Ari Sulanderin hyvästä maalivahtipelistä ei kuitenkaan ollut konkreettista hyötyä tuskansa keskellä kärvistelevälle Pelicansille, sillä lahtelaisnippu joutui poistumaan Porista ilman pisteitä. Sulander näki illan ratkaisut varsin selkeinä.
– Meillä oli hyvä alku. Pääsimme johtoon, ja onnistuimme säilyttämäänkin johdon aika pitkään. Toisessa erässä ottelun painopiste muuttui selkeästi. En tiedä, hiipuiko meidän liikkeemme vai lisääntyikö Ässien, mutta ote siirtyi joka tapauksessa heille. He saivatkin sitten tasoituksen hyvän hyökkäyksen päätteeksi. Pienestä se oli tänäänkin kiinni, sillä yhteen ylivoimamaaliin ottelu lopulta ratkesi, Sulander pohdiskeli.
Pelicansia vaivaava kaamosmasennus näkyi Porissa siten, että joukkueen kiekollinen peli ei ollut erityisen jouhevaa tai vapautunutta. Osasyy tähän saattoi olla lahtelaisten taktiikkavalinnallakin.
– Lähdimme tähän peliin tietäen sen, että tarkka puolustuspeli ja vastahyökkäykset ovat meidän aseemme. Puolustimme ihan mallikkaasti, mutta maalinteko on meille tällä hetkellä todella vaikeaa.
41-vuotias keikkatyöläinen saapui Pelicansin vahvuuteen maaottelutauolla. Monissa liemissä marinoitu maalivahti on nähnyt urallaan useammankin pukukopin, joten kokemusta joukkueiden henkisen tilan aistimisesta on kertynyt matkan varrella runsaasti.
– Maaottelutauon harjoituksissa henki joukkueessa oli erinomainen. Mitään suurempaa tuskatilaa ei ainakaan ollut nähtävillä. Ensimmäisessä pelissäni Hämeenlinnassa jouduimme 0-3-tilanteeseen, jolloin kauden aikana olleet vaikeudet alkoivat näkyä itseluottamuksen puutteena. Kun saimme kolmannen erän puolivälissä kavennuksen, siinä vaiheessa joka jätkä kasvoi kymmenen senttiä. Kun itseluottamus ei ole paras mahdollinen, silloin joukkue tarvitsee erityisonnistumisia normaalitason saavuttamiseksi, Sulander analysoi.
Tuntuma löytymässä
Sulanderin syksy on ollut peliajan suhteen hankala, joten normaalitason saavuttaminen ei ole ollut helppoa.
– Edellisessä pelissä oli jo joitain parempia hetkiä, mutta vasta tänään alkoi tuntua siltä, että pystyin ehjään suoritukseen. Edellisestä pelistäni oli kuitenkin kulunut jo kolme viikkoa, siinä vaiheessa kun pelasin Pelicansissa ensimmäisen pelin.
– Peli on täällä fyysisempää kuin Sveitsissä, ja kaukalo on pienempi. Täällä pelataan enemmän NHL-tyylistä kiekkoa, kun taas Sveitsissä on enemmän aikaa rakentaa. Ei tähän silti suurempaa totuttelua ole tarvinnut, maalivahdin hommahan on aina hyvinkin samanlaista. Pelituntuman kanssa oli tosiaan enemmän tekemistä. Ehdottomasti nämä ovat kovempia pelejä kuin Sveitsin B-liigassa, joten sikälikin tämä on ollut hyvä reissu.
Sulanderin valmennuksesta on jo useamman vuoden vastannut Jukka Ropponen. Pelicansin maalivahtivalmentaja Pasi Nurminen onkin auttanut konkaria enemmän paikallistuntemuksessa.
– Nurmisen kanssa olemme käyneet vastustajien pelityyliä ja ylivoimapeliä läpi. Siitä on ollut paljon apua, sillä ei tässä liigassa kovin montaa tuttua kaveria viiletä.
Paluu SM-liigaan tapahtui Sulanderin kohdalla nopeasti ja yllättäenkin. Tuskin kovin monet kiekkofanitkaan ajattelivat edellisen kerran kaudella 1997-98 Suomessa pelannutta veskaria enää kotoisessa liigassa näkevänsä.
– En minäkään syksyllä ajatellut enää täällä pelaavani. Toisaalta tiesin, että tilanne Zürichissä ei ole kovin helppo, joten olimme Ropposen kanssa jutelleet mahdollisesta vuokrapestistä johonkin.
Kuuden ottelun mittaiseksi suunniteltu tuurauskeikka on näillä näkymin jäämässä suunnitellun mittaiseksi.
– Ei jatkosta ole ollut toistaiseksi puhetta. Niko Hovisen kuntoutuminen etenee kaiketi hyvin, joten senkään suhteen tarvetta jatkoon ei taida olla. Lentoliput on ainakin tilattu sunnuntaiksi, Sulander naurahti.
