Daniel Carcillo tietää olevansa piikki NHL-johtajien lihassa.
Kanadalaishyökkääjä päätti vuosikymmenen kestäneen NHL-uransa neljä vuotta sitten. Yhteensä viiden eri NHL-joukkueen paitaa kantanut Carcillo nosti Stanley Cup -pokaalia kahdesti Chicago Blackhawksin väreissä. Kaksista mestaruusjuhlista on jäljellä enää vain hämärä muisto. Nyt miehen mieltä painavat paljon tärkeämmät ja raskaammat asiat.
Jokainen NHL:ää seurannut muistaa Carcillon pelityylin. Kanadalaishyökkääjä ehti kerätä vajaassa 500 ottelussa yli 1 000 jäähyminuuttia ja 7 pelikieltoa. Samassa ajassa mies ehti pudottamaan hanskansa 100 kertaa ja tuloksena oli seitsemän dokumentoitua aivotärähdystä.
Nimimerkillä "autopommi" tunnettu Carcillo koki jo nuoruudessaan asioita, jotka vaikuttivat miehen pelityyliin ja asenteeseen taalakaukaloissa. Mies kertoo joutuneensa seksuaalisen ja henkisen väkivallan kohteeksi OHL:ssä. Nuoruuden kokemukset jäivät Carcillon muistiin lähes 15 vuoden ajaksi.
− Seksuaalinen ja henkinen väkivalta, jota koin OHL:ssä ei ainakaan helpottanut tunteiden kurissapitoa NHL:ssä. Minulle jääkiekko on tarjonnut aina mahdollisuuden päästää höyryjä ulos. Keskustelin vanhoista muistoista joidenkin joukkueemme vanhempien pelaajien kanssa ja yhtäkkiä tajusin, että kyseessä oli enemmänkin kulttuuri kuin yksi yksittäinen tapaus. Näitä kauheuksia tapahtui ympäri Kanadaa tuohon aikaan.
Carcillo ei tunne kaunaa häntä kaltoin kohdelleita joukkueen jäseniä kohtaan. Nuorten pelaajien on vaikea pysäyttää syvälle juurtunutta kiusaamisen ja nöyryyttämisen kulttuuria.
− Kun juttelin myöhemmin vanhempien pelaajien kanssa, tajusin että hekin olivat vain nuoria rikki menneitä miehen alkuja. Ei ole helppo paikka nousta muiden yläpuolelle ja yrittää lopettaa nuorempien nöyryyttämistä.
− Olen jossain mielessä anteeksiantavainen näitä pelaajia kohtaan. Pidin kokemaani nöyryytystä sisälläni lähes 15 vuoden ajan, kunnes asia nousi julkisuuteen viimeaikaisten väärinkäytösten takia.
Noustuaan NHL-tasolle, Carcillo pääsi pois kiusaamisen ja nöyryyttämisen maailmasta. NHL:ssä tulokaspelaajia odottaa vain kookas ravintolalasku ja muutaman huonon vitsin kertominen.
− NHL:ssä tunnelma oli onneksi päinvastainen. Tulokaspelaajien ainoa tehtävä on isännöidä "tulokasillallinen", jonka he maksavat joukkueen puolesta. Illallisen lisäksi joudut kertomaan ehkä muutaman huonon vitsin. Tämän perinteen hyväksyn mielelläni.
NHL:ssä odottivat uudenlaiset ongelmat
NHL:n puolella Carcilloa odottivat kuitenkin toisenlaiset painajaiset. Aggressiivinen pelityyli vaati hintansa. Kanadalaishyökkääjä tunnettiin sähikäisenä, joka ei perääntynyt edes vastustajan kookkaimman pelaajan haasteesta.
Kymmenen kauden aikana Carcillolla dokumentoitiin seitsemän aivotärähdystä. Miehellä on kuitenkin tärkeää sanottavaa aivotärähdyksistä ja niiden diagnosoinnista.
− Kärsin urani aikana seitsemän dokumentoitua aivotärähdystä. Tämä tarkoittaa sitä, että koin ottelun jälkeen aivotärähdyksen oireita ja epäonnistuin iPadilla tehdyssä testissä. On kuitenkin tärkeää ymmärtää aivotärähdyksen ja lievän tai vakavan aivovamman ero.
