä kirvesrinnat tekivät ottelun avausmaalin.
Ottelussa kumpikin maalivahti päästi ohitseen kiekon, joka olisi parempana päivänä torjuttu. Ensimmäisessä erässä Hannu Toivonen olisi voinut kopata Aleksi Elorinteen maalin. Toisessa erässä puolestaan Tapparan maalia vartioinut kollega Tomi Karhunen päästi Ilveksen peliin mukaan päästämällä Matias Soinnun vedon ohitseen.
− Hyvä lähtö ja valmistautuminen otteluun oli tänään kaiken perusta. Sillä kestimme niitä heikkoja hetkiä, joita varsinkin ottelun toisessa erässä tuli, Tappara-valmentaja Jussi Tapola kertoi.
Ainoastaan ottelun voittomaali oli sellainen, jolle maalivahti ei voinut mitään. Ilveksen maalinedustalla ei ollut kukaan siivoamassa Teemu Aallon laukauksen paluukiekkoa pois, ja Arttu Ilomäellä oli helppo työ sijoittaa kiekko rysän perukoille.
− Oikeastaan kaikki kulminoituivat kahteen flegmaattiseen suoritukseen, joista syntyi kaksi maalia. Niissä tilanteissa tehtiin pelivirheitä ja puolustettiin huonosti. Pienet marginaalit ratkaisivat, Ilveksen valmentaja Tuomas Tuokkola totesi.
Alkusyksyn taistelukiekkoa
Joukkueiden liigakauden avaus ei tarjonnut pelillisiä hienouksia, mutta runkosarjan alkamisen huomasi kummankin joukkueen tahtotasossa. Pelissä yritystä oli tarpeeksi ja tunnetaso kohdallaan, mutta monella pelaajalla oli vielä ongelmia kiekollisen pelin kanssa nopeassa tempossa. Kummallakin joukkueella oli enemmän yritystä kuin järkeä, vaikka pahin koheltaminen jäikin ensimmäiselle kymmenelle minuutille.
Ottelussa oli kummallakin omat hyvät hetkensä. Tappara oli lievästi parempi kahdessa ensimmäisessä erässä lukuun ottamatta Ilveksen maalin jälkeistä hyvää jaksoa. Kolmas erä oli sen sijaan melko selvästi takaa-ajoasemaan joutuneen Ilveksen kontrollissa.
− Kolmas erä oli sellaista johtoasemassa pelaamista, johon pyrittiinkin. Olihan siinä muutama vastaiskun paikka, josta kiekon olisi voinut lyödä verkkoonkin, mutta muuten suoritus oli tasapainoinen, Tapola sanoi.
Kentän kummassakin päässä joukkueiden puolustukset kykenivät tukkimaan hyvin maalinedustat. Hyviä paikkoja parhailta maalintekosektorilta tuli lopulta hyvin vähän ottaen vuodenajan huomioon. Sen sijaan kiekollisesti kummallakin joukkueella jäi kotiläksyjä. Ottelu nimittäin tarjosi useita harhasyöttöjä, liian vähän kontrolloituja hyökkäyksi ja laukauksissakin jäi vielä parantamisen varaa.
Ilveksellä oli saumansa
Heikoksi Ilveksen esitystä ei voi sanoa, sillä joukkueella oli omat paikkansa tasoittaa ottelu. Parhaimmat tilanteet syntyivät kolmannen erän lopulla.
Ensiksi Jiri Veistolalle avautui loistava paikka paikallisvastustajan maalin edestä, mutta hyökkääjän veto osui ylärimaan. Hetkeä myöhemmin Antti Tyrväinen ohjasi Marcus Fageruddin viivalta lähteneen laukauksen Karhusen ohi, mutta kiekko ei kuitenkaan pomppinut maaliviivan yli.
− Mielestäni me paransimme peliä koko ajan ja kolmatta erää jo hallittiin. Se oli pienestä kiinni, että olisimme nousseet tasoihin. Saimme tänään hyvän mittarin siitä, mitä peli vaatii. Suorituksellisesti tänään oli hyvä peli, mutta tulos oli huono, Tuokkola tuumi.