Mielipide

Patrik Laine ei ole kaltoinkohdeltu poikkeusyksilö – Alkukauden näytöillä pelipaikka ei ole ansaittu

NHL / Kolumni
Kiukuttelun sijaan Patrik Laineen on syytä korjata niin asennettaan kuin pelaamisen tasoaan, jotta peliaikaa heruu edes Columbus Blue Jacketsin kaltaisessa heittopussissa.

"Nöyryytetty".

"Häpeällinen katsomokomennus".

Otsikoista voisi päätellä, että kertaalleen pelaavan kokoonpanon ulkopuolelle jätetty Patrik Laine olisi kokenut aivan monumentaalista vääryyttä. Toki hän on Columbus Blue Jacketsin toiseksi parhaiten palkattu hyökkääjä, seitsemän vuoden takainen kakkosvaraus ja parhaimmillaan ultravaarallinen maalintekijä.

Tällä kaudella Laine on kuitenkin ollut sekundajoukkueen kehnoimpia hyökkääjiä, ja penkitys kesken ottelun on tapahtunut jo useasti.

Kaksi maalia yhdeksässä ottelussa ja umpilöysät otteet tasaviisikoin eivät puolla kiukuttelua päävalmentaja Pascal Vincentin peluutusratkaisusta. Ei pitäisi tässä vaiheessa uraa tulla yllätyksenä, että pelipaikka NHL:ssä pitää ansaita.

Julkisuuteen viety eripura ei taatusti ole se resepti, jolla Blue Jackets ahdingostaan nousee.

Totta kai isoon vastuuseen tottunut pelaaja haluaa säilyttää roolinsa, ja Laineella on luonnollisesti oikeus mielipiteeseensä.

Julkisuuteen viety eripura noviisipäävalmentajan ja raskaasti alisuorittavan kärkipelaajan välillä ei taatusti ole se resepti, jolla Itäisen konferenssin jumboksi valahtanut Blue Jackets ahdingostaan nousee.

Laineelta on toki ennenkin nähty kohtuuttomia reaktioita päävalmentajan ratkaisuun, mutta enää hän ei ole teini-ikäinen ihmepoika – vaan kahdeksatta NHL-kauttaan pelaava ja lähes yhdeksän miljoonaa dollaria palkkakatosta syövä tähti.

Kun kausi on mennyt näin pahasti alakanttiin sekä seuralta että Laineelta, on turhautumisen tunne ja sen purkautuminen kitkerinä kommentteina ymmärrettävää.

Vaikeampaa on uskoa saati käsittää, että Laine olisi ehtinyt unohtaa kaikki henkisen valmennuksen opit, jotka hän sai yhteistyöstä psykologi Niilo Konttisen kanssa Tapparassa kaudella 2015–16.

Yksi mediakatsomossa istuttu ottelu on Laineelle lopulta paljon vähäisempi mainehaitta kuin nälättömästi surffailtu alkukausi kaukalossa. Jos kaksinkamppailut alkavat kääntyä voitoiksi ja maaliverkko pöllytä, kuten heti paluuottelussa Chicago Blackhawksia vastaan, harva muistaa yhtä marraskuista iltaa, kun suomalainen oli kokoonpanon ulkopuolella.

Sitä saa, miten pelaa.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös