Michigan on yksi merkittävimmistä osavaltioista Yhdysvaltain juniorijääkiekkoilun osalta. Ei siis ihme, että Michiganin Livoniassa syntynyt ja tämän kauden Mestis-debytantti Austin Alger liukui jäälle ensimmäisen kerran jo kolmevuotiaana. Silloin sillä ei Algerin omien sanojensa mukaan ollut mitään tekemistä jääkiekon kanssa, mutta kaksi vuotta vanhemman veljen esimerkki johdatti hänet lopulta juniorijääkiekon pariin.
Jutellessamme Alger mainitsee useasti isoveljensä. Sisaruussuhde on hänelle todella tärkeä ja vanhempi veli on vaikuttanut hänen uraansa merkittävästi.
− Noin seitsemän vuoden ikäisenä pelasin muita nuorempana veljeni kanssa samassa joukkueessa. Se oli mahtavaa. Silloin rakastuin jääkiekkoon ja sen pelaamiseen.
− Pelasin aluksi paikallisissa junioriliigoissa ja etenin siitä taso kerrallaan AAA-tason juniorijääkiekkosarjaan. Tason kovetessa pelasin oman ikäluokkani joukkueissa. Olin juniorina keskitasoinen pelaaja.
Koulutus etusijalle
Lukion alkaessa Alger halusi panostaa ensisijaisesti koulutukseensa. Hän menestyi koulussa hyvin ja siirtyi AAA-tason juniorijoukkueesta koulun joukkueeseen. Tämä ei Algerin mukaan ole kovin yleinen päätös michiganilaisten juniorikiekkoilijoiden keskuudessa. Alger toki lisää, että Michiganissa on kenties yhdessä Minnesotan kanssa maan tasokkaimmat koulujen jääkiekkosarjat.
Hän siis pelasi edelleen varsin kovatasoista juniorijääkiekkoa. 14-vuotiaana Alger pääsi koulun korkeimman eli varsity-tason joukkueeseen ja pelasi toisinaan jopa neljä vuotta vanhempien pelaajien kanssa.
− Se kehitti minua todella paljon. Sain pelata jälleen myös isoveljeni kanssa ja ne vuodet ovat edelleen urani loistokkaimpia vuosia. Vanhemmat pelaajat ovat isompia ja voimakkaampia, joten minun oli pakko kehittää itseäni erityisesti voiman ja urheilullisuuden osalta.
− 14-vuotiaana pelaaminen koulun varsity-joukkueessa ei ole yleistä, joten luulen, että siksi kehitykseni otti aikamoisen harppauksen lukiovuosinani. Sain pelata hyvätasoista jääkiekkoa ja sain samalla laadukkaan koulutuksen.
Kohti yliopistoa isoveljen jalanjäljissä
Kouluvuosien jälkeen Alger pelasi kaksi vuotta USHL-juniorisarjassa, kunnes oli aika siirtyä yliopistoon. Jälleen hän pääsi pelaamaan samaan joukkueeseen isoveljensä kanssa ja ensimmäinen yliopistovuosi meni Ohion Miamissa.
− Sitouduimme molemmat isoveljeni kanssa pelaamaan Miamissa ja pelasin siellä vuoden hieman alle 20-vuotiaana. Miamissa asiat eivät onnistuneet ihan toivomallani tavalla valmentajan kanssa ja myös veljeni lopetti jääkiekon ensimmäisen yliopistovuoteni jälkeen. Näistä syistä vaihdoin yliopistoa. Tässä vaiheessa kävin uudelleen läpi valintaprosessin ja se oli aika raskasta.
Ensimmäisen vuoden jälkeen minun oli määrä mennä Vegas Golden Knightsin harjoitusleirille.
Uusi opinahjo ja pelipaikka aukenivat Buffalosta New Yorkin osavaltiosta ja Alger aloitti neljän vuoden jaksonsa Canisius collegen väreissä. Vaihdoksen myötä hän lopulta pelasi yliopistosarjassa viisi täyttä kautta. Yliopistossa Alger panosti edelleen paljon koulutukseensa, mutta myös jääkiekko sai yhä suuremman roolin hänen elämässään.
