Marko Tuulola kerää kunnioitusta osakseen. Hän on liigan iäkkäin (39-vuotias) pelaaja, mutta silti hänellä riittää energiaa painaa täysillä kaukalossa jokaisessa vaihdossa. Oikeastaan konkarin rooli HPK:n puolustuksessa on vain kasvanut viime kaudesta. Tällä hetkellä hän on viidenneksi eniten peliaikaa saanut pelaaja liigassa, puolustajien syöttöpörssin kärkinimi ja mies nimitettiin myös oranssinuttujen kapteeniksi täksi kaudeksi.
– Marko on suuri joukkuepelaaja. Hän on äänekäs kopissa ja näyttää mallia muille kentällä. On ihailtavaa, kuinka hän jaksaa pelata noin hyvällä tasolla, vaikka ikää alkaa olemaan jääkiekkoilijaksi jo paljon, ylistää miestä Santeri Alatalo, joka on muodostanut hänen kanssaan puolustajaparin kolmessa edellisessä ottelussa.
On ihailtavaa, kuinka hän jaksaa pelata noin hyvällä tasolla, vaikka ikää alkaa olemaan jääkiekkoilijaksi jo paljon.
Tuulola kokee tärkeimmäksi motivaatiokseen jääkiekosta nauttimisen. Hänen mielestään pelaamisen täytyy olla kivaa, että sitä jaksaisi tehdä ammatikseen. Henkilökohtaisia tavoitteita ei miehellä enää ole, mutta joukkueen mahdollisuus menestyä lisää motivaatiota kevään mittaan.
– Olen tehnyt itselleni päätöksen, että siinä vaiheessa, kun kesällä ei ole enää intoa juosta, niin on aika lopettaa. Kyllä talvella kiekkoilemisesta aina kiinnostuu, mutta kesällä itsensä motivoiminen on haasteellisempaa, Tuulola paljastaa.
Mies ei ole omien sanojensa mukaan aina ollut innokas treenaaja, mutta iän myötä harjoittelemisesta on tullut välttämättömyys. Ikä on vaikuttanut Tuulolan harjoittelemiseen, mutta mies kertoo kuitenkin myös, että hänelle muutama vuosi sitten tehty selkäleikkaus välilevyn pullistuman vuoksi on vaikuttanut tekemiseen ikää enemmän. Leikkauksen jälkeen päivittäinen keskivartalon huolto on noussut selkeästi isompaan ruutuun.
– Vuodet alkavat näkymään siinä ettei ihan kaikkea yritä tehdä enää itse. Tiedostaa paremmin, mitkä asiat toimivat itsenäisesti tehtynä. Tietyt asiat kuuluvat päivittäiseen tekemiseeni ja tietynlainen rutiini on varmaankin muodostunut vuosien lisääntymisen ja vammojen johdosta. Harjoittelen kuitenkin joukkueen ohjelman mukaisesti ja omat jutut ovat siinä vain lisänä.
Kunnioitettava oppi-isä
HPK:n puolustus on mielenkiintoinen sekoitus kokemusta ja nuoruuden intoa. Tuulola on Pallokerhon alakerran tukipilari. Hän on erittäin varmana ja luotettavana puolustajana samalla myös ihailtava malliesimerkki joukkueen nuoremmille puolustajille kuten Alatalolle ja Lauri Kärmeniemelle.
– Kaikesta Tuuskin tekemisestä ja kommenteista pyrin ottamaan mallia ja kehittämään itseäni niiden mukaisesti. Hän antaa paljon varsinkin positiivista palautetta pelien aikana ja niiden jälkeen. Yhteisymmärryksessä pyrimme keskustelemaan mahdollisista virheistä ja ratkomaan ne, valottaa Alatalo Tuulolan merkitystä hänen kehitykselleen.
Kapteenin itsensä mukaan joukkueen tekemisessä toisinaan näkyy ikähaitarin laajuus. Mies itse pyrkii ohjaamaan nuorempia pelaajia kokemuksen kautta. Hänen mielestään olisi tärkeää, että pojat ennemmin kuuntelisivat häntä, kuin ottaisivat niinkään suoraan mallia hänen tekemisistään.
– Pojat ovat hyvin sisäistäneet sen, ettei kannata niinkään apinoida sitä, mitä minä teen vaan kannattaa muistaa myös vähän kuunnellakin.
– Itselläni on kuitenkin oma tapa pelata jääkiekkoa ja sitä ei pysty suoranaisesti lainaamaan. Tietää kyllä mitä pitäisi tehdä, mutta välttämättä kaikkea ei ehdi tekemään. Tietyt asiat ovat jo kuitenkin aika syvällä takaraivossa eikä ne kaikki sieltä tulekaan mitä haluaisi.
Nuoren joukkueen ongelmat ja loukkaantumiset vaivanneet
Vuoristoratamaisuus on osuva sana kuvaamaan Pallokerhon syksyä. Joukkue majailee tällä hetkellä sarjataulukon seitsemännellä sijalla ja otteet kaukalossa ovat ailahdelleet välillä melkoisesti. Huomionarvoista on myös, että Kerhon verkon perukoille on tehty kolmanneksi eniten maaleja tähän mennessä.
