Hannu Aravirralle pesti Kärppiin tuli niin sanotusti yllättäen ja pyytämättä. Jokereista kauden loppuun saakka palkkaa nostava valmentaja oli lähdössä 10 päivän golf-lomalle, kun pohjoisesta tuli yhteydenotto. Aivan samalta istumalta mies ei hommaa lyönyt lukkoon, mutta kovin kauan asiaa ei tarvinnut harkita.
– Lauantaina olin katsomassa Jokereiden peliä, joka jälkeen menin katsomaan Sir Elwoodin hiljaisia värejä. Sunnuntaina heräilin kaikessa rauhassa, enkä edes katsonut äänettömällä ollutta puhelintani kuin vasta puoli yhdentoista tienoilla. Sitten luin tekstiviestin, jossa Oulusta pyydettiin yhteydenottoa. Ei tarvitse olla Einstein, että ymmärsi, mistä oli kyse, Aravirta kertoi Kärppien järjestämässä tiedotustilaisuudessa maanantai-iltapäivänä.
– Tyhmäähän se olisi, jos en olisi miettinyt pientä hetkeä. Piti vaimonkin kanssa neuvotella – kerrankin! 13.20 sovittiin asiasta puhelimessa ja 14.20 olin jo autossa matkalla Ouluun.
Kärppien peräsimeen hyppääminen tapahtui nopealla aikataululla. Aravirta ehti autoilla Ouluun puolen vuorokauden sisällä ensikontaktista. Tohinaa ensimmäisenä työpäivänä riitti reippaanlaisesti.
– Paljon tässä on tapahtunut. Ajoin autolla seitsemän tuntia tänne ja olin paikalla iltakymmenen jälkeen. Sen jälkeen pari palaveria. Kun heräsin aamulla viideltä, oli olo kuin ensitreffeillä. Kävimme joukkueen kanssa aamujäällä ja palavereita on tässä riittänyt. Kello 16 kokoonnumme joukkueen kanssa, ja sen jälkeen katson vielä Kärpät-Blues -ottelun. Sen jälkeen kun syö kanavoileivän, niin voi uni tulla.
Tervakaupungin kadut tuttuja
Maajoukkueessa mainetta niittänyttä valmentajaa on liitetty Kärppiin pitkin 2000-lukua. Mediassa liikkuneista spekulaatioista huolimatta ei Aravirran mukaan kontakteja osapuolten välillä ole juuri ollut.
– Joskus 2002 oli tasan kerran puhetta asiasta. Maajoukkuesopimustani oli vielä vuosi jäljellä, ja keskustelimme vain hyvin lyhyesti asiasta. Sen lisäksi ei ole ollut mitään muuta, vaikka mediassa on paljon asiaa puitu. Toki välillä toivoin, että eipä olisi huono juttu, jos Ouluun päätyisi. Mutta ei näihin hommiin haeta itse.
Nyt intressit kuitenkin kohtasivat, kun Kärpät päätti vapauttaa Mikko Haapakosken tehtävistään kesken kauden. Aravirtakin oli vapaalla, kun hän itse oli saanut lähdöt Jokereista viime kaudella, ja Ruotsin reissukin kesti vain kevään.
– Reilut puoli vuotta olen nyt ollut vapaalla. Kolmen kuukauden kokemus MODOssa oli hienoa. Hain sen jälkeen paikkaa Venäjältä, mutta se ei auennut. Ajattelin, että olen vähintään marraskuun maaottelutauolle rauhassa, kun olen kuitenkin 22 vuotta tehnyt hommia kovalla tasolla. Kyllähän tämä sitten oli ihan ykkösjuttu Suomessa.
– Tiedän, miltä Mikosta tuntuu. Taitaa olla yksivuotiskynttilä Jokereista lähdöstä pian minullakin. Ymmärsin kuitenkin, että valmentaja vaihtuu täällä kuitenkin.
Oululla on Aravirran sydämessä oma paikkansa, sillä miehen tervakaupunki on antanut miehen elämään paljon. Mies saapui pohjoiseen ensimmäisen kerran vuonna 1975, kun hän tuli epäonnistuneen SaPKo-kauden jälkeen Ouluun pelaamaan ja päättämään opintojaan.