− Yliopistourani alkuvaiheessa olin yhteydessä muutamaan NHL-joukkueeseen ja pelini kulki todella hyvin. Silloin tajusin, että jos teen kovasti töitä ja todella keskityn jääkiekkoon, siitä voi tulla minulle ammatti.
− Ensimmäisen vuoden jälkeen minun oli määrä mennä Vegas Golden Knightsin harjoitusleirille. Olin kuitenkin loukkaantuneena aivotärähdyksen jäljiltä ja lisäksi olin vaihtamassa yliopistoa, joten se tilaisuus hautautui.
Vaikka jääkiekon pelaaminen muuttui yhä vakavammaksi ja merkityksellisemmäksi osaksi hänen elämäänsä, Alger kertoo suhtautuneensa siihen silloin omanlaisellaan rentoudella.
− Nautin pelaamisesta paljon ja annoin asioiden mennä omalla painollaan. Oman elämänkatsomukseni myötä uskon asioiden menevän osittain johdatuksen mukaan, joten myös se auttaa suhtautumaan asioihin rennommin ja nauttimaan pelaamisesta, ystävyydestä sekä ihmissuhteista. En nykyisinkään anna ajatusteni kiiruhtaa liian kauaksi tulevaisuuteen, koska haluan olla läsnä nykyhetkessä.
Ensiaskeleet jääkiekkoammattilaisena
Yliopistouran jälkeen Algerilla ei ollut NHL-varausta edellä mainitusta yhteydenotosta huolimatta. Hän solmi heti yliopiston päätyttyä sopimuksen ECHL-joukkue Idaho Steelheadsin kanssa ja pelasi samaa sarjaa myös Kansas City Mavericksin joukkueessa. Sarjaan saapui kuitenkin paljon pelaajia NHL-joukkueista, joten Algerin tie vei SPHL-joukkue Fayetteville Marksmenin kokoonpanoon.
− SPHL-kausi oli pitkä ja pelasimme paljon otteluita. Sarja on fyysisesti vaativa, todella kilpailullinen, kuluttava ja kaikki pelaajat tekevät todella paljon töitä edetäkseen urallaan. Se oli kuitenkin mahtava kausi ja joukkueessa pelasi myös yksi parhaista ystävistäni, joten en halunnut takaisin ECHL-joukkueeseen.
Marksmenin paidassa Alger esiintyi tehokkaasti tehden 54 ottelussa 51 pistettä. Aiemmin hän oli neuvotellut myös ECHL- ja AHL-joukkueiden kanssa, mutta kauden 2022−23 jälkeen hän halusi kokeilla jotakin uutta.
Kohti Eurooppaa ja Ylä-Savoa
Algerin puheessa korostuu usein hänen läheinen suhteensa perheeseensä ja ystäviinsä. Myös Suomeen siirtyessä hänen silloin Liigassa pelannut ystävänsä oli apuna.
− Hyvä ystäväni Les Lancaster oli tullut Suomeen pelaamaan ja tehnyt sopimuksen Ilveksen kanssa. Seurasin hänen tilannettaan ja juttelimme täällä asumisesta sekä pelaamisesta jonkin verran. Silloin aloin harkita Suomessa pelaamista vakavissani.
Mestis-seura IPK nousi puheisiin lopulta Algerin agentin kautta ja siirto varmistui myöhään syksyllä. Sopimusprosessi oli kuitenkin nopea ja vain kaksi viikkoa sopimuksen varmistumisen jälkeen Alger lensi Suomeen.
− Juttelin päävalmentaja Marko Tuomaisen kanssa ja myös yhteys KalPan joukkueeseen vaikutti päätökseeni. Sain tänne hyvän sopimuksen ja olen asettunut Iisalmeen mainiosti.
