Jatkoajan NHL-kuukausiraportti suoritetaan tällä kertaa pariviestinä, kun toimittajamme Eemeli Aho ja Antti Wennström nostavat kustakin kategoriasta esille pelaajia, joukkueita ja ilmiöitä, jotka viimeisen kuukauden aikana ovat puhuttaneet NHL:ssä − sekä hyvässä että pahassa.
Kuukauden joukkue
Aho: Käsittämättömällä tavalla alkukauden kyntänyt ja valmentajavaihdokseen turvautunut Edmonton Oilers on ollut menneet ajat vakuuttava. Joulukuu tarjosi Kris Knoblauchin joukkueelle 12 ottelusta yhdeksän voittoa. Vahvat otteet alkoivat jo marraskuussa, ja ne ovat jatkuneet myös tammikuun puolelle, sillä Oilers on tällä hetkellä viimeisestä 18 ottelusta jäänyt tappiolle vain kolme kertaa. Alkukauden jälkeen mahdottomalta näyttänyt pudotuspelipaikka alkaa olla jo todennäköinen.
Tällä hetkellä joukkue paahtaa seitsemän ottelun voittoputkessa. Huomionarvoista Oilersille on, että 18 edellisen ottelun ajanjaksolla joukkueen ylivoimaprosentti on joukkueelle epätyypillisesti alle 30. Menestyksen avaimet on useana iltana kaivettu muualta.
Hyökkäyksen olematon leveys ja virhealtis puolustus ovat menneinä kausina koituneet Oilersin kohtaloksi, mutta tällä hetkellä ne osa-alueet ovat jopa joukkueen vahvuus. Hyökkäyksen kärki on saanut loistavasti tukea Ryan McLeodilta ja Warren Foegelelta, jotka ovat viimeiseen 18 peliin netonneet kumpikin 11 tehopistettä. He ovat tehneet kaikki tehopisteet tasakentällisin, ja se on sitä, mitä Oilers tarvitsee.
Mainittakoon myös, että Zach Hyman on tällä hetkellä 58 maalin vauhdissa.
Puolustuksessa tasonnosto on tapahtunut kollektiivina. Koko kuusikko on parantanut rajusti, ja siitä kiitos kuuluu uudelle puolustajavalmentaja Paul Coffeylle, joka on survonut puolustajiensa pirtaan ei luvan, vaan pakon pelata kiekolla.
− Kerroin puolustukselle alusta asti, että ainoa asia, jota teiltä odotan, on tehdä pelejä. Jos ette pysty siihen, löydämme kyllä jonkun toisen. En ole täällä etsimässä ystäviä, vaan olen täällä tehdäkseni heistä parempia, Coffey kertoi joulukuussa Athleticille.
Coffeyn kädenjälki on saanut jopa pahasti flopanneen Darnell Nursen palaamaan edes lähelle sitä tasoa, jota yli yhdeksän miljoonan vuosipalkan perusteella mieheltä voisi olettaa. Siitä ansaitsisi jo mitalin.
Wennström: Pittsburgh Penguins on saanut hiljalleen hyvät piilevät numerot kääntymään voitoiksi ja on alkanut napsia melkoiselta takamatkalta pisteitä. Nyt nostan sen kuukauden joukkueeksi, vaikka kokonaissijoituksissa se on voitollisella saldolla vasta idän Villi kortti -paikkojen nelosena, ja vasta kuudentena Metropolien divisioonassa. Mieletöntä, eikö?
Penguins alleviivaa sitä, miten positiivinen tämä kausi on ainakin tämän yhden divisioonakilpailun osalta. Laskisin tässä vaiheessa vain Rangersin, Panthersin, Bruinsin ja Hurricanesin tuleviksi pudotuspelijoukkueiksi idässä. Jopa Leafsin tekeminen on niin epätasaista oman pään osalta, että Lightning kiusaa sitä vielä suorien paikkojen osalta.
Olin skeptinen Penguinsin kauden suhteen ja pudotuspelit ovat sille vieläkin kolikonheittoa. Joukkueen kärki, pelitapa ja maalivahtipeli ovat kuitenkin sillä tasolla, että konferenssissa edellä olevat joukkueet saavat pelätä sijoitustensa puolesta. Vielä kun ylivoimapeli ottaisi kuuman putken. Ehkä joku syvyyspelaaja sinne mahtuisi kaupan kautta.
