Iiron viimeisimpään kuukauteen on mahtunut monta ihmettelyn aihetta niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin, jälleen kerran. Kysyttäessä arjen kuulumisia Iiron lähes ensimmäinen vastaus on yllättävä.
− Mä olen syönyt tšekkiruokaa, maannut sohvalla maha pyöreänä ja palannut taas ruokapöydän ääreen.
Liikehdintä keittiön ja sohvan välillä on siis ollut vilkasta. Massakausiko kyseessä?
Mä olen syönyt tšekkiruokaa, maannut sohvalla maha pyöreänä ja palannut taas ruokapöydän ääreen.
− Tšekkikämppikseni Tomas Rubesin vanhemmat olivat täällä pidennetyn viikonlopun, ja he toivat mukanaan valehtelematta matkalaukullisen ruokaa kotimaastaan. Erittäin hyväähän se oli, mutta kieltämättä vaaka voisi olla aika armoton kauden lopussa, jos pidempään sellaista söisi.
Isorunkoisella pakilla ei siis tunnu olevan halua lisätä kokoaan horisontaalisuunnassa.
Iiron pelin jälkeinen palautumiseväs on kuitenkin usein kolmen ruokalajin illallinen ja mehukas pihvi. Palautumiseen tarkoitettuun ruokavalioon ei tule niin paljon kiinnitettyä huomiota, sillä ottelut ovat viikon välein. Chilinakkikohu olisi siis Ranskassa utopistinen polemiikki.
Slaavikulinarismia tärkeämmäksi merkkipaaluksi viime aikaisessa arjessa on muodostanut kuitenkin tyttöystävän vierailu Angletissa. Iirolla on ollut aikaa näytellä kotikaupunkinsa kauniita nähtävyyksiä, sillä joukkueen lupaamasta lisätyöstäkään ei ole toistaiseksi kuulunut mitään. Iiro ei ole edelleenkään yllättynyt.
Onneksi parempi puolisko saapui avustamaan Iiroa esimerkiksi edellisen sunnuntain Halloween-juhliin valmistautumisessa. Sunnuntait ovat lähes viikon ainoita iltoja, jolloin pelaajat pystyvät vapaa-ajan rientoihin osallistumaan.
− Mä kun en ole ihan kamalasti tottunut meikkaamaan, niin tyttöystävä siinä neuvoi miten kannattaa naama tuunata pirua muistuttavaksi.
Muistithan ottaa kuvamateriaalia talteen, kuten ennakkoon pyysin?
− No, vähän niin kuin unohdin sitten sen.
Onneksi mielikuvitus korvaa puuttuvan kuvamateriaalin. Ei ole kovinkaan vaikeaa kuvitella Iiroa heilumassa paholaispuku päällä Ranskan yössä.
− Asuni oli kyllä oikeasti aika tylsä, toteaa harmistunut mies.
Iiro, eiköhän persoonasi ole tuonut väriä muuten yksitoikkoiseen asuun.
− Osaanhan minä aika pirullinen välillä olla, mutta toivottavasti asuvalinta ei kuitenkaan kuvasta persoonaani!
Iiron tyttöystävä oli tuonut miehelle salmiakkia ja kahvia. Erityisesti tavallinen kahvinkeitin oli viime kaudella kovassa kaipuussa.
− Kahvinkeittimiä ei ollut missään, ei missään. Se kahvi, mitä oli tarjolla, oli suoraan sanottuna ihan täyttä paskaa. Tässä nykyisessä asunnossa onneksi on keitin.
Vaikka Iiro on ruoan ystävä, ei suomalainen mahantäyte ole silti sellainen asia, mitä maailmalla kaipaa. Hän kertoo olevansa hyvissä ruoissa. Haikeus löytyy vuodenajoista.
− Täällä kaipaa sellaista kunnon talvea. Ulkojäille tekisi hemmetisti mieli, mutta eihän täällä sellaisia ole. Kyllä enemmän talvi-ihminen olen.