Alku oli tosin hieman kivikkoinen, kun alun perin 20-tuntiseksi suunniteltu lentomatka kesti lopulta viivästysten vuoksi 38 tuntia. Myös kaikki matkatavarat olivat jääneet jonnekin Yhdysvaltain ja Suomen välille. Alger kertoo olleensa väsynyt ja hieman kireä saavuttuaan Kuopion lentoasemalle, jossa päävalmentaja Tuomainen odotti häntä.
Kaikki oli varsin pientä ja kulttuurishokki iski aika nopeasti.
− Ajoimme Iisalmeen ja halusin heti nukkumaan, mutta Tuomainen kehotti pysymään hereillä, jotta aikaeron vaikutukset eivät iskisi. Kävimme ruokakaupassa ja kävelimme hieman Iisalmen kaupungilla.
Alger kertoo aavistuksen huvittuneena, että siinä vaiheessa hänen ajatuksensa olivat sekavia ja mielessä pyöri monenlaisia tuntemuksia.
− Ajattelin vain, että missä ihmeessä minä olen. Kaikki oli varsin pientä ja kulttuurishokki iski aika nopeasti. Pari ensimmäistä viikkoa olivat haastavia ja moneen asiaan täytyi tottua. Mutta asetuttuani tänne ja tutustuttuani joukkueeseen olen nauttinut täällä olemisesta ja pelaamisesta todella paljon.
Matkustaminen on osa ammattiurheilijan arkea
Joskus jääkiekon seuraajilta saattaa jäädä huomioimatta se, että moni joukkueen jäsen on suurimman osan vuodesta poissa kotoaan. Ei pelkästään pelimatkoilla, vaan esimerkiksi ihan konkreettisesti eri mantereella. Välimatka perheenjäseniin on toisinaan niin pitkä, ettei kauden aikana välttämättä tarjoudu mahdollisuutta käydä heidän luonaan.
Alger on uransa aikana muuttanut paljon Yhdysvaltain rajojen sisäpuolella, mutta tällä kaudella Euroopassa pelaaminen on ollut tietysti uudenlainen kokemus. Hän kertoo kuitenkin jo isolta osin tottuneensa matkustamiseen.
− Vuosi vuodelta muuttamiseen ja matkustamiseen liittyvät asiat helpottuvat hieman. Niiden kanssa oppii elämään. Muutin 18-vuotiaana yliopistoon ja sen jälkeen olen muuttanut paikasta toiseen. Olen toki palannut kesäisin kotikaupunkiini. Siihen tottuu, mutta se ei varsinaisesti muutu helpommaksi. Olen perheeni kanssa läheinen, joten heidän luotaan poistuminen ja etäällä asuminen on minulle vaikeaa.
− Muuttaminen on kaksiteräinen miekka. On vaikeaa jättää rakkaat ihmiset ja muuttaa kauas, mutta toisaalta se mahdollistaa tutustumisen uusiin kulttuureihin ja pääsemisen osaksi uusia yhteisöjä. Olen ollut erittäin onnekas, koska olen nähnyt paljon eri paikkoja kotimaassani ja nyt myös Euroopassa. Se on mahtavaa ja olisi jäänyt kokematta ilman jääkiekkouraa.
Alger painottaa myös, että joukkueen kesken kaikki ovat enemmän tai vähemmän samassa tilanteessa. Yhteisön tuki auttaa jaksamaan kauden aikana.
− Joukkueemme Iisalmessa on todella tiivis ja välimatka kotiin sekä perheeseen unohtuu. Uskon, että se on myös vaikuttanut tämän kauden menestykseemme. Olemme oikeasti todella yhtenäinen porukka, ikään kuin perhe. Tuemme toisiamme ja meillä on yhteinen tavoite. Joukkueemme koostuu oikeasti hyvistä ihmisistä ja se on auttanut meitä paljon kauden aikana.
Alger kehuu myös päävalmentaja Tuomaisen tapaa käsitellä joukkueen pelaajia. Tuomaisen pitkä jääkiekkoura antaa pelaajan mukaan myös pontta valmentajan sanoille ja teoille.