Kuukauden pelaaja
Aho: Winnipeg Jets oli joulukuussa numeroiden valossa NHL:n paras joukkue. Jets pelasi joulukuussa 13 ottelua jääden pisteittä ainoastaan kerran. Joukkueen maalilla Connor Hellebuyck on ollut menestyksen takuumies. Hellebuyck pelasi joulukuussa yhdeksän ottelua voittaen niistä seitsemän. Kaksi tappiota tuli jatkoajan jälkeen, joten pisteittä Jets ei jäänyt kertaakaan Hellebuyckin pelatessa.
Joulukuun aikana Hellebuyck torjui kiekkoja 93,4 prosentin varmuudella, ja päästi ottelua kohden vain keskimäärin 1,88 maalia omiin. Huikeinta hänen otteissaan on, että koko kauden aikana mies on torjunut kiekkoja 15,4 maalin verran yli odottaman. Se tarkoittaa sitä, että Hellebuyckin otteiden ansiosta Jets on päästänyt 15,4 maalia vähemmän kuin mitä maaliodottama ennustaa. Hyvät maalivahdit torjuvat aina odottamaa paremmin, mutta Hellebuyckin lukemat ovat sarjan parhaat selvällä erolla seuraavaan.
Jets tekee varsin vähän maaleja. Keskiarvo 3.36 maalia ottelussa on 11 eniten koko NHL:ssä, joten loistava maalivahtipeli on Jetsin hyvän menestyksen elinehto.
Wennström: Ilja Sorokin. New York Islandersin puolustus on ollut tällä kaudella yksi sarjan heikoimmista. Kokonaisuutena joukkue on päästänyt neljänneksi eniten maaliodottamaa, mutta niinpä vain Islanders keikkuu Metropolien divisioonan kolmannella sijalla eli kiinni pudotuspelipaikassa. Asiaa eivät ole auttaneet Adam Pelechin ja Ryan Pulockin loukkaantumiset.
Suurimmat yksittäiset syyt ovat NHL:n jatkoaikatappioita suosivassa pistelaskussa sekä Sorokinin ja Semjon Varlamovin erinomaisessa pelaamisessa. Kaksikon perustilastot eivät ole elämää suurempia, mutta laukaisumääristä ja maaliodottamista sekä huippusektorin torjutuista laukauksista näkee, kuinka paljon vaikeampi tilanne olisi ilman heitä. Ailahtelevan alun jälkeen Sorokin on vertymässä Vezina-tasolle, vaikkakin tiukimmin palkintoa jahtaavat tällä hetkellä Thatcher Demko ja Hellebuyck.
Mainittakoon toki samalla, että Islandersissa myös Noah Dobson tekee upeaa tulosta ja hänen pitäisi olla korkealla mukana vuoden puolustajaa valittaessa. Calgary Flamesin Jacob Markströmin joulukuu oli Sorokiniakin kuumempi, mutta rokotan nyt koko joukkueen menestyksen takia häntä tässä valinnassa, ehkä epäreilusti.
Kuukauden tulokas:
Aho: Pisteiden valossa Connor Bedard oli jälleen kuukauden tehokkain pelaaja, mutta valintani ei silti kohdistu häneen. Minnesota Wildin 21-vuotias puolustaja Brock Faber on lunastanut häneen kohdistuneet odotukset loistavasti, ellei jopa ylittänyt ne. Wild kauppasi marraskuussa Faberin tieltä Calen Addisonin San Jose Sharksiin, ja kasvaneen vastuun myötä joulukuussa Faber teki 14 otteluun kahdeksan tehopistettä. Jääaikaa 185 senttinen, hyvin liikkuva Faber kellotti noissa otteluissa keskimäärin 26.47 minuuttia.
Koko kauden mitassa Faber on ollut tulokaspelaajista keskimäärin eniten jäällä, ja samalla hän on kyennyt olemaan luotettava ja tehoja tekevä plusmerkkinen puolustaja. Wildin puolustuskalusto on Faberia lukuun ottamatta raskastekoinen, joten roolia kotikaupunkinsa NHL-joukkueessa pelaavalle Faberille on luvassa jatkossakin reilusti.