Ranskan suomalainen lumiukko on päässyt talven sijaan nauttimaan lämpimistä Etelä-Euroopan keleistä. Piipahtipa Iiro Espanjankin puolella tyttöystävänsä kanssa.
− Jouduin käymään siellä hampaat irvessä shoppailemassa. Siitäkin selvittiin.
Millainen shoppailija olet − kaupan ulkopuolella kyyhöttävä narkoleptinen patsas vai kaksi metriä perässä maleksiva zombie?
Skype-videolta näkyy kuinka Iiro käyttää katseensa tyttöystävässään, joka on edelleen vierailemassa Iiron luona.
− En tiedä mitä tuohon uskaltaa nyt vastata. Kuten sanoin - siitäkin selvittiin. Tulipahan tehtyä, ja voi sitten vuoden päästä mennä uudestaan ostoksille.
Vaihtelevia pelisuorituksia ja kengänkuvia takamuksessa
Onkin aika siirtyä pelillisiin asioihin, kun shoppailuaihekin tyssäsi kuin seinään. Sellaista se on, kun hallitus valvoo vieressä.
Angletin joukkueen rakenteessa on tapahtunut muutoksia sitten viimeisen kirjoituksen.
− Ei ole mukava olo. Kanadalaishyökkääjämme Jean-Philip Chabot sai niin sanotusti monoa. Muualta kun pelaajia tulee, niin niiltä odotetaan tietysti erityisen paljon. Chabot on todella mukava jätkä, ja sellainen kaveri vielä, joka puhuu sekä englantia, että ranskaa. Hän aina tulkkasi meille pukukopissa juttuja.
Chabotin pelilliset otteet eivät päässeet mitä ilmeisimmin siis Angletin johdon asettamiin tavoitteisiin, mutta kuulostaa siltä, että melkoinen avainhahmo pukukoppielämästä on poissa.
Iiron mukaan pelit ovat sen sijaan menneet vaihtelevasti sitten viimeisen haastattelun. Yksi häviö vieraissa on koettu sarjan kärkipään Dogs de Choletia vastaan, mutta muuten onkin mennyt niin kuin Strömsössä.
Viimeisessä neljässä ottelussa Anglet on iskenyt vaatimattomat 36 maalia. Absurdeimmat näyttötaululuvut olivat 17—2 Angletin kotihallissa. Vastustajana oli tällöin Bouquetins de Val Vanoise. Joukkueen nimi on hieno, vaikkei sanokaan yhtään mitään.
− Se on viime kauden sarjanousija.
Ja hetken hiljaisuus.
− Joukkue tulee kai sieltä Alpeilta. Jostain sieltä..
Jostain sieltä vuorilta siis. Kai.
Ranskan cupissa napattiin myös rökälevoitto Toulousea vastaan, mutta Bordeaux osoittautuikin jo kovemmaksi luuksi. Lopputulemaksi jäi vieraspelihäviö ryhmittymää vastaan, missä pelaa neljä pelaajaa Ranskan viime kauden MM-kisajoukkueesta.
− Heillä olisi aivan älyttömän kova joukkue pääsarjaankin.
Iiro kokee Angletin pelanneen pääsääntöisesti hyvin tällä kaudella, mutta runsasmaaliset voitot eivät pelkästään ole tämän ansiota. Vastustajilla on myös ollut peiliin katsominen.
− On siinä suoraan sanoen vastustajan huonouttakin ollut. Erot ovat niin suuret kärki- ja häntäpäiden joukkueiden välillä.
Tasoerot ottavat varmasti pelaajiakin päähän. Iirolla löytyy tästäkin elävä esimerkki ihmettelyjen arkistosta.
