Maailmassa laajalti käytössä oleva seitsemän päivän viikkosykli on siitä edullinen, että sen kuluessa ehtii maailman parhaassa jääkiekkosarjassa tapahtumaan monia asioita. NHL:n tapahtumia voi kerrata useamminkin, mutta vähintään kerran viikossa -rytmi varmistaa kaikkein merkittävimpien aiheiden mukana pysymisen.
Edeltävästä läpikäynnistä onkin jo viikko vierähtänyt, joten on lähes velvollista jatkaa kauden alusta käyntiin lähtenyttä kuumien väitteiden artikkeliperinnettä. Opettajina tänään artikkelipohjan kroonisesti keskiyön jälkeen luova Leevi Kiesiläinen sekä mainitusta syystä aamuisin näppäimistö sauhuavana kirjoittava Niko Virolainen.
Aleksander Barkov on palannut huipulle
Kiesiläinen: Näin se pakkaa olemaan. Barkov sanoi keskittyneensä painon pudottamiseen ja itsensä keventämiseen kesällä, ja se näkyy ehtivämpänä, liikkuvampana ja aktiivisempana Barkovina. Barkov ja hänen ketjukaverinsa Evan Rodrigues ja Sam Reinhart ovat löytäneet sekä ihailtavat pistevireet yksilöinä että peliä hallitsevan kokonaisuuden ketjuna.
Barkovin ollessa ketjuineen kentällä joukkuepelaamisen tilastot, kuten laukaisuhallinnat ja maaliodottamat sekä prosentuaaliset odottamat, heilahtavat suorastaan epäkohteliaalla tavalla Panthersin puolelle, eikä silmätestikään jätä kysymyksiä. Tämä kolmikko ja sen tamperelainen keskushyökkääjä eivät tällä hetkellä vuoda mistään ja kannattelevat organisaatiotaan palkkakuittiensa mukaisesti.
Myös suomalainen media saa hetkeksi asettaa mietintämyssynsä takaisin hyllylle, sillä Barkovista ei tarvitse viime kauden tapaan keksimällä keksiä sarjan top 10 -pelaajaa. Muistakaahan rakkaat kollegat, 80 miljoonan dollarin arvoinen ja kahdeksanvuotinen sopimus velvoittaa muuhunkin kuin laadukkaaseen varjostus-, pimentämis-, tai muu–vastaava–päällystakkilätkää–kuvaava–termi-jääkiekkoa.
Ironiat sikseen. Barkov on palannut tasolleen, ja se on kaunista katseltavaa. Tasonnostosta kiittää myös joukkueen viime kauden kantava voima Matthew Tkachuk, sillä hänen hartiakipunsa ovat puolittuneet Barkovin kantaessa oman osansa taakasta.
Virolainen: Barkov panosti kesäkauden aikana enemmän terävään liikeeseensä nostaakseen pelinopeuttaan ja räjähtävyyttään. Se on varmasti välttämätöntä huomioiden viime kauden hieman raskaamman näköisen liikkumisen. 16 pistettä ensimmäiseen 14 otteluun tehtaillut suomalaistähti on noin 93 pisteen kausitahdissa, mikä olisi 15 pinnaa viime sesonkia kovempi tulos.
Barkovin pelaamisesta on tällä hetkellä hankala löytää heikkouksia. Hänen kokonaisvaltainen pelaamisensa kattaa hyvän luistelunopeuden, sen räjähtävyyden, mitä hän pelaamiseensa hakikin sekä aktiivisen laukomisen tehtaan takuulla. Mitä tulee pelin sisäisiin ominaisuuksiin, suurimpana voimavarana tamperelaisella näkisin edellä mainitun luistelunopeuden.
Kapteeni Sasha on Panthersin johtohahmo, joka määrittää koko joukkueen tekemisen tason. Hän on kenties koko sarjan tärkein pelaaja omalle joukkueelleen ja vähintään yksi parhaista kahden suunnan hyökkääjistä. Iloitkaamme Barkovista, Suomen ylivoimaisesti parhaasta sentteristä. Jatkuvasti seurahistoriaa tehtaileva supertähti ansaitsisi ehdottomasti enemmän superlatiiveja sekä palstatilaa suomalaisessa mediassa.
