Kärpät lähti kauteen sekalaisin odotuksin. Joukkuetta oli uudistettu, ja vielä kauden alussa joukkuetta komentanut Lauri Marjamäki oli luvannut tehdä pelitapaansa muutoksia. Kuitenkin jo käytännössä ensimmäisestä kiekonpudotuksesta kausi lähti väärille kierteille, ja joukkue velloi haaleassa seisovan veden tilassa aina joulukuulle saakka. Kauden puolen välin paikkeilla tehty valmentajanvaihdos katkaisi ailahtelevat otteet ja siivitti petolauman lopulta mitaleille asti.
Kauden kohokohta: Marjamäen korvaaminen Ville Mäntymaalla
Joulun alla tehty, vääjäämätön valmentajanvaihdos vapautti joukkueen pelaamista ja henkisiä lukkoja kuin kertalaakista. Erityisesti joukkueen hyökkäyspelaaminen piristyi ja Kärpät hakkasi maaleja loppukauden ajan 3,23 maalin keskiarvolla, alkukauden 2,57 maalia per ottelu kohden -lukemaan verrattuna. Ylivoimapelaaminenkin oli polttavan kuumaa aina välierien hienoiseen hyytymiseen asti.
Valmentajamuutoksen tuomalla nosteella Kärpät selviytyi aina mitalipeleihin saakka, joita Oulussa ei oltu nähty sitten vuoden finaalikevään 2019. Ilman kauden puolivälin krouvin valmentajanvaihdosta joukkue olisi todennäköisesti jatkanut paikallaan polkemista, ja mitalipelit olisivat olleet vain kaukainen haave.
Kauden synkin hetki: Välieräsarjan ruma kyykkääminen
Nousujohteisen kauden ehdottomasti synkin hetki oli pettymykseksi jäänyt mestaruustaistelu, joka sai päätöksensä Pelicansin rajussa kylvetyksessä.
Jo välieräsarjan alkuhetkillä takaa-ajajan rooliin ajautuneen kärppälauman pinnan alla muhineet ongelmat tuotiin sarjassa karulla tavalla päivänvaloon, eikä yksi toimiva kokonaisuus pystynyt lopulta hinaamaan kollektiivia pinnan yläpuolelle.
Välieräsarja herätti aiheellisen kysymyksen jopa siitä, olisiko Kärpät pudonnut jo peräti puolivälieräsarjassa, mikäli vastaan olisi luistellut jokin muu joukkue kuin Jukurit? Petolauma oli paljon pussinokkien tukahduttavan viisikkopelin edessä niin paljon jäljessä, eikä se saanyt missään vaiheessa koneitaan käyntiin.
Mitä seuraavaksi?
Lannistavasta välieräsarjasta huolimatta Kärpillä ei ole syytä vaipua apatiaan.
Nousujohteinen kausi piti sisällään useita optimismia herättäviä asioita, joiden varaan tulevaa on hyvä rakentaa.
Suurin mietinnän paikka kesän aikana on seurajohdon lämpimässä toimistossa, sillä päättyneen kauden joukkueen hyökkäyskalusto tulee muuttumaan rankalla kädellä – niin hyvässä kuin pahassa.
Tällä kaudelle nähdyt hankinnat eivät riitä alkuunkaan, mutta positiivista on, että suunta on vain ylöspäin.
Ainakin Ville Koivunen ja Arttu Hyry jatkavat pelejään Atlantin toisella puolen. Johtohahmojen, kuten Joonas Kemppaisen, Atte Ohtamaan sekä Marko Anttilan jatko Oulussa on ainakin jokseenkin kysymysmerkin takana, joskin olettaa saattaa, että ainakin osa heistä jatkaa uraansa nimenomaan kärppäpaidassa.
Kolikon toisella puolella, urheilutoimenjohtaja Mikko Myllykoski saa adjutantteineen puhtaan pöydän muiden hankintojen, eritoten ulkomaalaishankintojen osalta. Connor Bunnamanin, Joose Antosen ja Peter Tiivolan tilalle jää kosolti aukkoja täytettäväksi, joten katseet kohdistuvat seurajohtoon, jolla on nyt tilaisuus osoittaa menneen kauden olleen hankintojen osalta vain harvinainen lopahdus.
Mäntymaan alaisuudessa pelattu kauden toinen puolikas herättää kuitenkin eloon toiveen siitä, että mitalipelit eivät Oulun leveysasteilla jää kertaluontoisiksi. Tuoreen päävalmentajan tulikaste kirkkaissa valoissa oli niin vakuuttava, eikä miehen pelikirjasta olla ehditty lukea edes sisällysluetteloa vielä.
Kauden hahmo: Teemu Turunen
Turunen oli Kärppien kauden arvokkain pelaaja ja Liigankin mittapuulla sarjan yksi tärkeimmistä pelaajista omalle joukkueelleen. Pistetehtailun lisäksi esimerkillään johtanut Turunen oli useina iltoina Kärpille kaikki kaikessa ollen samalla merkittävimpiä tekijöitä joukkueen loppukauden erinomaisessa erikoistilannepelaamisessa.
Huhuja laiturin jatkosta Oulussa on kuultu eri tahoilta, mutta virallista varmistusta huhupuheille ei ole saatu. Kärppien puolesta toivoa sopii, että Turunen jatkaa pohjoisessa myös ensi kaudella – niin tärkeä kulmapalanen 27–vuotias helsinkiläinen lopulta joukkueelleen oli.
