Turbulenssi. Sitä on riittänyt HPK:ssa toimiston ja kaukalon puolella. Kausi 2022-23 päättyi pudotuspelien ulkopuolelle jäämiseen, ja muun muassa valmennus oli päätetty vaihtaa jo siinä vaiheessa.
Turbulenssi ei lopu nytkään, vaikka seurassa avoimet johtopaikat ovat alkaneet täyttyä ja hämmennys antaa tilaa jopa varovaiselle optimismille.
Heikkoudet kokemattomuudessa, materiaalissa ja juniorityössä
Kauden 2018-19 mestaruudesta on Hämeenlinnassa tultu pitkä ja alaspäin sojottanut tie. Nyt toimiston henkilökuntaa on uusittu tärkeimpien paikkojen osalta vaihtuvuuden ja uuden strategian mukaisesti, ja uuden hallituksen sekä johtajien kautta HPK hakee uutta nousua. Toimitusjohtaja seuralla on vielä hankkimatta. Uuden ajan johtohahmona on nyt Jyrki Louhi.
Kaupallista osaamista seura on selkeästi saanut lisää, eikä kaikki ole vain "dynaamista pöhinää", sillä ainakin paikallis- ja aluetasolla voidaan sanoa hallituksenkin menneen askeleen eteenpäin. Se ei aina luonnollisesti siirry Liigaan ja Suomen suurimpaan lajiin asti, mutta valinnat ovat olleet perusteltuja.
Tulevaisuuden joukkue taas on ladattu tulokasvalmentaja Matias "Maso" Lehtosen varaan.
Lehtoseen henkilöityy vahvuutta ja heikkoutta. Heikkoutena on kokemattomuus Liigassa. HPK:n valmennukselle jää liigatason osoittamisessa isot tikapuut kiivettäväksi. Samaa kokemattomuutta edustavat urheilujohtaja Ilkka Haapea ja jääkiekkojohtaja Erkki Rajamäki. Jääkiekko on molemmille tuttu laji pitkältä ajalta, mutta uusi rooli ei.
Heikkouksia löytyy lisää sekä pitkän aikavälin katsannolla että tämänhetkisessä toiminnassa. Uudet tekijät ansaitsevat aikaa ja kärsivällisyyttä. Riittääkö sitä jokaisella askelmalla seuran juurista johtoportaaseen ja taustavoimiin?
Seuran juniorityötä on alettu remontoimaan, mutta onnistuessaankin vaikutukset nähdään vasta vuosien päästä. Tällä hetkellä hämeenlinnalaiset saavat jännittää, selviytyykö tämän vuoden yhdeksästä esileiriläisjuniorista kuinka monta pelaajaa itse Pohjola-leirille. Palikoita riittää korjattavaksi. Esileirille on kutsuttu yhteensä 288 vuonna 2008 syntynyttä pelaajaa, joista 12 maalivahtia ja 120 kenttäpelaajaa pääsee kuuluisalle loppuleirille.
Vertailun vuoksi vastaavat luvut Liigan pienimmillä seuroilla ovat puolet tai alle puolet tästä. Kärpillä luku on 35.
Nyt analysoitavana on liigajoukkue, mutta juniorityö ehti "Ry-aikaisten etujen" jälkeen pitkään olla ratkaisevassa osassa HPK:n edustusjoukkueen rakennuksessa. Puutteet näkyvät nyt vaikeuksina saada kilpailua ja syvyyttä kaukaloon luistelevaan joukkueeseen. Liiga-tasoisten junnujen sijaan seuraan on haalittu heikompien joukkueiden ylijäämämiehiä. Se ei ole lupaava alku tälläkään kertaa.
Itse kaukaloon luistelevan pelaajiston heikkoudet ovat ilmiselvät. HPK:n sentterikaarti on Liigan heikoin − etenkin jos AHL:stä hankittu Danick Martel siirretään Aleksi Mustosen tavoin laidalle, eikä joukkueeseen löydetä sarjan alkuun mennessä uusia keskustan pelureita. 30 tehopisteen rikkojat ovat tiukassa. Myös laidoilla taso jää myös ohueksi.
Yksi rajoittava tekijä Hämeenlinnassa on myös joukkueen vanha halli. Noin 15 vuotta sitten peruskorjattu jäähalli ei muutu uudeksi ja monikäyttöisemmäksi ennen uuden rakentamista, mutta seuraavaksi edessä on uusi remontti eikä uutta hallia. Paikallispolitiikassa ei enää palata aikaan, jossa kaupunki lainaa miljoona euroa korotonta lainaa seuralle olosuhteiden parannukseen, eikä realistisia saumoja istu myöskään paikallisiin muihin seuroihin, kun muiden sisälajien halliolosuhteet ovat valmiiksi kunnossa Pullerilla.
Mahdollisuudet
Aiemmin mainittu runsas uusiutuminen antanee seuralle ja joukkueelle myös jotain anteeksi. Lehtosen tulokasasema ja muut uudet kasvot tekevät kauden aikana ja lähitulevaisuudessa virheitä, mutta ehkä myös oppivat niistä, pala palalta.
Lehtosen pelikirjan kasvaminen on helpoin tapa lähestyä edes hieman menestystä. Kerho kaipaa uutta selkärankaa.
Ei ole lainkaan todennäköistä, että valmennuksen lisäksi iso liuta pelaajia ottaisi juuri tänä vuonna, juuri tässä paikassa, valtavan harppauksen eteenpäin. Jokainen Lehtosen vanavedessä niin tekevä olisi kuitenkin hämeenlinnalaisille syy uskoa parempaan huomiseen. Ehkäpä Jere Henriksson ja Heikki Huttunen ovat tämän kauden todelliset ilmiöt?
Uhkana turbulenssin jatkuminen − onko syvin monttu edessä vai takana?
Syyskuussa alkavasta kaudesta ei ole todennäköisesti tulossa merkittävää riemumarssia HPK:n jääkiekolle. Pelimerkkejä on parasta asettaa optimismille, kehitykselle ja sille, että kauden tapahtumat kaukalossa ja taustalla näyttäisivät kirkkaampaa valoa tunnelin päähän.
Pahin uhka, mitä hämeenlinnalaiset joutuvat pelkäämään, ei ensisijaisesti ole kaukalossa, vaan aiemmin mainitussa seuran uusiutumisessa. Pahin, mitä seurajohdossa voisi tapahtua, olisi turbulenssin jatkuminen ja taas uusien naamojen vaihtuminen vastuuseen.
Juuri tällä hetkellä HPK kaipaa enemmän jatkuvuutta ja kehitystä kuin hetken huumaa. Hämeenlinnan kiekkoyhteisö kestänee mukana tappioitakin, mutta jos vuoden päästä tärkeimpiin pesteihiin haetaan tai on vaihdettu taas uusia naamoja, alkavat strategiapuheilta ja taas uusilta aluilta sekä hallituksilta kulua perustukset pois.