Edmonton Oilersin ei kuuluisi kokeilla kokematonta päävalmentajaa tässä kohtaa
Kiesiläinen: Oilersin valinta potkia päävalmentaja Jay Woodcroft ulos oli ymmärrettävä monesta syystä. Joukkueella ei kulkenut alkuunkaan, ja Connor McDavid ja Leon Draisaitl eivät ole lukittuna seuraan enää kauaa. Lajin kahta eliittisupertähteä varmasti kiinnostaisi jo pikkuhiljaa alkaa kulpailemaan Stanley Cupin voitosta.
Woodcroftin potkiminen taas ei ollut järkevää siksi, että vapaana ei pahemmin ollut todistetusti mittoja täyttäviä NHL-tason valmentajia. Sarja kaipaa toki ainaiseen valmentajarulettiinsa vaihtuvuutta, mutta onko sitä etsittävä silloin kun ennen kauden alkua mestaruuskilpailuun ilmoitettu joukkue sukeltaa tähtineen päivineen?
Organisaation oli viestittävä niin faneilleen kuin tähdilleen pyrkivänsä tekemään jotain Oilersin tilanteen eteen, muuten Woodcroft olisi paremman puutteesta johtuen luultavasti edelleen seuralla töissä. Nyt matalahenkisen ja kentällä välinpitämättömästi pelaavan sekä medialle tiuskivan pelaajaryhmän ottaa intohimoisesti parannusta vaativien fanien silmien edessä haltuunsa NHL-valmentajatulokas nimeltään Chris Knoblauch.
Urheilu ja liiketoiminta noin yleensä on riskinottoa, mutta tässä riskit ovat – mahdolliseen palkkioon nähden – McDavidin ja Draisaitlin mahdollisen lähdön sinetöimisen kokoiset.
Virolainen: Oilersin kohdalla kaikki on mennyt pieleen alkukaudella. Mestarisuosikiksi tituleeratun joukkueen tähtipelaajat ovat sukeltaneet ja turhautuneet, maalivahdit eivät saa edes rantapalloja kiinni eikä riittävää syvyyttä ole ollut havaittavissa. Kaiken mennessä pieleen, jonkun on täytyy olla ottavana osapuolena.
Oilers palkkasi Woodcroftin päävalmentajakseen vajaa kaksi vuotta sitten joukkueen poljettua paikallaan NHL:n keskikastissa. Jo lyhyessä ajassa Woodcroft onnistui kääntämään tuon vuotaneen öljylautan ja sai puristettua pelaajistaan kaiken irti, mikä näkyi viime kauden konferenssifinaalipaikkana.
Maalinteko-ongelmat, maalivahtien alavireiset otteet tai erikoistilanteiden laskusuhdanteet eivät ole välttämättä juuri Woodcroftista johtuvia syitä. Tällaisia tilastoromahduksia sattuu parhaimmillekin joukkueille, mutta Woodcroftin epäonneksi hänen johtamansa joukot kokivat nämä heti kauden alkuun ja hän itse joutui maksumieheksi. Uskon, että tämä johtui enimmäkseen ympäristösyistä, sillä Edmontonissa paineet saattavat olla liian kovat.
Mitä sitten tulee NHL:ssä vielä marinoimattomaan Knoblauchiin? Preerian poika on pelannut aikoinaan Edmontonin junnuissa sekä Albertan yliopistojoukkueessa. Kulttuuri on siis hänelle tuttu. McDavidin pelatessa vielä junnukiekkoa, Knoblauch toimi hänen valmentajanaan ja sen jälkeen vyölle on kertynyt kokemusta NHL-apuvalmentajan sekä AHL:n päävalmentajan roolista yli neljän vuoden ajan. 45-vuotias Knoblauch ansaitsee ehdottomasti mahdollisuutensa.
Vancouver Canucks voittaa Stanley Cupin
Kiesiläinen: Ei ole Canucksin vuosi tämä, vaikka hyvin pelaavatkin. Canucksin mestaruushaaveet rakentuvat hyvin epävarmalle pohjalle, sillä heikon kulttuurin organisaationa lähivuosina tunnettu Canucks menestyy sen johtavien tähtipelaajien hirmuvireiden ansiosta.
Pelillisesti Canucks on suunnilleen alemman keskipakan joukkue, mutta koko sarjan PDO-, eli viimeistely- ja torjuntaprosenttitilastokärjen maalivahtipari Thatcher Demko–Casey Desmith nollaa vastustajansa vaarallisimman sektorin maalipaikat koko sarjan parhaiten. Samalla sen kenttäpelaajat laittavat samoilta alueilta kiekkoa maaliin sarjan kovimmalla prosentilla.
