− En ole kyllä koskaan voittanut mitään, toteaa Porin kultapoika Iiro Vehmanen Skype-puhelun aikana.
Jos nyt kultapoikia edes Porissa on. Vai velikulta? No, jokin kulta kuitenkin.
Kyllä kaudesta jäi paska maku suuhun
Kommentti tiivistää pitkälti Iiron loppukauden − kirkkainta jalometallia ei tarvinnut lentokentällä tullata tai porilaisilta hiippareilta kadulla piilottaa. Hopealla on nahkiaiset torilta ostettava..
− No olenhan tietty voittanut Suomen mestaruuden Ässien C-junioreissa. Taisin yhden vaihdon tosin pelata pudotuspeleissä. Nälkä ainakin kasvaa!
Vatsa kurnii epäilemättä, kun ranskalainen halliruokailu on aiempien haastattelujen mukaan pitänyt joskus sisällään raakoja kanafileitä.
Kaksi viimeistä vuotta Suomen tunnetuimmassa ranskalaisessa jääkiekkokaupungissa Angletissa ovat päättyneet finaalitappioon. Tällä kaudella ratkaisu haettiin viidennestä, viimeisestä ottelusta, sillä pysti oli saavutettavissa kolmella voitolla.
− Kyllä kaudesta jäi paska maku suuhun. Henkilökohtaisesti meni yläkanttiin, mutta en osaa sitä sillä tavalla ajatella.
Iiron puhuessa kauden päättymisestä tuttu verbaalinen väripaletti ei ole samalla tavalla taiteilijan käytettävissä kuin hänen kertoessaan esimerkiksi Ranskassa sattuneista omituisuuksista jäällä tai sen ulkopuolella.
Värittelyä ei tarvita, kun hänellä löytyy selkeä käsitys siitä, miten nizzalaisjoukkue Aigles de Nice sai lykättyä sontaa Anglet-pelaajien suihin.
− Mielestäni tämä homma ratkesi siihen, että Nizza voitti runkosarjan ja me olimme kolmansia. Näin ollen he saivat kotiedun.
Muistin virkistämiseksi ranskalainen kotietu tarkoittaa siis sitä, että sen voittanut joukkue saa pelata kotonaan kaksi peräkkäistä ottelua.
Olin kyllä aivan satavarma, että me voittaisimme koko homman
Varmana voitosta
Skype-puhelu keskeytyy hetkeksi, kun linjan toisella puolen alkaa pienimuotoinen räpellys. Iiro on löytänyt värikynänsä.
− Niin, eihän vastustajalla tosin ollut mitään mahdollisuuksia kun kotona pelasimme. Ensimmäinen ottelu Nizzassakin päättyi rankkareilla heidän voittoonsa, kun ensin olimme pelanneet neljällä neljää vastaan kymmenen minuutin jatkoajan, ja silloin laukaukset olivat meille jotakin 15-1.
Niin, repikääpä siitä nizzalaiset. Toivottavasti pystytte nauttimaan kiiltävästä pystistänne ja maineestanne näiden tietojen valossa. Varsinkin, kun Anglet kykeni kääntämään Nizzan 2−0-otteluvoitot vielä tasatilanteeseen kotonaan.
− Olin kyllä aivan satavarma, että me voittaisimme koko homman. Tiesin, että Angletissa he eivät pärjää, ja olin vakuuttunut, että kolmannen kerran Nizzassa voittaisimme. Emme sitten voittaneet.
Niin no, suomalainen itsevarmuus ei ole varsinaisesti maamme kestävin vientituote. Pitäisi pysyttäytyä matkapuhelimissa ja metsäteollisuudessa, mutta ammattikoulun sähköpuolen kesken jättänyt Iiro se vain tallailee omia polkujaan.
− Senkin keskeyttämisen olisi muuten ymmärtänyt, jos olisin ollut maailman tai edes Suomen paras 16-vuotias!
Totuus sijaitsi kuitenkin Ässien B-nuorten neljännessä divisioonassa. Pelit olivat sitä luokkaa, että Laitilan Jyske sai turpiinsa 30−6 Iiron miehistöltä.
Angletin ja Laitilan erottaa muukin kuin 30 000 asukkaan ero ja maantieteellinen sijainti. Ranskalaisjoukkue kykeni nousemaan jokaisessa pudotuspelisarjassa takaa-ajoasemasta. Laitilan Jyskeellä olisi tässä voinut olla vaikeuksia Iiron mainitsemassa ottelussa.
− Nyt sen ymmärtää, että kuinka vaikeaa on ylipäätään päästä finaaliin ja saatika sen viimeisen askeleen ottaminen. Kaikkien kriisipalaverien jälkeen se oli kyllä pienimuotoinen ihme, että finaaliin asti menimme ja jäimme vain yhden voiton päähän mestaruudesta.
Tässä välissä lähetämme sympatiamme Tapparalle ja sen viime vuosien finaalihäviöille. Angletin loppukauden kehityskeskusteluissa ei sen sijaan sympatiaa herunut.
− Annoin aika suoraa palautetta siitä, kun ei sitä joukkueen lupaamaa työpaikkaa koskaan kuulunut, vaikka se oli ehtona meidän sopimuksellemme. Eikä myöskään näkynyt ranskan kielen kurssia, jonka piti alkaa lokakuussa!
Moottoriturpa-Vehmasen ranskan kielinen päätön hölinä on varmaankin todettu joukkueessa tarpeeksi hyväksi.