− Tuomainen on erittäin hyvä valmentaja ja muistaa aina varmistaa, että kaikki tieto tavoittaa myös meidät ulkomaalaispelaajat. Valmentajana hän on osallistuva ja pelaajalähtöinen valmentaja, joka osaa rakentaa yhtenäisen ryhmän.
− Pelaajaurallaan hän on pelannut korkealla tasolla ja pelaajat arvostavat hänen näkemyksiään. Hänellä on paljon tietämystä jääkiekosta ja asioista sen ympärillä.
Myös heti alkukaudesta ketjukavereiksi tulleet kaksi muuta ulkomaalaisvahvistusta saavat Algerilta kehuja.
− Saavuin ensimmäisenä ulkomaalaisvahvistuksena Iisalmeen ja Alex Berardinellin sekä Ludwig Perssonin saapuminen auttoi myös minua asettumaan tänne. Olen ihmisenä hieman introvertti ja aluksi oli hieman vaikeaa ainoana ulkomaalaisena tutustua muihin.
Hyökkäysketjun maaginen kemia
Alger, Berardinelli ja Persson muodostivat aluksi ketjun osittain siksi, että heidän olisi helpompi kommunikoida ja auttaa toisiaan asettumaan vieraaseen kulttuuriin sekä pelitapaan. Kolmikko pääsi nopeasti samalle sivulle ja Alger tunnustaa, että heidän toiminnassaan on jotain erityistä.
− Pelatessani veljeni kanssa meillä sanottiin olevan jonkinlainen telepaattinen yhteys. Tässä ketjussa pelaaminen on lähimpänä sitä. Berardinelli ja Persson ovat molemmat todella älykkäitä ja taitavia pelaajia. Sellaisten pelaajien kanssa moni asia asettuu uomiinsa kuin itsestään.
− He ovat aina oikeassa paikassa, antavat juuri oikeat syötöt ja tekevät todella paljon töitä jokaisessa pelissä. Tällöin peliä vaikeuttavat muuttujat vähenevät ja yhteispeli muuttuu helpommaksi. Silloin ei enää tarvitse miettiä ja voi vain keskittyä pelaamiseen. Emme yliajattele peliä, vaan se tulee edellä mainittujen asioiden myötä luonnostaan. Tunnemme toistemme pelitavat hyvin.
Kun pelaaminen on luonnollista ja ketjukavereiden kemiat asettuvat kohdalleen, auttaa se Algerin mukaan pelaajia pelaamaan omilla vahvuuksillaan.
− Saattaa kuulostaa oudolta, mutta meillä ei oikein ole rooleja ketjussamme. Totta kai meillä on vahvuutemme ja nojaamme niihin, mutta teemme kaikkea. Sama koskee koko joukkuettamme. Se on hienoa, koska silloin kenenkään peliä ei rajoiteta.
IPK on pelannut runkosarjassa hyvin ja joukkue nappasi sen historian ensimmäisen runkosarjan voiton. Alger kertoo yhtenäisyyden lisäksi pelitavan tuoneen varmuutta ja rentoutta joukkueen otteisiin.
− Se on nykyajan kiekkoa, jossa hyökkäyspelin osalta rooleja ei ole. Meillä on tarkasti harjoiteltu ja opeteltu pelisysteemi sekä rakenne puolustuspelin osalta. Hyökkäyssuuntaan pelimme on vapaampaa. Tässä vaiheessa kautta pelisysteemi ja pelin rakenne on opeteltu hyvin tarkasti. Siihen tehdään tarkennuksia ja parannuksia, mutta pelin perusrakenne on harjoiteltu erittäin varmaksi.
− Totta kai valmistaudumme jokaista peliä varten tutustumalla vastustajan pelitapaan ja tietyissä asioissa valmennus on erittäin tarkkana, mutta hyökkäyssuuntaan pelaamme enemmän vain omaa pelityyliämme.
Joukkueen pisteet etusijalla
Ensimmäisellä Mestis-kaudellaan Alger on onnistunut myös pisteiden valossa. Runkosarjassa 38 ottelun saldona on 22 maalia ja 41 pistettä. Alger on aiemmillakin kausillaan toisinaan saalistanut korkeita maalimääriä, mutta kysyttäessä tämän kauden onnistumisista hän jakaa kiitosta ketjukavereilleen.
− Olen aina osannut tehdä maaleja, vaikka en ehkä ole tyypillinen maalintekijä. Tänä vuonna olen saanut paljon hyviä maalipaikkoja, koska ketjukaverini luovat niitä todella hyvin.
Usein ulkomaalaisvahvistuksilta odotetaan isoja pistemääriä ja Alger tiedostaa tämän. Hän kuitenkin korostaa joukkueen menestyksen ja ennen kaikkea mestaruuden voittamisen menevän henkilökohtaisten onnistumisten edelle.
− En ole koskaan seurannut omia pisteitäni tai halunnut tehdä vain pisteitä. Olen halunnut pelata mahdollisimman hyvin ja voittaa pelejä. Pisteet tulevat menestyksen myötä ja en stressaa niitä liikaa.
Alger tiedostaa omat vahvuutensa pelaajana ja osansa koko kauden hyvää tulosta tehneen ulkomaalaisketjun lenkkinä. Myös kehityskohteet ovat selkeinä mielessä.
− Omia vahvuuksiani ovat peliäly, pelin havainnointi ja laukaus. Haluaisin parantaa luisteluani ja räjähtävyyttä. Kenties myös voimatasoja ja puolustuspelaamistani pitäisi parantaa.
Oma kiekkokoulu ja juniorien peli-ilo
Taidoista ja kehittymisestä puhuttaessa Alger kertoo myös kiekkokoulustaan, jota hän valmentaa Michiganissa. Silminnähden aiheesta innostuva Alger kertoo nuorten pelaajien ilon muistuttavan häntä omista juniorivuosistaan ja se tarttuu myös häneen. Pitkän kauden jälkeen junioripelaajien kanssa työskentely antaa energiaa ja peli-iloa myös hänen omalle ammattilaisuralleen.
− Valmennan kiekkokoululaisia kesäisin. Kiekkokoulun nimi on My Way Hockey ja se on pyörinyt neljä vuotta. Pidän sitä entisen kouluni yhteydessä ja se on minun tapani antaa hieman takaisin omalle yhteisölleni, jolta olen itse saanut paljon. Kiekkokoulun pyörittäminen on mahtavaa ja nuorten innostus jäällä piristää aina myös omaa uraani.
− Kiekkokoulussa keskitytään henkilökohtaisten taitojen kehittämiseen. Kauden aikana harjoitellaan enemmän joukkuepeliä, joten kesällä on paremmin aikaa kehittää yksilötaitoja.
Ikuinen haave
Haastattelun aikana Algerista piirtyy kuva ihmisestä, joka elää vahvasti hetkessä ja suhtautuu uraansa sekä tulevaisuuteensa vakavasti, mutta myös tietynlaisella rentoudella. Tulevaisuudesta puhuttaessa hän on realistinen, mutta antaa tilaa myös kaikkein suurimmalle haaveelleen.
− NHL on tietysti ikuinen haave ja se on varmaan jollakin tasolla kaikkien pelaajien ikuinen unelma. Haluan tehdä parhaani ja antaa kaikkeni juuri nyt, mutta en tiedä kuinka kauan tai missä urani jatkuu.
− Nuorena halusin vain pelata yliopistossa ja pääsin sinne. Sitten halusin Suomeen ja nyt olen täällä. Tietysti esimerkiksi Liigaan olisi mukava päästä pelaamaan, mutta elän ja pelaan päivä kerrallaan. Haluan nauttia joka hetkestä.
Lopuksi 26-vuotias yhdysvaltalainen korostaa vielä, mikä juuri tällä hetkellä on jääkiekon osalta hänelle kaikkein tärkeintä.
− Haluan olla nyt tässä joukkueessa ja nauttia pelaamisesta. Haluan voittaa mestaruuden. Tietysti täällä Iisalmessa pelaaminen olisi hienoa jatkossakin, jos saan sopimuksen. Mutta nyt on aika pelata tämän kauden otteluita ja voittaa.