Canucks päästää sarjan viidenneksi eniten vaarallisimpien alueiden maalipaikkoja, mutta sille on tehty sarjan vähiten maaleja noilta kyseisiltä alueilta. Sen tuotanto näiden alueiden maalipaikkojen suhteen on sarjan keskiluokkaa, mutta se on tehnyt näiltä alueita kaikista NHL-joukkueista eniten maaleja. Se siis vuotaa puolustaessa, yskii ajoittain hyökätessä ja menestyy yksittäisten pelaajien huippuvireiden ansiosta.
Tämän päätähuimaavan yksilösuorittamisen tason laskiessa on ennakoitavissa loppukauden mittainen laskusuhdanne, sillä organisaation lähihistoria todistaa kulttuurin puutetta. Canucksissa ei ole valmentajaa tai johtavia pelaajia, jotka voisivat pystyttää tulevan vastatuulen kaataman vancouverlaisen moraalin puumajan uudelleen pystyyn.
Virolainen: Canucksin alkukausi on ollut sen 53-vuotisen seurahistorian paras. 11 voittoa 15 pelatusta ottelusta. Stanley Cup matkaa takaisin jääkiekon synnyinmaahan Kanadaan 28 pelatun kauden jälkeen? Eipäs nyt hätäillä.
Kaikki kunnia Canucksin esityksille tähän mennessä. Kyseessä on paras kanadalainen jääkiekkojoukkue tällä hetkellä, mutta kun kaudesta on pelattu vasta viidennes, on hankala ennustaa vielä tulevaa mestaria saati jakaa kannua jo joukkueelle, jonka pelaaminen on perustunut onneen.
Demko on ollut sarjan vakuuttavin torjuja toistaiseksi. 27-vuotias maalivahti pelaa uransa parasta kauttaan, mutta todellisuudessa joukkueen maalivahtikaksikko on päästänyt maaleja peräti 13,7 vähemmän, mitä tilastot antavat ymmärtää. Se on sarjan toiseksi eniten. Kyseinen lukema viittaa siis siihen, että tavanomaisesti Demkokin olisi saanut kaivaa kiekon takaansa huomattavasti useammin, mutta hyvän onnenkin turvin hän on pystynyt hiljentämään vastustajansa.
Aiempaan tilastoon kun lisätään vielä se fakta, että joukkue on onnistunut maalinteossa 20 maalia maaliodottamaa suotuisammin, voidaan suunnan odottaa vielä muuttuvan ja lukemien tasoittuvan. Mikään joukkue ei yksinkertaisesti pysty ylisuorittamaan koko kautta pitkässä 82 ottelun runkosarjassa ja ansaitsemaan pomput vielä kriittisissä pudotuspelimatseissakin.
Flames tulee olemaan yleinen näky pelaajien siirtokieltolistoilla
Kiesiläinen: Calgary Flames on kriisiseura, jonka kärsimykselle ei näy loppua. Jotain kertoi jo se, että Johnny Gaudreau ja Tkachuk halusivat organisaatiosta pois joukkueen kannalta hyvän ja yksilöiden kannalta erinomaisen kauden jälkeen. Tahti, millä Flames on onnistunut sammuttamaan tähti- tai laatupelaajien liekkejä viimeisen reilun kauden aikana, on kuitenkin jo jonkinlainen ironinen taideteos.
Jonathan Huberdeaun kahden kauden takainen 115 tehopisteen Panthers-runkosarja vaihtui viime kaudella 55 tehopisteen edelleen jatkuvaksi korpivaellukseksi, Nazem Kadri vaihtoi Stanley Cup -mestaruuden aikaiseen kesälomaan, Elias Lindholm on kadonnut kuvista ja useampi laadukas syvyyspelaaja on hävittänyt otteensa kaukalossa. Nikita Zadorov pyysi jo siirtoa pois seurasta.
Flamesin tulee olemaan lähes mahdontonta saada laadukkaita vapaita agentteja tulevaisuudessa, sillä seuran tilanne on kaikkea muuta kuin puoleensavetävä. Vaikea on keksiä myöskään yhtäkään joukkueeseen kuuluvaa pelaajaa, joka haluaisi seuraa kavereilleen suositella.
Virolainen: Ruusuilla tanssien ei ole uuden GM:n Craig Conroyn taival alkanut Flamesin johdossa. Sen verran suuren sekasorron aiemmin tehtävässä toiminut Brad Treliving jälkeensä jätti.