Kallista vuokra-asumista ja uusia mahdollisuuksia
Iiron antaessa haastattelua hän on ollut jo viikon verran Porissa. Se on kuulemma saakelin hienoa. Lippis on tiukasti päässä, ja mies hymyilee saamaansa mahdollisuutta Ässissä.
Videopuhelun taustalla välkkyy hyvin huomiota herättävä kuviollinen tapetti. Harvoin tuollaisia enää näkee. Missä muuten olet?
− Täällä olen Järvenpään Juhan asunnossa. En tiedä onko hän itse valinnut nämä tapetit. Oli vähän huolia, että mihin menen, kun piti löytää päivässä jokin asuinpaikka. 2,20 euroa jouduin maksamaan vuokraa puolestatoista viikosta. Hiukan se on ylihintaa.
On kyllä kieltämättä kohtuuton hinta. Vuokran suuruudella on kyllä lähes indexiin sovellettava perusta: Järkkäri on parhaillaan kolmen viikon jaksolla Kouvolassa, ja ilman kotiin unohtunutta hikinauhaa homma ei luista. Amuletin lähettäminen maksoi Iirolle sen pari euroa.
− Tarjouduin kyllä maksamaan Juhalle tästä asumisesta ja kerroin samalla ässähommasta, mutta Järkkäri siihen vastasi, etten saa maksaa mitään vaan minun pitää ottaa paikka joukkueesta. Sanoin siihen, että selvä sitten.
Kuulostaa reilulta kaupalta. Vaikkakin Järkkärin "ei mitään" olikin sitten kuitenkin sen kaksi euroa ja kaksikymmentä senttiä.
− En voisi kyllä enempää olla innoissani tästä Ässät-hommasta. Eivät ole viiteen vuoteen pelit jännittäneet, mutta nyt ensimmäisenä maanantaina kun jokainen esitteli itsensä, niin kyllä siinä kädet tärisi ja äänikin varmaan vapisi. Kyllä sekin sitten karisi siihen ensimmäiseen päivään.
Harvinaista kuulla hänen jännittävän. Edellinen hermostuneisuuden hetki oli ollut avauskaudella Mestiksessä. Pori, Ässät ja todellisella patasydämellä varustettu Iiro toden totta kuulostaa mahdollisuudelta. Uhkana oli vain uusi halli.
− Eksyin siellä ensimmäisenä päivänä. On se kyllä pirun hieno - jos peli ei kulje, niin ei ole hallia ainakaan syyttäminen!
Palataanpa hetkeksi vielä päivään, jolloin hän sai kuulla kokeilujaksosta Ässissä. Mitkä olivat mietteet?
Tärkeintä katsoa itseäni peiliin ja sanoa: "Perkele Iiro - teit kyllä kaikkesi mitä pystyit"
− Se oli aprillipäivänä. Olin ihan varma, että joku oli varastanut Jari Korpisalon puhelimen.
Onneksi kerrankin suomalainen itsevarmuus osui oikeaan, ja porilainen uskalsi ottaa Bilbaosta lennon aprillipäivän jekunkin uhalla. Vaikka koko homma olisikin ollut hyvää pilaa, niin eiköhän Iiron puheenlahjoilla elettäisi silti samanlaista kevättä. Nyt hänellä on kesän mittainen näytönpaikka kotikaupungissaan.
− Se ei ole se juttu, että saako sitä sopimusta vai ei, vaikka sitä tietysti tavoitellaan. Olin sitten viikon, kuukauden tai koko kauden, niin minulle on tärkeintä katsoa itseäni peiliin ja sanoa: "Perkele Iiro - teit kyllä kaikkesi mitä pystyit". Se riittää.
Kaikkensa hän tekee myös jääkiekon ulkopuolella. Kummisedän kunniatehtävä olisi tulossa, mutta ainoa hidaste on se, että rippikoulu jäi aikoinaan käymättä, etteivät kesäharjoitukset jäisi. Se on sitä niin kutsuttua priorisointia − jääkiekko ennen naimalupaa!
− En ehkä lähde enää 15−vuotiaiden kanssa leireilemään, mutta kesällä sen suoritan. Jos jollain kirjakurssilla selviäisin. Se on suuri kunnia, että kummiksi pyydetään. Ja jos sitä koskaan naimisiin menen, niin voisihan se olla siihenkin ihan hyvä olla olemassa.
Hyvää pohdintaa.
Suomen menestyneimpiin elämänkoululaisiin kuuluva Iiro on tehnyt elämässään uhkarohkeita valintoja, mutta ne ovat kantaneet häntä hyvin. Porin ylistäminen ja kunnon kasvattaminen hullun lailla Ranskassa ovat tuoneet hänet takaisin rakkaaseen kotikaupunkiinsa.
− Testit olivat jo, ja niissä olen aina ollut huonoin. Sanotaan nyt, että sellaiset juoksut sekä nopeus- ja hyppyosiot eivät ole olleet vahvuuksiani, mutta nyt en ollut lähellekään peräpäässä niissä.
Ovatko siis Ranskan jääkiekkopiirit nyt antaneet sinulle kaiken?
− En sanoisi niinkään. Uskon, että hoidin hommat siellä niin, että jos takaisin joskus haluaisin mennä, niin voisi tapahtua hyvinkin vähillä puhelinsoitoilla. Mutta haluan tietysti ehdottomasti käyttää tämän mahdollisuuden Porissa − vaikka se olisi edes lyhyen hiuskarvan mittainen.
Onneksi Iiron hiustenkasvusta ovat monet naisetkin kateellisia.