− Aivotärähdys on periaatteessa joukko oireita, joilla itse tapahtuma eli aivovamma voidaan todeta. Lievän aivovamman voi saada vaikka mailan osumasta naamaan. Jokaisessa NHL-ottelussa tapahtuu keskimääräisesti ainakin yksi lievä aivovamma.
"Mitä väliä, jos nimesi on kaiverrettu johonkin pirun tärkeään pokaaliin, jos et voi muistaa sitä"
Carcillo on uransa jälkeen hakenut itse apua omiin aivovammoihinsa ja muistuttaa, että apua löytää, kun sitä osaa vain etsiä.
− NHL-pelaajat eivät saa asianmukaista hoitoa, eikä heidän vammojaan diagnosoida asianmukaisesti. Asianmukaista hoitoa ja diagnosointia on tarjolla, voin luvata sen. Sitä ei vain haluta antaa pelaajille.
Carcillo pelasi NHL-uransa aikana viidessä eri joukkueessa: Los Angeles Kingsissä, Philadelphia Flyersissa, Phoenix Coyotesissa, New York Rangersissä ja Chicago Blackhawksissa. Yhdessäkään viidestä joukkueesta ei ollut lääkäriä, joka olisi erikoistunut neurologiaan ja päävammojen hoitoon. Carcilloa hoitivat niin joukkueen huoltajat, yleislääkärit kuin kuntovalmentajatkin.
− Neurologien puuttuminen NHL-joukkueiden palkkalistoilta on yksi suuri vitsi. Aivotärähdys-termiä käytettiin hyvin harvoin, vaikka kyseessä olisi ollut selvästi päävamma. Olen keskustellut urani päättymisen jälkeen useiden minua hoitaneiden yleislääkäreiden ja kirurgien kanssa tilanteesta.
− He kiittelivät asian esiin nostamisesta ja kertoivat, ettei heillä ollut haluakaan hoitaa pelaajien päävammoja − pääosin sen takia, että päävammat eivät kuuluneet heidän erikoisosaamiseensa.
− Nämä yleislääkärit ja kirurgit osasivat korjata polvesi tai olkapääsi, mutta heillä ei ollut tietotaitoa päävammojen hoitamiseen. Chicagossa huoltajat Paul Goodman ja Mike Gapski ovat kehitelleet GGT-testin aivotärähdysten diagnosointiin, mutta he eivät kuunnelleet yhdenkään neurologin suosituksia.
− NHL on harkinnut GGT-testin tuomista koko liigan saataville, mikä on suorastaan aika pelottavaa. Steve Montador, Bob Probert ja Ray Emery ovat kaikki Blackhawks-pelaajia, jotka ovat menehtyneet nuoressa iässä aivovammojen tai niistä johtuneiden lieveilmiöiden seurauksena.
Carcillon mukaan joukkueen lääkärit tekivät työtä käskettyä. Joukkueen huoltajan tärkein tehtävä on pitää pelaajat pelikunnossa. Jos loukkaantumisten takia väliin jääneiden otteluiden määrä on suuri, huoltaja saa mitä todennäköisemmin etsiä uuden työnantajan kauden päätyttyä. Carcillolla on mielenkiintoinen vertauskuva, jolla hän selittää tämänhetkistä tilannetta.
− Urheilulääketiede (sports medicine) palvelee nimensä mukaisesti urheilua. Hyvä vertauskohta on teollisuuden työntekijöiden työterveydenhuolto 1950−1960-lukujen vaihteessa. Jos rautatietä rakentanut työmies loukkaantui työpäivänsä aikana eikä tyytynyt vähimmäishoitoon, hän sai potkut. Jos työmies lähti oikeustaistoon yhtiötä vastaan, edessä oli mahdoton taisto isompaa osapuolta vastaan.
Kaksinkertaisella Stanley Cup -voittajalla on selvät ohjeet nykypelaajille NHL:ssä.
− Pelaajien pitää ymmärtää, että he pelaavat liigassa, joka ei vieläkään suostu tunnustamaan päävammojen ja CTE:n välistä yhteyttä. Moni muu liiga ja urheilulaji on myöntänyt jo tämän yhteyden. Jos haluat välttää 170 000 dollarin sairaalalaskut (Carcillon oma lasku edellisen kahden vuoden hoidoista), sinun täytyy hakea työntekijöiden vakuutukseen kuuluvaa korvausta. Jokainen joukkue maksaa nämä vakuutukset, mutta suurin osa pelaajista ei edes tiedä niiden olemassaolosta. Tämä on ainoa keino, jolla voit turvata tulevaisuutesi. Hoidot eivät ole ilmaisia.