− Juuri siinä pelissä oli jännä tilanne, missä voitettiin 17—2. Teimme muistaakseni ensimmäiseen kymmeneen minuuttiin neljä maalia. Vastustajalla oli slovakialainen maalivahti, ja hän vaan lähti pois sieltä häkiltä. Yksinkertaisesti − lähti vain pois! Mä katsoin, että mihin tuo oikein menee.
Vaihtoaitioon kävi turhautuneen slovakialaisvahdin tie. Slaavikamelin selkä oli katkaistu.
Täällä muutenkin kakkosmaalivahdit saattavat välillä olla vähän huumoriosastoa.
− Täällä muutenkin kakkosmaalivahdit saattavat välillä olla vähän huumoriosastoa, ja yleensä joukkueessa on vain se yksi molari, joka pelaa kaikki pelit. Sitten tulikin vastustajan kakkostorjuja kehiin.
Iirolla löytyi kaveri vastustajan paidasta, Tappara-kasvatti Roope Nikkilä, joka kertoi kyseisen varatorjujan olleen loukkaantuneena eikä koskeneen jäänpintaan ainakaan kahteen kuukauteen.
− Sitten hänet lyötiinkin yhtäkkiä 50 minuutiksi maalille. Pakko nyt sanoa, että hivenen siltä näyttikin, ettei hetkeen ole luistimet jalassa olleet. Muutama aika helppo laukaus upposi.
Muun muassa Lahden Kiekkoreippaiden D2-junioreiden tulevaisuuden toivojen on kuultu sanovan, että tärkeintä ei ole voitto, vaan murskavoitto. Mitä mieltä Iiro on rökälelukemista?
− Tässä on kyllä paljon kulttuurieroja. Mun mielestäni on ihan perseestä voittaa noin. Ranskalaiset pelaajat puolestaan toteavat vain, että "oijoi, tämähän on hienoa, oijoi".
Iiro on siis huomattavasti enemmän puolustustaisteluiden ystävä. Ranskalaiset sen sijaan ovat hyytävän murskaamisen kannalla, mutta ymmärtäähän sen, sillä tekihän Napoleonkin aikanaan hommiaan niin sanotusti isosti.
Yhden pelin ja maalien merkitys
Ranskan pääsarjassa otteluita on kerran viikkoon, joten tahti on harvaa. Pelejä kertyy kaudelle 26, ja enemmänkin Iirolle maistuisi.
− Kyllä yhden pelin merkitys kummasti korostuu, kun tahti on tämä. Joukkueen presidentti on lisäksi hienovaraisesti ilmaissut, ettei mikään muu kelpaa kuin mestaruuden voittaminen.
Joukkueen presidentti on lisäksi hienovaraisesti ilmaissut, ettei mikään muu kelpaa, kun mestaruuden voittaminen.
Mitäs jos jokin toinen ranskalaisjoukkue veisi kuitenkin pidemmän korren?
− Toivottavasti sitä presidentin reaktiota ei tarvitse selvittää.
Ranskalaisessa kiekkokulttuurissa riittää huvittumiselle kipinää, mutta henkilökohtaisellakin tasolla Iiroa edelleen naurattaa.
− Edelleen on menty maali per peli, joten tässähän alkaa ihan jännittää, että missäpäin Itä-Eurooppaa sitä ensi kaudella pelaankaan!
Ennen muinoin häntä ei juurikaan maalit kiinnostaneet. Maalinteon makuun päässyt porilainen on nyt kuitenkin nälkäinen - eikä nyt puhuta herkkupihveistä tai Tšekin perinneruoista pelkästään.
− Nyt niitä halajaa koko ajan lisää. Tulee joskus jopa paine jos ollaan häviöllä, kun olen ekaa kertaa elämässäni yksi niistä jätkistä, kenen pitäisi kiekko sinne pömpeliin iskeä.
Iiro on siis uusien tunteiden äärellä.
− Sanotaan näin, että jos me mestaruus voitettaisiin niin, etten tee yhtään maalia, niin kyllähän sen mestaruuden ottaisin. Henkilökohtaisella tasolla kyllä harmittaisi.