– Meillä on ollut nuoren joukkueen ongelmia. Voittamisen kulttuuri unohtuu monta kertaa eli syy minkä takia pelejä voitetaan. Pelitaso heilahtelee vielä turhan paljon. On faktaa, että jos ei tehdä saman verran töitä tai enemmän kuin vastustaja niin ei voida voittaa, Tuulola kommentoi.
– Joukkueen vähäinen kokemus ja taitotaso vaikuttaa varsinkin alapäässä, mikäli ei olla aina valmiita tekemään hommia, kapteeni lisää.
Pallokerhon sairastuvan ovi on käynyt myös vilkkaaseen tahtiin alkukaudesta ja silläkin on varmasti ollut oma vaikutuksensa joukkueen peliotteiden ailahteluun.
– Voidaan kysyä mistä runsaat loukkaantumiset johtuvat. Asioista voidaan olla montaa eri mieltä ja syitä voi olla erilaisia, mutta paljon on loukkaantumiset olleet tuurikysymyksiäkin. Kyllähän loukkaantuminen aina vaatii jonkinlaisen iskun, että se tulee. Voi olla, että on tullut vääränlainen osuma tai ollut henkistä tai fyysistä väsymystä ja menty huonosti tilanteeseen, Tuulola pohdiskelee.
Kauteen lähdettäessä konkarin rinnalle ykköspuolustajapariin istutettiin joukkueen ulkomaalaishankinta Mathias Porseland. Pari löysikin mainiosti yhteisen sävelen, mutta sekin rikkoontui loukkaantumisen vuoksi. Porseland loukkasi itsensä lokakuun lopussa pelatussa TPS-ottelussa ja joutui useamman viikon sairauslomalle polven sivusidevamman vuoksi.
– Porseland on loistava ruotsalaispuolustaja, joka luistelee kokoisekseen erittäin hyvin. Meillä on lähtenyt hyvin sujumaan puolustajaparina, kun saatiin alle yhteisiä kokemuksia. Valitettavaa vain, että hänenkin alkukausi meni piloille loukkaantumisten takia. Täytyy katsoa lähteekö sujumaan yhtä mainiosti kun hän tulee takaisin vai täytyykö tehdä lisää hommia.
Porselandin loukkaannuttua HPK:n ykköspuolustajapariin nostettiin kapteenin rinnalle Alatalo. Tuulolan mukaan puolustajaparin vaihtuminen vaikuttaa aina tekemiseen ja se täytyy ottaa huomioon pelaamisessa.
– Jokaisen pakkiparin kanssa täytyy löytää yhteinen sävel siihen, miten pystyy joukkuetta auttamaan eniten. Harvemmin pystyy jatkamaan täysin samalla tekemisellä, kun pakkipari vaihtuu. Aina täytyy ottaa huomioon toisten avut ja auttamaan toista, että saataisiin paras mahdollinen irti illasta toiseen.
– Alatalo ja Porseland on huomattavan erilaisia pelaajia ja se muuttaa omalta osaltaan peliä. En välttämättä muuta omaa peliäni pakkiparin mukaan, mutta täytyy ottaa erilailla huomioon sijoittuminen kentällä ja ennakoiminen sekä se, missä pystyy parhaiten auttamaan kaveria kentällä.
Osittain loukkaantumistenkin vuoksi HPK on myös tarjonnut hämeenlinnalaisittain ilahduttavan paljon peliaikaa nuoremmille pelaajilleen ja he ovat tuloksekkaasti onnistuneet kiittämään vastuusta.
– On hieno asia, että saadaan nuoria ja omiakin jätkiä askiin. On valmennukselle ja joillekin pelaajillekin iso haaste, mutta loistava asia, että pitkästä aikaa on useampikin nuori pelaaja tullut mukaan ja pystynyt auttamaan joukkuetta kasvavassa roolissa, kertoo Tuulola omia mietteitään asiasta.
Valmentajavaihdos oli kulttuurishokki
Kokeneelle kehäketulle kuluva kausi on kolmas peräkkäinen Hämeenlinnassa. Edelliset kaksi kautta kuluivat Jukka Rautakorven alaisuudessa ja täksi kaudeksi ohjat valmennuksessa otti haltuunsa Harri Rindell. Tuulolan mukaan valmentajissa on paljon eroavaisuuksia ja valmentajan vaihtuminen oli osittain hankalaakin pelaajille.
– Rautakorvessa ja Rindellissä on suuri ero valmentajina. Oli aika haastavakin tilanne pelaajille, kun valmennuskulttuuri muuttui huomattavasti edelliskaudesta. Rindell antaa paljon enemmän vastuuta pelaajille kuin Rautakorpi. Pelaajan täytyy itse miettiä asioita huomattavasti enemmän.
Tuulola itse nostettiin täksi kaudeksi Pallokerhon kapteeniksi. Tilanne oli sikäli erikoinen, että joukkueen edelliskauden kapteeni Jukka Laamanen pelaa edelleen myös Kerhossa. Laamasesta tulikin varakapteeni Tuulolan kapteeniksi nimeämisen jälkeen.