NHL suojelee omaa imagoaan, ei pelaajiaan
NHL:ää on ravistellut viime vuosien aikana keskustelu tappeluiden, päähänkohdistuneiden taklauksien ja pelikieltojen ympärillä.
NHL:n korkeimmat johtajat ovat käyneet tulikivenkatkuisia sähköpostikeskusteluita, joissa aivovammojen vakavuutta on vähätelty useampaan otteeseen. Carcillon mukaan liigan johtotehtävissä on liikaa henkilöitä, jotka suojelevat liigan imagoa eivätkä pelaajiensa terveyttä.
− Kun näet etuliitteen NHL minkä tahansa asian edessä, sinun pitää suhtautua kyseiseen asiaan varauksella: NHL:n pelaajayhdistys, NHL:n televisiokanava, NHL:ää NBC:llä ja niin edespäin. NHL hyväksyttää omilla alustoillaan aivan kaiken. Suurin osa teistä on nähnyt edes osan sähköposteista, joissa TSN:n toimittaja kyselee liigan johtajilta heidän mielipiteitään tappeluista ja saa hetken kuluttua vihaisen vastauksen Colin Campbelliltä, NHL:n jääkiekkotoimintojen johtajalta.
Carcillo ei kuitenkaan usko, että NHL pystyy jatkamaan samalla mallilla kovinkaan pitkään.
− Miksi uskon, että liigan on muutettava toimintatapojaan hyvin nopeasti? Kun Steve Montadorin perheen haastetta käsitellään oikeudessa, NHL joutuu ahtaalle. Olen itse todistajana kyseisessä oikeudenkäynnissä ja teen kaikkeni sen eteen, että tämä asia saa mahdollisimman suuren mediahuomion.
Yli 100 entistä NHL-pelaajaa haastoi viime syksynä liigan oikeuteen siitä, että se oli epäonnistunut varoittamaan pelaajiaan päähänkohdistuneiden taklauksien ja aivotärähdysten vaarallisuudesta. Tämän seurauksena liiga maksaa jokaiselle sopimuksen hyväksyneelle pelaajalle noin 22 000 dollarin arvoisen korvauksen.
Carcillon mielestä korvaus on lähinnä loukkaus pelaajia kohtaan, jotka uhrasivat terveytensä liigan hyväksi. Carcilloa ei 22 000 taalaa kiinnosta. Hän ei kuitenkaan kanna kaunaa ystävilleen, jotka suostuivat vastaanottamaan korvauksen. Mies kertoo myös, että hän olisi voinut viettää eläkepäiviään toisella tavalla.
− Moni on kertonut minulle, että ilman isoja nimiä lakisyytteellä ei ole merkitystä. En usko siihen, mutta en ole valmis ottamaan rahoja vain sen vuoksi, että liigan ei tarvitsisi myöntää CTE:n ja aivovammojen yhteyttä. Maple Leafs -hyökkääjä Rick Vaive allekirjoitti sopimuksen, mutta perui päätöksensä vain kahta päivää myöhemmin.
− Vaive on tärkeä pelaaja Maple Leafsille, ja hän tienaa seuran kautta mukavaa liksaa. Joukkue ei kuitenkaan halunnut, että Vaive kävisi taistoon liigaa vastaan. Tein itse samanlaisia hommia Blackhawksin kanssa ensimmäisenä "eläkevuonnani". Nyt moraalinen kompassini ei salli enää hyväksyä tuollaisia tehtäviä.
Vaikka tappeluiden määrä onkin ollut NHL:ssä laskussa, nähdään taalakaukaloissa vieläkin nyrkkihippasia tasaiseen tahtiin. Carcillo oli osallisena sadassa tappelussa, joten hänellä riittää kokemusta niiden aiheuttamista vammoista ja vaaroista. Tappeluiden vähentämiseksi Carcillo ehdottaa pelikieltojen sijasta kovempia sakkoja.