Operaatio Verkot tötterölle jatkuu siis edelleen Ranskan Angletissa, ylipäätään patonkimaassa ja jossakin siellä Alpeilla.
Iirolla on tavoitteena pelata mahdollisimman pitkään, ja isä on kotipuolessa antanut hyviä vinkkejä.
− Isä on aina kehottanut vetämään luistimennaruja mahdollisimman kireälle ja sanonut, että tavalliseen työelämään pääsee kyllä.
Ennen "tavallista" työelämää, tai Kalervo Kummolan saappaita, hän kokee ovien vielä avautuvan Keski-Eurooppaan, mikäli oma pelaaminen pysyy samana. NHL pysyy unelmana edelleen - pelikonsoleiden muodossa.
− Saksa voisi olla hyvä maa.
Iiron perusteluna toimii yksinkertaisesti se, että Saksa voisi olla suomalaiselle hyvä paikka asua. Tämän syvemmälle analyysi ei yllä.
− Kyllä Suomeenkin voisin palata, jos HIFK soittaisi ja tarjoaisi 500 000 euroa.
Vai niin. Jatko Ranskan pääsarjassa olisi myös kiinnostava vaihtoehto, sillä liiga kohtaa ensi kaudella suuria muutoksia.
− Sarja aikoo muuttua olevinaan ammattimaisemmaksi. Enkä nyt sano, että se tosissaan sitä olisi, mutta pelitahti ainakin tiivistyy. Nyt meillä on se 26 peliä vuodessa, ja jatkossa otteluita tulee olemaan 44. Kaksi peliä per viikko, mikä onkin aika maksimi näillä välimatkoilla.
Nyt puhutaan jo kovasta sarjasta, kun viitataan hurjiin välimatkoihin NHL- ja KHL-tyyliin.
Huoli heposesta
Iiro haluaisi loppuun varmistusta vakavaan asiaan Juha Järvenpäältä. Kyseessä on heidän yhteinen jälkikasvunsa, hevonen nimeltään Don Leggio. Ylväs raviratsu lähestyy hiljalleen kilpailuikää.
− Haluaisin vain kysyä Järkkäriltä, että kuka meidän hevosta alkaa treenaamaan?
Iiro on ollut Don Leggion elämässä vuoden verran. Odotus on kuulemma ollut pitkä.
− Kyllä mä aika onnellinen olen, jos näen sen kaakin kilpailevan.
Mentaalipuolen harjoittelu on jo alkanut viime kesänä.
− Kävin Don Leggiota kesälaitumilla tapaamassa kesällä, ja mä puhuin sille kaikkea suomeksi ja tsemppasin sitä. Sanoin, että kakkossija ei sitten koskaan kelpaa. Kyllä se kovasti nyökkäili mun jutuille.
Fiksu eläin. Iiro muistaa tehdä selväksi, että hänen kädessään ollut heinätuppo ei varmasti vaikuttanut nelijalkaisen ymmärrykseen. Nyökkäilyä se oli.
Ravimaailman yksisarvinen on saanut nimensä HPK:n maalivahtivalmentaja Kari Lehtosen mukaan. Järvenpään idea, kuulemma.
− Pakko sanoa vielä Järvenpäästä, että olen ylpeä kuinka hyvin hänellä on tämä kausi alkanut. Mä olen aina tiennyt, että kyseessä on helvetin hyvä molari. Joukkueessa on vain ollut aina toinenkin helvetin kova maalivahti, jonka varjoon helposti jää.
Ylpeys kaverista näkyy kauas. Viimeisen vinkin Iiro haluaa kuitenkin vielä heittää.
− Raviurheilu on upea laji, mutta toivon, että Järkkäri jatkossakin keskittyy enemmän vaan siihen lätkään eikä niihin paskahäntiin!
Iiron vinkissä on lähes suuren elämänohjeen tuntua.