TUTO−LeKi: Vahvojen veskarien vääntö?

MESTIS / Artikkeli
Yksi tämän sarjan mielenkiintoisimmista seurattavista tulevat olemaan joukkueiden maalivahdit.
Kuva © Timo Savela
Mestiksen runkosarja on taputeltu ja keskiviikkona starttaavat kevään kovat pelit. Ensimmäisellä kierroksella vastakkain vääntävät lopulta runkosarjan kolmanneksi yltänyt TUTO ja kuudenneksi jäänyt LeKi. Joukkueiden pelaamisessa on paljon samaa, mutta molemmilta löytyy myös jotain sellaista, mikä toiselta uupuu.

Niin Turussa kuin Lempäälässäkin ollaan tyytyväisiä puolivälierävastukseen. Molemmilla joukkueilla oli pieni pelko takamuksessa, jos vastaan olisikin asettunut Kajaanin Hokki. Pitkät vieraspelimatkat ovat viimeinen asia, johon pudotuspelien alla haluaa tuhlata energiaa.

Turku−Lempäälä-väliä kelpaa kuitenkin sahata ainakin seuraavan viikon verran ja jännittävän tasaisia matseja on varmasti luvassa. Jatkoajan Mestis-toimituksen Milla Sundell ja Lassi Seppä istuivat alas pohtimaan joukkueiden valmiuksia pudotuspelejä ajatellen.

Sundell: TUTOn ja LeKin kohtaamiset ovat olleet yllättävänkin tasaisia. Kuudesta kohtaamisesta TUTO on vienyt nimiinsä neljä ja LeKin nappaamat kaksi voittoa ovat olleet varsin makoisia: ensin lempääläläiset jättivät TUTOn Kupittaalla kokonaan nollille ja seuraavassa kohtaamisessa Lempäälässä LeKi oli hankala isäntä lukemin 3-2. Minkälaiselta turkulaissakin vierailut ovat Lempäälässä näyttäneet? 

Seppä: Kotonaan LeKi mielestäni on pystynyt haastamaan TUTOa varsin hyvin, ainakin niissä peleissä, joita itse olen nähnyt. Peleissä on ollut usein myös paljon tunnetta mukana ja valmentajat ovat joskus käyneet varsin tiukkaakin sanailua keskenään.

Itselläni on vähän sellainen käry, että näistä muutamasta LeKin mahdollisesta vastuksesta (JYP-Akatemia, TUTO ja Hokki) TUTO otettiin mieluiten. Osasyynä tähän on tottakai myös välimatka paikkakuntien välillä, mutta varmasti myös pelilliset asiat.

Ja kyllä se teidän värikäs päävalmentajannekin tuo tähän sarjaan oman mausteensa. Eräässäkin ottelussa Ismo Lehkosella meni maltti LeKin pelaajien turhan fyysisiin otteisiin TUTO-pelaajia kohtaan eikä hän tietenkään pelännyt sitä suoraan sanoa.

Näetkö mahdollisena, että Lehkosen persoona nousee liian suureen rooliin, ja sitä kautta nousee haittaamaan joukkuetta? Itse olen sitä mieltä, että runkosarjassa nähtyjen purkautumisten kaltaisiin episodeihin ei ole varaa, ettei turkulaisten fokus karkaa pelin ulkopuolisiin seikkoihin.

Sundell: Ika on tosi värikäs tyyppi, aivan kuten sanoit, ja kyllähän TUTO on siitä jo runkosarjan aikana saanut osansa. Lehkonen osaa kyllä avata suunsa ihan oikeissakin tilanteissa ja puhua suoraan, esimerkiksi koskien avointa sarjasysteemiä, mutta otteluiden jälkeisissä lehdistötilaisuuksissa turhan usein esimerkiksi tuomareihin kohdistunut kritiikki menee jo turhan jauhamisen ja toiston puolelle.

On totta, että päävalmentajan turhan suuri, ja tässä tapauksessa osittain negatiivissävytteinen näkyvyys voi olla jopa joukkueen pelille häiritsevänä tekijänä, mutta saanen huomauttaa, että ennen Ikaa Kupittaalla nähtiin eräs toinenkin melko sanavalmis persoona, kun itse aurinkokuningas Juhani Tamminen oli TUTOn peräsimessä. Uskon siis, että joukkueen sisällä ollaan totuttu vahvoihin persooniin, eivätkä pojat siis ihan pienistä häiriinny.

