Ässät harjoittelee ennen peräkkäisten päivien Tappara-pelejä tiiviisti ja melko pitkään. Kun homma on paketissa, iso määrä kiekkoilijoita jää vielä laukomaan ja syöttelemään keskenään. Toisessa päädyssä maalivahtivalmentaja Jaakko Rosendahl aloittaa hieman poikkeuksellisen oppitunnin, vaikka aluksi mukana on myös hänen oppilaansa Andreas Bernard.
Kysymys on laukaisutreeneistä, joista Bernard nappaa vielä harjoitusten viimeiset torjunnat.
Laukomaan jää hiljattain kaksivuotisen jatkosopimuksen Ässien kanssa solminut Juuso Walli. Porilaisjoukkueen oma kasvatti on pelannut hyvällä tasolla läpi kauden, ja saa nyt valmennuksen apua ehkäpä tärkeimmässä kehityskohteessaan, laukomisessa.
Järvenpään ilme kirkastui kummasti, kun hän kuuli Rosendahlin luvanneen maksaa sen kerran syömiset.
− Walli on Noormarkun poikia niin kuin minäkin. Olen halunnut vähän auttaa nuorta miestä eteenpäin. Kun kerran minun hommiani on valmentaa niitä, jotka ottavat kiekkoja kiinni, laukauksetkin kiinnostavat minua, taustoittaa Rosendahl.
− Iso juttu on siinä, että saa vedon lähtemään ensimmäisen peittäjän ohitse, mutta kuitenkin kohti maalia.
Laukaukset toden totta kiinnostavat myös nuorta ässäpakkia.
− Yksi tuttuni asuu Wallin naapurissa ja on kertonut usein heränneensä siihen, kun Juuso lämmäilee muutaman tynnyrillisen kiekkoja.
− Ja on siinä sellainenkin juttu, että Wallin isä oli joskus kouluaikoina meillä sijaisena. Maksan näin vähän sitä velkaa takaisin, veistelee Rosendahl.
Rosendahlin varsinainen tehtävä on kuitenkin edelleen maalivahtien kanssa työskentely. Oikeastaan jo 2010-luvun alkupuolelta asti porilaisten tyyliin on kuulunut se, että maalivahtikaksikko on maisemissa noin kaksi vuotta.
Ennen kuluvaa kautta tätä kaavaa noudattivat kaksikot Antti Raanta-Juha Järvenpää ja Juuso Riksman-Rasmus Rinne.
− Tämä tahti on sopinut ainakin minulle. Koen, että tässä on enemmän haastetta kuin siinä, jos olisi esimerkiksi joku viiden vuoden pätkä täysin valmiin maalivahdin kanssa. Eivät kenttäpelaajatkaan nykyään ole koko uraansa samassa paikassa.
− Missään vaiheessa työuraani en ole ajatellut niin, että yhtä ja samaa hommaa tehdään 38 vuotta, ja heti murjotetaan, jos joku asia vähänkin muuttuu, arvioi Rosenhdahl.
Pystyykö Juha Järvenpää yllättämään?
Jatkoaika on kaudella 2015-2016 seurannut tiiviisti niin ikään Noormarkusta kotoisin olevan Järvenpään seikkailuja Kouvolassa. Helmikuun jutun liitteenä on kattava kuvakooste ihmiselle oleellisesta asiasta, ruoasta.
Kun asiasta valistetaan noormarkkulaisvahdin aiempaa kirittäjää, kuullaan tarina elävästä elämästä Porin-vuosiltakin.
Rosendahlin ensimmäinen Liiga-sopimus oli mallia 1+2, ja kaksikon Raanta-Järvenpää otteet vakuuttivat seurajohdon myös valmennuksen osaamisesta. Optiovuodet laitettiin käytäntöön varhaisessa vaiheessa.
− Halusin kiittää poikia siitä, että itsekin sain jatkaa työtäni täällä. Heidän pelaamisellaan oli siinä merkitystä.
Kun kumpi tahansa maalivahti vetää häkin päähänsä, luonne muuttuu.
Rosendahl haki maalivahdit kyytiinsä, ja kolmikko suuntasi syömään laadukkaaseen ravintolaan. Järvenpään ilme kirkastui kummasti, kun hän kuuli Rosendahlin luvanneen maksaa sen kerran syömiset.
Saatavilla oli kahdelle tarkoitettu pihviannos, mutta käytännössä asia meni toisella tavalla.
− Juha sitten veti sen parin kilon setin ihan yksin, ja me Antin kanssa katsoimme toisiamme, että mitähän nyt tapahtuu. Tästä johtuen kiinnostus ruoanlaittoon ei yllättänyt, naureskelee Rosendahl.
Sopeutumisjuttuja Italiasta asti
Ässien nykyistä kaksikkoa Rosendahl kuvailee tasapainoiseksi ja aidosti tervehenkisiksi kilpailijoiksi. Ari Ahonen on nähnyt maailmaa, kun taas Bernard on kotoisin maailmalta, ainakin Porista katsottuna. Uudessa ympäristössä on aina oma totuttelemisensa, mutta tällä kerralla se on sujunut yllättävänkin hyvin.
Merkityksellinen rooli on myös italialaisvahdin kielipäällä. Bernard puhuu suomea siinä, missä paikallisetkin asukkaat, vielä ainakin ilman murreominaisuuksia.