Vuoden kuluivat pelatessa ja välillä mies piipahti Ruotsissakin. Valmennusuran ensiaskeleet hän otti Oulussa, kun Pentti Matikainen patisti hänet lopettamaan pelaamisen ja siirtymään penkin taakse. Hän ehti toimia Oulussa 10 vuotta myös liikunnanopettajana, ja tarttuipa matkalta mukaan myös vaimo, ennen kuin Aravirta lähti Jyväskylän kautta kohti uusia haasteita.
– Kyllä Kärpät on erikoisasemassa minulle. Pelaajaurani pelastui täällä, aloitin valmennushommat ja löysin vaimoni. Jos ei olisi erikoisasemassa, niin eihän tässä ihminen olisi. Ihan oma tunteensa tähän liittyy.
Urakka edessä
Kärpissä Aravirran tehtävä ei ole helpoimmasta päästä. Paineet ovat kovat, kun joukkue pitäisi hinata sarjataulukon toiseen päähän.
– Haaste on kova, turha tässä on uhota. Yritämme tällä valmennuksella ja johdolla luoda fiilistä, joka näkyisi kaukalossa. Pelaajien pitäisi tuntea olonsa turvalliseksi, nauttia pelaamisesta ja tehdä kovasti töitä. Niistä tämä rakentuu, ei tällä aikataululla ihmeitä voi tehdä. Paperilla tässä joutuu paljon tekemään, kun on kolme peliä viikossa.
Oululaisjoukkue on kokenut kauden aikana muutoksia, mitkä ovat osaltaan vaikuttaneet menestykseen. Nyt valmennuksen päähuomio kiinnittyy kuitenkin asenteeseen, sillä taitoa ryhmässä riittää.
– Joukkue on rakentunut vasta parin kolmen viime viikon aikana, mutta paperilla se näyttää hyvältä. Pelkkä taito ei kuitenkaan riitä, mukaan tarvitaan kamppailulajissa tarvittavaa fyysisyyttä ja asennetta – se on se iso haaste. Lyhyellä tähtäyksellä nuo on kuitenkin helpompi saada mukaan kuin taitoa lisättyä.
– Joukkue on vasta henkisesti rakentumassa. Hyviä ja huonoja kokemuksia pitää vielä kerätä, että riittävä kasvu saadaan tehtyä.
Aravirran lähtötiedot Kärpistä ovat vähäiset. Tuttuja pelaajia ryhmässä ei ole kuin muutama maajoukkueessa piipahtanut kaveri. Työtä on siis paljon edessä, mutta yksin Ouluun muuttava Aravirta on valmis tekemään paljon hommia menestyksen eteen.
– Yhden jään ehdimme vetää, jännitystä oli ilmassa niin valmentajalla kuin pelaajillakin. Tietoni joukkueesta on nolla, kaksi ja puoli minuuttia olen nähnyt Kärppien peliä. Sen katsoin tuon puhelun jälkeen. Tämä on jokaiselle uusi startti.
– Olen täällä yksin, vaimoni jäi Helsinkiin. Onneksi yhteys kaupunkien välillä on hyvä, niin hänellä on helppo tulla käymään. Yksin asuminen kuitenkin takaa, että käytössäni on ainakin riittävästi työtunteja. Pitää kuitenkin katsoa, että ei liikaa tee töitä. Se on kuitenkin hyvä, että hallilla on varmasti nämä apuvalmentajani aina paikalla. Se on iso juttu, haluamme näyttää joukkueelle kovaa työmoraalia.
Paineet Oulussa ovat kovat. Mikään muu kuin mestaruus ei kaupungissa ole juuri mitään, ja paikan tullen puukkoa tulee edestä ja takaa. Aravirta ei kuitenkaan koe, että hänellä olisi sen kummemmin todisteltavaa kenellekään.
