Kun SM-liigaotteluiden laatua arvioidaan, ja kun käydään yleistä kiekkokeskustelua, ajoitetaan esimerkkitapauksissa viihdearvoltaan olemattomin ja epämiellyttävin ottelu aina marraskuulle. Viikonpäiväksi valitaan tiistai.
”Marraskuiseen tiistai-illan vääntöön” on korkein kynnys, kun käsitellään kokonaista kiekkokautta, ja sitä, mihin otteluun katsoja haluaisi mennä.
Marraskuussa kauden alun huuma on haihtunut, mutta kevään ratkaisupeleihin on vielä aikaa. Meneillään on väsynyt välivaihe, jonka aikana pyritään keräämään mahdollisimman paljon pisteitä, tyylipisteillä ei ole merkitystä.
Jäähallille kävellessä on kylmä ilma, synkkä katukuva ja märkä maa, ja jäähallilta kotiin kävellessä vielä kylmempää, synkempää ja märempää. Lumikin on harmaata loskaa, johon uppoaa. Väsymys painaa.
Toissa päivänä oli marraskuun tiistai-illan liigakierros.
Blues–Tappara-ottelu Espoossa oli mallikuva ”marraskuiselle tiistai-illan väännölle”. Maalipaikkoja oli vähän, näyttäviä hyökkäyksiä vain yksi. Syötöt eivät napsahtaneet lapoihin. Tähdet pysyivät pimennossa. Yksi, korkeintaan kaksi taklausta. Pelin laatu oli heikko, tunnetila alhainen. Tappara oli aneeminen, Blues pitäytyi puolustusmuurissaan.
Kaikkia näytti väsyttävän. Kukaan ei yltänyt urotekoihin. Luovuus oli poissa.
Yleisöä oli vain 3800, ilmapiiri oli lannistava.
Blues voitti 3–1, mutta päävalmentaja Petri Matikainen oli pettynyt peliin.
– Elämme marraskuuta. Taivaalta sataa räntää. Harmaa ilta. Ei tästä saa mitään spektaakkelia. Pelin on parannuttava, Matikainen tuumaili.
Pelin päätyttyä TV-toimittaja halusi haastatella Bluesin hyökkääjää Arttu Luttista, mutta lehdistötilan valo oli pimeänä.
– Sopii marraskuuhun, Luttinen murjaisi.
Vaan eipä ole suurimmat murheet Espoossa. Tänä syksynä on peräti kuusi SM-liigavalmentajaa saanut lähtöpassit kesken runkosarjan. Heikki Leime ja Mika Toivola tyhjensivät työpöytänsä kun ulkona oli vielä valoisaa, mutta miltäköhän Mikko Haapakoskesta, Hannu Jortikasta ja heidän apuvalmentajistaan Petri Karjalaisesta ja Sami Rannasta tuntui joutua työttömäksi pimeimpään vuodenaikaan?
Uupumuksesta on hankala ponnistaa.
”Voi yksinäisen miehen viedä marraskuu”, lauloi Miljoonasade kuukauden nimikkokappaleella Marraskuu.
Kun puhutaan marraskuun vaikutuksesta ihmiseen, palaa mieleen HIFK:n työsulkukauden huippuhankinta John Madden.
HIFK onnistui värväämään NHL-tason pelimiehen työsulkukaudella 2004-2005. ”Mad Dog” Madden oli kiekkoillut viisi huippukautta New Jersey Devilsin hyökkäyksessä. Hän oli voittanut kaksi Stanley Cupia, rohmunnut lähes 200 tehopistettä, ja Suomessa hänen ennakoitiin olevan ”kovin ikinä missään”.
Madden pestattiin HIFK:hon marraskuussa, hän puki kolmeen otteluun, jäi ilman tehopisteitä ja häipyi vähin äänin.
– Suomessa on juuri nyt kurja vuodenaika. On pimeää ja kolkkoa ympäri vuorokauden, Maddenin agentti Bill Zito selitteli pohjoisamerikkalaiselle lehdistölle.
– Hän soitti minulle ja sanoi haluavansa lähteä.
Madden voitti viime kaudella Chicagossa uransa kolmannen Stanley Cupin. Kova pelimies – mutta Suomen marraskuu oli hänelle liikaa.
No, kun marraskuu kerta on niin raskas kuukausi, sitä voisi kuvitella, että ne, jotka menestyvät marraskuussa, menestyvät myös pudotuspeleissä. Vaan ei. Viime kaudella Lukko jyräsi ja oli marraskuussa ja vielä sen päätyttyä SM-liigan kärjessä. Keväällä alkoi alamäki ja kausi päättyi puolivälierissä neljään tappioon.
Ei taida marraskuussa olla mitään hyvää.
Pelkkiä ikäviä uutisia. Joko joku on saanut potkut, tai loukkaantunut, tai sitten kerrotaan, ettei Pikkuleijonien kirkkain tähti Mikael Granlund pääsekään osallistumaan vuodenvaihteen MM-turnaukseen.
Onneksi kohta on jo joulukuu.
Kirjoittaja on espoolainen vapaa toimittaja.