− On luonnollisesti iso juttu, että asioista on voinut puhua yhteisellä kielellä. Ilman sitä ei välttämättä pystyisi joka tilanteessa saamaan selville, miltä kaverista oikeasti tuntuu. Usein on ulkomaalaisten kanssa niin, että toinen samalta suunnalta ymmärtää sittenkin parhaiten, vaikka englanniksi pystyttäisiinkin keskustelemaan.
Ässien uusi päävalmentaja Mikael Kotkaniemi on korostanut tunteen ja ilmapiirin merkitystä, eikä tässä asiassa maalivahtiosasto ole mikään muista erillinen linnake.
− Bernardin kohdalla tietynlainen tunteen näyttäminen otti oman aikansa. Olemme puhuneet kummankin kanssa niin sanotusta peli-minästä. Kun kumpi tahansa maalivahti vetää häkin päähänsä, luonne muuttuu. Se on asiaan kuuluvaa kilpailullisuutta, analysoi Rosendahl.
Itse asiassa tänään jos olisivat ottaneet vielä yhden kiinni, ette olisi tehneet maaliakaan.
Uusiakin virikkeitä on löydettävä sekä kultakerholle haastaja
Kun valmentaja kertoo saavansa muutoksesta energiaa arkiseen työhönsä, on päivänselvää, että hän ei automaattisesti vain toista jo kerran kokeiltuja kuvioita ja temppuja kaikkien opastettaviensa kohdalla. Ihmiset ja persoonat ovat erilaisia.
Samalla Rosendahlilla on mahdollisuus myös luoda hyvähenkistä painetta Ässissä tehokasta kautta pelaaville nuorille kiekkoilijoille.
− Olen itsekin kehittynyt tilanteiden havainnoinnissa. Kun näen jonkun muutettavan asian, alan vain päässäni kehitellä pikkujutusta uutta toimintamallia.
− Usein otamme jotkut pelaajat kohteeksemme, että nuo eivät sitten treeneissä tee maaleja. Tulos lasketaan, ja sen pohjalta puolin tai toisin myös asiasta annetaan kuulua.
Kesken haastattelun tämä kultakerhoksi nimetty kopla saapuu sopivasti lenkiltään arvioimaan tilannetta. Mitä terveisiä Aleksi Saarelalla on tuotavana tältä sektorilta?
− Jos nuo maalivahdit nyt yhden kiekon saisivat kiinni, täräyttää Saarela.
Omiaan aina puolustamaan valmis Rosendahlkaan ei jää sanattomaksi.
− Itse asiassa tänään jos olisivat ottaneet vielä yhden kiinni, ette olisi tehneet maaliakaan.
Porin kokoisessa kaupungissa suurin piirtein kaikki urheilun parissa työskentelevät ihmiset tuntevat toisensa. Niinpä Rosendahlillakin on mahdollisuus miettiä omia ja valmennettaviensa tekemisiä myös muiden lajien kautta.
Yksi merkityksellinen asia on suorituksen kesto. Esimerkiksi vetojen määrää treeneissä on tosissaan mietitty, maalivahditkin antavat asiasta palautetta. Oleellista on, että pelitilannetta muistuttavat harjoitukset pystytään vetämään täysillä. Ei voi seistä tekemättä mitään liian kauan, eikä toisaalta kannata kuluttaa itseään loppuun.
− Vaikkapa yleisurheilijat tulevat tekemään vain sen oman suorituksensa ja lähtevät sen jälkeen pois. Meidänkään ei ole mitään järkeä harjoitella kahta ja puolta tuntia vain harjoittelun ilosta.
− Nuorille lätkäjätkille joutuu joskus muistuttamaan, että tärkeintä on se, mitä tapahtuu jäällä. Ei tarvitse treenejä odotellessa notkua tarpeettoman kauan hallilla.
Miten mäkihyppy liittyy Ässien maalivahteihin?
Rosendahl vie eri lajien vertailun melko yllättävään suuntaan. Ensimmäisenä harvoin juolahtaa mieleen vertailu suomalaisittain hieman alavireisesti sujuvaan mäkihyppyyn. Ässien valmentaja avaa kuitenkin toteamustaan.
− Bernardin kohdalla on haettu nimenomaan rohkeutta haastaa itsensä ja kilpakumppaninsa. Kaksikon kilpailu on kyllä tervettä, eivätkä he syö toistensa mahdollisuuksia.
Samalla tavalla mäkitornissa jokainen terve ihminen tarvitsee rohkeutta kilpailla. Myös samat tekniset termit sopivat jääkiekkoiluun.
− Olemme myös muuttaneet polvikulmia ja reagointinopeutta. Tätä kautta veskarien liikkeet ovat nopeutuneet, vertailee Rosendahl.
Jos ei laji välttämättä vaihdu toiseen talviurheilun muotoon, nykyistä toimenkuvaa on mahdollista harjoittaa esimerkiksi myös muissa sarjoissa. Tulevaisuuden pohtimisella Rosendahl ei ole liikaa päätään vaivannut.
− Tällä hetkellä on aidosti nautinnollista tulla töihin. Olosuhteet ovat loistavassa kunnossa ja Ässätkin taas vähän muodissa.
− On vain henkisen puolen juttuja, että aloitamme maanantait yleensä kamppailukeskuksessa. Pääsee vähäksi aikaa johonkin muualle treenaamaan, kiteyttää maalivahtien käskijä.