– Ei minun tarvitse enää mitään näyttää. Otan kritiikin vastaan avoimin mielin. Joku näkee asiat niin, ja varmasti siellä aina on jotakin taustalla. Olisi hölmöä olla kuuntelematta kritiikkiä.
Joukkueen keskuudessa mies sai kuitenkin itselleen mieluisan vastaanoton, vaikka tilanne ei helppo olekaan. Araviralle tuntemukset olivat kuitenkin tuttuja, sillä hän hyppää nyt jo neljättä kertaa puikkoihin kesken kauden.
– Tämä on neljäs kerta, kun tulen mukaan kesken kauden, joten kokemusta on. Pelaajista tietysti haisee aluksi pettymys, kun valmentaja on vaihtunut, mutta niin pitääkin haista.
– Kättelyssä aistin pelaajilta mukavia eleitä ja harjoituksissa keskittyminen oli hyvää, joskin välillä meni yliyrittämiseen kuten usein käy. Illan palaverissa pelaajat täyttävät 4-5 kysymyksen planketin, josta saan jotakin kuvaa joukkueesta. Oveni on kuitenkin aina auki, ja jo tänään paikalla kävi nuorin ja vanhin pelaaja.
Perusasiat kuntoon
Valmentajanvaihdoksen yhteydessä puhutaan usein pelin yksinkertaistamisesta. Mitään uutta ja ihmeellistä Aravirtakaan ei aikonut mukanaan tuoda.
– Voittavaa jääkiekkoa. Maalinedustoillahan pelejä ratkotaan, kaikki sen tietävät. Miten se sitten toteutetaan, on eri asia. Jätöt ja toiset ja kolmannet aallot tulevat sitten suoraviivaisen peruspelin kautta. Toki sitten on kuriasiat: pitää olla henkisesti kova ja kiekon kanssa riittävän nöyrä.
– Kaikki lähtee pelaajien mentaalista. Haluaisin asenteen, jossa hallin oven kahvaan tarttuessa kaikki olisivat ylpeitä, että saavat pelata Kärpissä, ja haluaisivat tehdä koko ajan entistä enemmän töitä sen eteen. Rajalliset mahdollisuudet tässä on vaikuttaa, pääasiassa se tapahtuu henkisellä puolella. Toki pelillisiä perusperiaatteita kuten avauspeli käydään läpi, siksi kokoonnumme vielä maanantai-iltana, jotta pelaajillakin on mahdollisuus kysellä. Valmennuksen kanssa puimme asiaa puolitoista tuntia ja teimme yhteenvetoa.
Oman haasteensa Kärppien luotsaamiseen tuo tämänhetkinen runsas juniorihyökkääjien määrä. Lahjakkuuksille pitäisi löytää peliaikaa, mutta otteluita täytyisi voittaa keinolla millä hyvänsä.
– Täällä on vähän vaikea tilanne, kun on liikaa lahjakkaita junioreita juuri nyt. Paras tilanne olisi ajaa yksi tai kaksi kerrallaan sisään, mutta nyt heitä on puolentusinaa. Onneksi on olemassa Kiekko-Laser, joka on hyvä välietappi, voimme käyttää pelaajia siellä. Tavoite on, että Kärpissä olevat pelaisivat kaksinumeroisia minuutteja, Laserissa sitten kenties 20 minuuttia. Nuoret eivät välttämättä jaksakaan kolmen pelin viikkotahdilla SM-liigassa. Varsinkin kun kaikki ovat kiekollisia hyökkääjiä, niin ei heitä kannata pitää penkillä neljän minuutin peliajalla.
Kärpissä vilisee myös nimimiehiä, joiden otteisiin kriittinen yleisö ei aina ole tyytyväinen. Tuoreen luotsin mukaan viltitys ei kuitenkaan ole oikea keinoa herätellä profiilipelaajia.
– Paljon on mennyt vikaa, jos profiilipelaajia pitää viltittää. Koen epäonnistuneeni itse henkilökohtaisessa kommunikaatiossa pelaajan kanssa, mikäli näin käy. Kokeneemmat pelaajat pelaavat ne kovimmat minuutit, valmentaja päätti.