– Valmennus halusi muuttaa asioita edelliskaudesta ja se oli helppo signaali antaa joukkueelle, että aika on vaihtunut, Tuulola taustoittaa.
– Se, että pyydetään kapteeniksi on aina kunnianosoitus valmennukselta ja myös pelaajilta. Kyllähän sitä mietti miten hommat tulee toimimaan, kun vanhakin kapteeni kuitenkin myös jatkoi joukkueessa. Ongelmia ei kuitenkaan ollut, kun kuitenkin kummatkin edustaneet HPK:ta jo kahden kauden ajan ja vaihdettiin vain kirjaimia pelipaidoissa.
Liigan pelimäärää kasvatettiin täksi kaudeksi kuuteenkymmeneen lisäämällä tammikuuhun niin sanottu tasauskierros. Liigan ottelujärjestelmään tehtiin myös toinen muutos, kun lauantai-pelien alkamisaikaa myöhäistettiin viidestä puoli seitsemään. Pelejä on ollutkin kiivaaseen, joka toinen päivä- tahtiin alkukaudesta ja Tuulolan mielestä se on tuntunut välillä raskaalta. Varauksetta mies ei suhtaudu myöskään lauantai-pelien alkamisaikojen myöhäistämiseen.
– Otteluita alkaa olemaan jo maksimimäärä. Esimerkiksi nuoremmille pelaajille tahti alkaa olemaan jo melko haastava. Täytyy nostaa hattua kaikille nuoremmille, jotka jaksavat kunnialla keskittyä vielä koulun käyntiinkin jääkiekon pelaamisen ohella.
– Pelaajan kannalta huono uudistus siirtää lauantaipelit puoli seitsemään. Meilläkin oli muutama pitkä vierasmatka lauantaina ja se maksoi siltä kannalta kovaakin hintaa. Viikkojen katkaisu oli vaikeaa, kun illat venyivät ja se kulutti varsinkin henkisesti.
Uran kultaiset loppusoinnut lähellä
Tällä hetkellä liigassa vietetään maajoukkuetaukoa. Varsinaista lomaa pelaajilla ei ole, mutta tauko peleistä tulee hyvään saumaan.
– Tauko vietetään harjoittelut kerran päivässä- tahdilla. Lomaa ei vietetä, mutta yritetään ladata akut tauon aikana, että ollaan valmiita neljän viikon rykäisyyn ennen joulutaukoa. Pyritään siihen, että ollaan joka päivä valmiita tekemään hommia HPK:n eteen ja siihen, ettei tulisi mitään fysiologisia ongelmia, kertoo Tuulola.
HPK:n kapteenille käynnissä oleva kausi on kaiken kaikkiaan kymmenes joukkueen riveissä. Miehen palkintokaapista löytyy komeat kymmenen mitalia, joista kolme on kultaisia. Mestaruudet mies on onnistunut voittamaan Helsingin Jokereissa kahteen kertaan vuosina 1996 ja 1997 sekä Brynäs IF:ssä Ruotsissa vuonna 1999. Viime kaudella oli lähellä, ettei Tuulolan loisteliasta uran loppusointua olisi päästy runoilemaan ansaituin kultaisin kirjaimin.
Mikäli keväällä löytyy nälkää ja intoa lenkkareita kiinni vedettäessä, niin voin jatkaakin.
– Viime kevään finaaleista jäi paska maku suuhun. Meillä oli koko kauden ongelmia TPS:n kanssa. Ei saatu otetta TPS:n pelaamisesta ja tilanne pysyi samanlaisena kauden loppuun saakka. Eväitä olisi kuitenkin ollut parempaankin, mutta ei onnistuttu, Tuulola muistelee kevään päätöstä.
– Jos kultaa olisi voitettu, niin en tiedä pelaisinko enää. Kannun nostaminen Hämeenlinnassa on iso unelmani, joka ei vielä toistaiseksi ole toteutunut.
Keväällä nähdään toteutuuko tuo unelma tällä kaudella ja ripustaako yksi kaikkien aikojen HPK-pelaaja hokkarinsa naulaan.
– Pakkohan sitä on joka kausi tavoitella mestaruutta. Lajia pelataan kuitenkin voittamisen kautta. Töitä on kuitenkin paljon tehtävänä. Pelimme ei ole vielä lähellekään sitä tasoa, että mestaruudesta voitaisiin tasaväkisesti kilpailla. Viime kaudellakaan tähän aikaan kaudesta kukaan muu kuin me ei uskottu siihen, että Hämeenlinnassa pelattaisiin finaaleja keväällä, Tuulola valaa uskoa.
– En osaa vielä sanoa onko viimeinen kausi vai ei. Mikäli keväällä löytyy nälkää ja intoa lenkkareita kiinni vedettäessä ja seuralta löytyy kiinnostusta palveluitani kohtaan niin voin jatkaakin. Kevät sen tulee kertomaan sitten aikanaan.