Wennström: Adam Fantilli on puolestaan oma nostoni kovempia tehoja paukuttaneen Bedardin ohi. Niin epätäydellinen joukkue kuin Columbus Blue Jackets onkin, niin joukkueen otteiden seuraamiseen on syitä, vaikka pudotuspelijuna on jo mennyt. Venäläinen kakkosketju on mainio, mutta suurinta iloa tuottaa 19-vuotiaan Fantillin operointi ykkösketjussa. Tämä kertoo paljon koko seuran sentteritilanteesta, mutta mikään roikkuva raakile hän ei pestissään ole. Hän on luonut joukkueessa eniten maaliodottamaa tasakentällisin, toiseksi eniten pisteitä, ja hän on oikeasti mitat täyttävä rakennuskappale jo nyt.
Kuukauden suomalainen
Aho: Carolina Hurricanesin joulukuu oli kaksijakoinen. Kuukauden alkupuolella joukkue tarpoi pisimmillään neljän ottelun tappioputkessa, ja näytti aika-ajoin siltä, että joukkueesta puuttuu johtajuus. Sebastian Aho otti Hurricanesin alakulon henkilökohtaisesti ja alkoi yksin kantamaan joukkuettaan. Aho teki joulukuussa kaikkinensa 15 otteluun 22 pistettä (9+13). Etenkin joulukuun viimeinen viikko, jolloin Aho valittiin NHL:n viikon ykköstähdeksi, oli mieheltä uskomaton − kolmeen koitokseen kaksi maalia ja yhdeksän syöttöpistettä.
Hurricanesin kannalta olisi toivottavaa, että Ahon ja Andrei Svetšnikovin lisäksi myös muut virkistyisivät tehoilemaan. Joulukuun alusta tähän asti Aho ja Svetšnikov ovat kumpikin tehneet tehoja noin 1,4 pisteen keskiarvolla ottelua kohti. Ero seuraavaan on yli puolet, sillä kolmostila irtoaa lukemalla 0,69 pistettä.
Wennström: "Kulta-Mikke" on ollut viime vuosina enemmän otsikoissa siviilielämänsä ja vaihtuvien seurojensa kautta, mutta syksyn myötä tahti on muuttunut. Mikael Granlund pelaa hitaan alun jälkeen huipputehokasta kautta NHL:n huonoimmassa joukkueessa. Pisteitä on kertynyt niin mukavasti, että sillä ansaitsee messevät kehut.
Kun nyt puhutaan kuukauden suomalaisesta, niin samaan aikaan nostan häntä myös hieman kielteisellä tavalla esille. Granlundin puolustuspään piilevät numerot ovat heikkoa toteutunuttakin tahtia huonommat, eli Sharksin ja Granlundin pelaaminen on omaan päähän vielä vuotavampaa kuin se oikeasti tällä hetkellä on. Viiden miljoonan sopimusta on vielä ensi kausi jäljellä, joten on kiinnostava seurata minkälainen kauppatäky hänestä siirtotakarajan lähestyessä saadaan, vai saadaanko? Granlundilla on selkeästi vielä annettavaa NHL-tasolla, mutta pieni kuplan vaara siellä piilee, jos joku täräyttää hankkimalla hänet isolla rahalla Cup-jahtiin sekä ensi kaudeksi. Lämpimin sydämin sen tietysti hänelle suon!
Kuukauden pettymysjoukkue
Aho: Jos ennen kauden alkua olisin kuullut, että Detroit Red Wings hankkii Patrick Kanen, ja on silti vuoden vaihteen jälkeen pudotuspelipaikan ulkopuolella, en olisi uskonut kuulemaani. Vieläpä niin päin, että Red Wings aloittaa kautensa hyvin, mutta pullahtaa Kanen hankkimisen jälkeen ulos pudotuspelipaikalta.
Red Wings oli marraskuun päättyessä NHL:n pistekeskiarvon mukaan katsottuna sarjan 10. paras joukkue, ja noille paikoille Red Wings materiaalinsa puolesta kuuluisikin.
Kane liittyi Red Wingsin vahvuuteen joulukuun alkupuolella, ja joulukuusta muodostui joukkueelle sysimusta. Joulukuussa Red Wings oli sarjan neljänneksi huonoin joukkue sekä pisteiden että pistekeskiarvon mukaan. Joukkue pelasi joulukuussa 15 ottelua ja onnistui voittamaan vain viisi.