Calgarystä kantautui viime kaudella puheita siitä, kuinka tulehtunut ilmapiiri joukkueen sisällä oli. Hiertymiä oli varmasti jo toissa kaudella, jonka päätteeksi supertähdet Gaudreau ja Tkachuk halusivat vaihtaa maisemaa. Jälkimmäisestä vastineeksi Flamesiin kaupattu Huberdeau piti meteliä siitä, kuinka hän oli itse siirtoa vastaan, eikä palmupuiden alla auringosta nauttimisen vaihtuminen ankariin talvioloihin ollut hänen mieleensä. Tästä huolimatta Panthersissa tykkikauden pelannut kanadalaislaituri raapusti nimensä peräti kahdeksan vuoden pituiseen sopimukseen.
Viime kaudella joukkueen sisältä alkoi kantautumaan jälleen huolestuttavia puheita siitä, kuinka pelaajat olivat tyytymättömiä olosuhteisiin ja mediassa alettiin kaavailemaan jopa joukkopakoa. Seuraa viime kauden loppuun asti johtanut Treliving ja niin ikään viime kauteen työnsä Flamesissa päättänyt päävalmentaja Darryl Sutter olivat yhdessä myrkyttäneet joukkueen sisäisen ilmapiirin.
Vaikka toimiston väki pantiin vaihtoon, muuttuiko joukkueen sisällä kuitenkaan mikään? Täytyy muistaa, että sekä Conroy että uusi päävalmentaja Ryan Huska olivat toimineet seurassa jo usean vuoden ajan – yhdessä myrkkyjuomaa tarjoilleen kaksikon kanssa. Tämä tarkoittaa heidän molempien olleen mukana viime kaudenkin sekasorrossa, jolloin kaikki tuntuivat kääntyneen toisiaan vastaan. Ehkä seura olisi kaivannut tehtäviin henkilöt täysin organisaation ulkopuolelta, jolloin oltaisi voitu puhua uudesta ja raikkaasta alusta.
Tämän pitkähkön pohjustuksen perusteella on turvallista todeta, ettei jengissä ole tällä hetkellä minkäänlaista imua. Flamesiin kaupan estäviä pykäliä löytynee jo useamman pelaajan sopimuksista, ja Leevin mainitsemien viimeisimpien käänteiden jälkeen yhä useampi on varmasti haluton pukemaan päälleen paitaa, jota koristaa liekehtivä C-kirjain.
Elias Pettersson voittaa runkosarjan pistepörssin
Kiesiläinen: Pettersson on kirjoitushetkellä NHL:n pistepörssin kärjessä, mutta lopullisia sijoituksia on tässä kohtaa mahdotonta ennustaa. Todettakoon kuitenkin, että Petterssonin vireen hyytyminen on todennäköisempää kuin esimerkiksi Nikita Kutšerovin tai Artemi Panarinin.
Canuks ei ole joukkueena läheskään yhtä vakaa tai tasainen kuin vaikka Rangers tai Lightning, ja Pettersson on työnnetty sarjan pistepörssikärkeen puhtaalla varianssin huipputykityksellä.
Pettersson tulee kauden aikana kohtaamaan kovemman alamäen kuin muut toisten organisaatioiden kilvassa mukana olevat pelaajat. Tämä alamäki tulee olemaan se, mikä pudottaa Petterssonin pois kilvasta.
Virolainen: Petterssonin hirmuvire on tosiaan vain suonenveto, joka tulee katkeamaan jossain kohtaa. Tarkoitukseni ei ole olla pessimisti saati antaa mitään negatiivista kuvaa ruotsalaistähdestä, mutta uskon vakaasti Canucksin rynnistyksen laantuvan ja tilastojen tasoittuvan pitkän kauden aikana. Oikeastaan se ei ole edes mikään uskon asia, eikä siihen tarvita Ulla Taalasmaan kristallipalloa tätä nähdäkseen.
Pettersson on suuri syy joukkueensa menestykseen ja kokoonpanon näkyvin pelaaja. Vaikka Pettersson ei 25-vuotiaana vielä voittaisikaan Hart Trophya, hän tulee pelaamaan yli sadan pisteen kauden ja ansaitsemaan roiman palkankorotuksen ensi kesänä rajoitettuna vapaana pelaajana. Kenties Petterssonin manageri voisi lähestyä Canucks-johtoa jo aiemmassakin vaiheessa varmistaakseen tälle yli kymmenen miljoonan arvoisen sopimuksen, nyt kun ruuti on vielä kuivaa.