Lauri Marjamäki toteaa Jatkoajan tuoreessa artikkelissa seurojen välisen kilpailun pelaajista koventuneen. Siinä missä Kärpät pystyi muinoin kilpailemaan pelaajapalkkioilla, moni seura on tullut rinnalle. Näin ollen myös Oulussa ollaan saman haasteen äärellä, minkä parissa pienemmät seurat ovat taistelleet kausi toisensa perään.
Mistä luoda pysyvä kilpailuetu, joka mahdollistaa aidosti houkuttelevan ympäristön laadukkaille pelaajille?
JYPin urheilutoimenjohtaja Mikko Viitanen avasi asiaa ansiokkaasti viime keväänä ilmestyneessä Hurrikaanin pyörteissä -podcast-jaksossa. Hän tiedosti, ettei JYP pysty kilpailemaan esimerkiksi puitteiden tai palkkojen osalta isompien seurojen kanssa. Näin ollen kilpailuetua on lähdettävä hakemaan muualta, joka Jyväskylän tapauksessa voi liittyä esimerkiksi valmennustieteiden tai psykologian hyödyntämiseen, josta molemmista löytyy kaupungista vankkaa akateemista osaamista.
Kärpät puolestaan panostaa laadukkaan datan keräämiseen, josta kaavaillaan tulevaisuuden kilpailuetua. Tapparan ja Ilveksen yksi kilpailueduista lienee vertailukelpoisten palkkojen ohella ylivoimainen työympäristö, jonka Nokia-areena tarjoaa. IFK:n osalta ei voi vähätellä perinteikkään ja voimakkaan brändin merkitystä houkuttelevuudessa.
Toki oleellisin kilpailuetu lähtee tavasta harjoitella ja pelata. Tässä valmennuksella on luonnollisesti suuri rooli. Varsinkin nuoremmille pelaajille aktiivinen ja vastuuta antava pelitapa toimii houkuttimena. Jotkut kokeneemmat ketut haluavat vielä vanhoilla pelipäivillään voittaa mestaruuden, jonka myötä pienempikin rooli kelpaa joukkueessa, jolla on lähtökohtaiset mahdollisuudet mennä päätyyn saakka.
Loppupeleissä kilpailuetua täytyy miettiä juurikin sekä yleisellä tasolla mutta myös yksilöllisesti.
Jukureiden päävalmentaja Olli Jokinen kertoo pitävänsä tärkeänä, että voi valmentajana kehittää pelaajia siten, että nämä tekevät tulevaisuudessa rahakkaampia sopimuksia. Hän muistuttaa, että jokaisella pelaajalla on vain yksi ura.
Kilpailuetua miettiessä eri seurat joutuvat käyttämään laajaa luovuutta ja harkintaa siihen, miten ne pystyvät tulevaisuudessa houkuttelemaan kehittyviä tai jo oman kehityksensä huipulla olevia pelaajia.
Yksinkertaistettuna: mitä sellaista SaiPa pystyy tarjoamaan, jota Tappara taas ei?