Ismo Lehkosella oli runkosarjan aikana asiaa milloin mistäkin.
Ismo Lehkosella oli runkosarjan aikana asiaa milloin mistäkin.
Kuva © Timo Savela

Seppä: Aurajoen rannalla on tällä Mestis-kaudella kiekkoillut yksi sarjan kovimmista hyökkäysketjuista Aki Keinänen-Tuukka Pulliainen-Timo Pärssinen. Väkisinkin herää kysymys, onko TUTO ollut tällä kaudella liikaa vain yhden ketjun varassa vai onko turkulaisjoukkue ehjä neljän ketjun porukka?

Sundell: Tuota kysymystä on tällä kaudella pohdittu monesti. Kyllä, uskaltaisin väittää, että etenkin alkukaudesta niin kutsuttu Keni-Tuke-Pärä-ketju oli se ketju, joka pyöritti TUTOn peliä. Aika ajoin tuntui jopa siltä, että tämä kolmikko pelasi yksin vastustajaa vastaan. Tulosta tuli, sehän on pääasia, mutta ketjun tehokkuus tuntui jättävän varjoonsa paljon nuoria lahjakkuuksia.

Pärssisen ja myöhemmin Pulliaisen loukkaantumisien myötä Keni-Tuke-Pärä-ketju kuitenkin luonnollisesti hajosi. Jo tätä ennen Lehkonen oli kokoonpanolapuissa kaavaillut hyökkääjät eri ketjuihin, mutta usein peliä seuratessa huomasi, että tämä kolmikko pelasi silti joka vaihtonsa yhdessä. Kahden tärkeimmän hyökkääjän poissaolessa vastuuta jaettiin laajemmalle alalle ja muun muassa Keinäsenkin kanssa kiekkoillut Toni Jalo on päässyt osallistumaan moniin maaleihin ja Aleksi Rutanen on parin maalin lisäksi ottanut paljon vastuuta hyökkäyspäässä.

Totta kai täytyy muistaa myös TUTOon Rutasen seurana siirtynyt Iikka Kangasniemi, joka on päässyt heti pelaavaan kokoonpanoon liityttyään pelaamaan sairastuvalta kuukausi sitten palanneen Pärssisen kanssa. Runkosarjan viimeisessä kotiottelussa viime perjantaina syntyi mahdollisesti pudotuspelien uusi tehoketju, kun Kangasniemi asetettiin kevään pelejä varten palanneen Pulliaisen ja Pärssisen kanssa samaan ketjuun.

En siis täysin menisi väittämään, että TUTO on vain yhden ketjun joukkue, ei missään nimessä. Runkosarjan kuluessa vastuuta on saanut tasaisesti kaikki ketjut, vaikka alussa saattoikin vaikuttaa siltä, että ainoastaan Keni-Tuke-Pärä-ketju otti joukkueessa vastuuta.

Mites on LeKin hyökkäyksen laita? Löytyykö Lempäälästä haastajaa Turun tehomiehille?

Seppä: LeKin hyökkäys elää tai kuolee kultakypärä Markus Jokisen myötä. Suurin osa joukkueen hyökkääjistä ovat tasaisia puurtajia, mutta tulosvastuuseen ei Jokisen lisäksi ole noussut kovin moni. Ranskalainen Valentin Claireaux väläyttelee aika ajoin potentiaaliaan ja uusimmat tulokkaat Roope Ranta ja Antti Mäkilä myös olleet isossa roolissa, ja verkon on heiluttava etenkin nyt kun kevään tosipelit alkaa.

Tyytyväinen olen siitä, että joukkueen peli on mennyt alkukauden vaikeuksien jälkeen selvästi eteenpäin. Päävalmentaja Juha Juujärvikin totesi viimeisen runkosarjaottelun jälkeen, että runkosarja kokonaisuudessaan on ollut nousujohteinen.

Olen tosin hivenen huolissani LeKin ylivoimasta, joka on ollut suurimmaksi osaksi ihan järkyttävän tehotonta siirtelyä. Ylivoima kaipaisi ennen kaikkea suoraviivaisuutta eikä tämän hetkisellä suorittamisella kovin turvallisin mielin voi TUTOa lähteä haastamaan.

Sundell: Hmm... myös TUTOn ylivoima on viime aikoina ollut todella ailahtelevaista. Alkukaudesta turkulaisylivoima oli suoraan sanottuna karmivaa, mutta kauden edetessä se on pikkuhiljaa parantunut. TUTOn ylivoimassa on varmaankin samoja piirteitä kuin LeKin ylivoimassa: aika tuhlataan turhaan syöttelyyn ja ylivoiman pyöritystä värittää ennen kaikkea hermostuneisuus.