"Kun kärsin viimeisen aivovammani kaudella 2014−15, Blackhawksin lääkäri määräsi minulle lääkekuurin opioideja ja käski painua kotiin istumaan sohvalle"
− NHL ja AHL ovat sisälacrosseliiga NLL:n lisäksi ainoita liigoja, joissa pelaajat saavat lyödä toisiaan paljain nyrkein. Paljaat nyrkit pystyvät aiheuttamaan paljon tuhoa. Jos tappeluista tulisi kovemmat sakot, se voisi laskea niiden määrää.
− Pelaajien turvallisuudesta pitäisi käydä enemmän keskustelua ja turvallisuutta koskevan osaston johtoon voisi nimetä jonkun, joka ei ole ollut mukana perustamassa "Make Hockey Violent Again" -vaateketjua. Se voisi olla hyvä startti.
Henkilökohtaisesti Carcillo ei haluaisi nähdä tappeluita NHL:ssä.
− Henkilökohtaisesti en koe, että tappeluista on mitään hyötyä NHL:ssä, enkä usko, että katsojat tulevat otteluihin niiden takia. Jääkiekko on muutenkin aika upea laji, ja sitä on helppo markkinoida käsittämättömän taitavilla pelaajilla.
Asianmukainen hoito on kaiken a ja o
Carcillo tekee päivittäin työtä pelaajien turvallisuuden parantamiseksi. Mies on perustanut yrityksen, joka tarjoaa tukea ja apua entisille pelaajille, jotka kärsivät aivovammoista ja niiden aiheuttamista lieveilmiöistä. Jos Carcillo olisi vastuussa liigan sääntömuutoksista, NHL-kiekkoa pelattaisiin tulevaisuudessa hiukan suuremmassa kaukalossa.
− Tekisin kaukalosta hiukan suuremman, jotta pelaajilla olisi vähän enemmän aikaa reagoida taklauksiin ja yhteentörmäyksiin. Tärkeimpänä asiana olisi kuitenkin tietoisuuden lisääminen. Jos pelaajat saisivat asianmukaista hoitoa, heidän peliuransa kestäisivät pidempään ja jäällä nähtäisiin kokonaisvaltaisesti parempi tuote. Oikeanlainen hoito toimii.
Oikeanlainen hoito ei ole aina itsestäänselvyys NHL:ssä. Carcillolla on kokemusta NHL:n yksinkertaisesta tavasta hoitaa aivovammoja.
− Kun kärsin viimeisen aivovammani kaudella 2014−15, Blackhawksin lääkäri määräsi minulle lääkekuurin opioideja ja käski painua kotiin istumaan sohvalle niin pitkäksi aikaa, kunnes oireet katoaisivat. Muutaman viikon jälkeen tajusin, että oireet eivät välttämättä katoaisi edes pitkällä aikavälillä.
Apua löytyy, kun sitä osaa etsiä. Carcillon kohdalla apu on löytynyt Floridasta, jossa hän käy tasaisin väliajoin hoitamassa omia päävammojaan. Carcillon mukaan Yhdysvalloista löytyy yhteensä 52 TBI:n (traumatic brain injury, "tapaturmainen aivovamma") hoitamiseen erikoistunutta neurologia. Carcillon lisäksi Floridan lääkäriaseman potilaina ovat olleet muun muassa Sidney Crosby ja NFL-tähti Peyton Manning.
Useat asiantuntijalääkärit antavat julkisia lausuntoja, jotka muodostavat vääristyneen kuvan liigojen suhtautumisesta aivovammoihin ja niiden hoitoon. Iso osa näistä lääkäreistä työskentelee tiiviisti NHL:n tai NFL:n kanssa. Ensimmäinen CTE-diagnoosi tehtiin nyrkkeilypiireissä jo 40-luvulla. NHL ja NFL hiljensivät kaiken tutkimustyön yli vuosikymmeneksi, 80-luvun lopusta aina 2000-luvun alkuun.
Carcillo on sitoutunut omaan projektiinsa ja uskoo, että turvallisempi tulevaisuus on mahdollinen. Urheilu-uran aikaiset saavutukset eivät paljoa paina nykyisten haasteiden rinnalla.
− Mitä väliä, jos nimesi on kaiverrettu johonkin pirun tärkeään pokaaliin, jos et voi muistaa sitä. Mitä väliä, jos pankkitilisi on täynnä rahaa, jos et pysty edes nauttimaan lastesi kanssa olosta.
Carcillo on valmis kertomaan totuuden − vaikka se olisikin epämiellyttävä.