Kehitystä on kuitenkin tapahtunut, sillä runkosarjan viimeisessä kotipelissä viime perjantaina ja sitä edeltävässä kotipelissä keskiviikkona ylivoima oli jo melko mallikasta. Paine saatiin oikeasti pidettyä vastustajan päädyssä ja hermot pysyivät entistä paremmin kasassa. LeKin on siis parempi pysyä poissa boksista, mikäli se ei halua lahjoittaa TUTOlle helppoja maaleja.

Kaapo Kähkönen oli runkosarjassa ja tulee olemaan pudotuspeleissäkin yksi TUTOn tärkeimmistä pelaajista.
Kaapo Kähkönen oli runkosarjassa ja tulee olemaan pudotuspeleissäkin yksi TUTOn tärkeimmistä pelaajista.
Kuva © Timo Savela

Kovat maalivahdit saavat vastuuta kevään tosipeleissä

Sundell: Oli aikaisemmin puhetta siitä, että Turussa kiekkoilee tällä kaudella Mestiksen kovin hyökkäysketju, mutta kai olet tietoinen siitä, että meillä torjuu myös varmasti sarjan etevin maalivahti? Kaapo Kähkönen sai turkulaiset puolelleen jo heti ensimmäisten harjoitusmatsien jälkeen ja on kantanut esimerkillisesti vastuuta läpi kauden. Ilmiömäisten torjuntojen lomassa nuorelle Blues-lainalle mahtuu mukaan toki myös ailahtelevampaakin peliä, mutta se on täysin ymmärrettävää. Sankaritkin väsähtävät joskus.

Seppä: Nyt on kovaa puhetta sieltä suunnalta. Kähkönen on kyllä kova, mutta kova mokke löytyy täältäkin. Dominik Hrachovina on ollut jäätävän hyvä, varsinainen kumimies LeKin maalilla. Esimerkiksi LeKin alivoimassa juuri Hrachovinalla on ollut äärimmäisen suuri merkitys. Hänen ilmiömäisen työskentelynsä ansiosta joukkueen pakkien tehtäväksi jää lähinnä pitää vastustajan hyökkääjät poissa mahdollisien kakkoskiekkojen lähettyviltä.

Ai niin, ja onhan meillä vielä tämä Mika Noronenkin. Vaikka hän ei olekaan vielä pelannut kovin montaa peliä, on hän silti osoittanut olevansa Hrachovinan rinnalle loistava lisä. Kahdella kovalla maalivahdilla voi turvallisin mielin lähteä kohti pudotuspelejä.

Sundell: Okei, löytyy teiltäkin osaamista tolppien välistä. Ja totta puhut, että kahdella kovalla mokella on turvallisempi lähteä liikkeelle, kun vastuuta voi tarvittaessa jakaa eikä vain toisen tarvitse ottaa koko taakkaa harteilleen. Pakko myöntää, että niin ilmiömäinen kuin Kähkönen onkin, voi olla, että kevään peleissä myös kakksovahti Kimmo Meriläiselle on käyttöä.

Meriläinen ei ole pelannut tällä kaudella paljoakaan, ja ne vähäisetkin kerrat ovat olleet hyvin ailahtelevaa esiintymistä. Se on sääli, sillä viime kevään pudotuspeleissä Meriläinen paikkasi Tommi Virtasta loistavasti ja pääsi jopa kilpailemaan ykkösvahdin tittelistä. Toivon todella, että Meriläinen on valmis tänä keväänä, jos (tai pikemminkin kun) Kähkönen tarvitsee aika ajoin lepovuoroja.

No, mitä mieltä olet kaiken pohtimisen jälkeen, miten loppujen lopuksi tulee käymään TUTOn ja LeKin välillä?

Seppä: TUTO lähtee sarjaan suhteellisen selkänä ennakkosuosikkina ja uskon, että turkulaiset menevät sarjasta lopulta jatkoon, mutta taistelutta LeKi ei laulukuoroon lähde. Myös yllätysmahdollisuus piilee tolppien välissä, jossa voidaan sarjan aikana tehdä isojakin asioita puoleen jos toiseen. TUTO jatkaa voitoin 4-2. 

Sundell: Olen kanssasi samaa mieltä. Sarjasta tulee tasainen, sen näkee jo runkosarjan kohtaamisia tutkiessa. Uskon, että sarja menee TUTOlle voitoin 4-1. Uskon TUTOn voittavan keskiviikon kotipelin, jonka jälkeen LeKi ottaa yhden voittonsa. Tämän jälkeen sarjan loppu onkin silkkaa turkulaisjuhlaa. 

» Lähetä palautetta toimitukselle