Ei joukkueen alisuorittaminen tietenkään hyvin pelanneen Kanen vika ole, mutta Kanen hyvät otteet korostavat Red Wingsin alisuorittamista. Huolestuttavaa Red Wingsin osalta on se, että koko kauden mitassa Red Wingsin maaliodottamasuhde on 8,23 maalia miinuksella. Se tarkoittaa sitä, että vastustajat luovat Red Wingsiä vastaan jatkuvalla syötöllä enemmän laadukkaita tekopaikkoja.
Wennström: Samaan divariin mennään. Ottawa Senators, kauden pahin pettymys. Vaikka tässä divisioonassa oli kauden allakin heikkouksia ja kysymysmerkkejä yhdellä sun toisellakin, odotin vahvempaa panosta Senatorsilta tai Sabresilta. Sen sijaan Senators on ollut taas entistä heikompi. Maalivahtipelin riski on kostautunut, mutta se ei ole ollut joukkueen ainoa heikkous, vaan kokonaisvaltainen peli on ollut surkeaa. Vain hyökkäyksen ylisuorittaminen on tuonut sille nykyiset pisteet, eikä sekään ole riittänyt.
Tilanteeseen on jo kyllä reagoitu. Tuli uusi GM, valmennus meni vaihtoon. Kausi on ohi, tuolta ei enää kammeta pudotuspeleihin. En silti uhoa nyt mitään joukkueen räjäyttämistä. Sentteritilanne pitäisi Shane Pinton kautta saada parempaan kuosiin, ja vaihtaa lähinnä täydentäviä pelaajia. Vladimir Tarasenko vaihtoon siirtotakarajalla, ja muuta pientä voisi seura tehdä. Tärkeintä on saada joukkueen kahden suunnan pelaamiseen ryhtiä ensi kaudeksi.
Kuukauden pettymyspelaaja
Aho: Ei tarvitse olla mikään jääkiekkoälykkö ja syvän datan tuntija kaivaakseen esille pahasti pettäneet pelaajat. Listalle voisi nakata useita nimiä Jevgeni Kuznetsovista Pierre Luc Duboisiin, mutta tällä kertaa suurin pettymys on kotimainen pelaaja.
Jesperi Kotkaniemi aloitti kautensa loistavasti. Lokakuun kymmenen peliä tuotti kymmenen tehopistettä, ja marraskuunkin jälkeen pistetahti oli hyväksyttävällä tasolla. Joulukuun vaihtuessa 23-vuotiaalla porilaisella oli kasassa 22 ottelusta 15 tehopistemerkintää.
Joulukuussa jotakin kuitenkin tapahtui, sillä Kotkaniemen tehopyssyn ruuti ei ole edes märkää − se on totaalisen jäässä. Joulukuun ensimmäisen päivän jälkeen Kotkaniemi on pelannut 18 ottelua, ja saanut kasaan vain kaksi pistettä. Jääaikakin on pudonnut kauden alun reilusta 15 minuutista vain hieman päälle 13 minuuttiin. Tällä hetkellä Kotkaniemi on niin hukassa, että välillä joutuu jopa miettimään, onko mies löytänyt tietään edes hallille asti.
Kotkaniemen on turha haaveilla kärkiketjujen minuuteista tällä tuotannolla. Samalla Hurricanesilla on edessään suuri pulma kevään lähestyessä, sillä joukkueella on tällä hetkellä kokoonpanossaan kolme nelossentteriä (Kotkaniemi, Jordan Staal ja Jack Drury) ja yksi ykkössentteri (Aho).
Wennström: Jonathan Huberdeaun kulunut kuukausi on ollut lähinnä surullinen vitsi. Siinä meni 18 pelin maaliton putki, eikä syöttöpisteitä kertynyt merkittävästi paremmin. Sisäisessä Flamesin pistepörssissä 11. sija! Siinä on mukava paistatella Flames-miljoonien kanssa joukkueessa, joka näennäisesti koittaa vielä kamppailla pudotuspeleistä. Tyhjennysnappulaa pitäisi painaa, mutta Huberdeaunkin otteet ovat yksinkertaisesti niin vaatimattomia, että kauppa-arvo on negatiivinen.
Alleviivaan vielä sitä, että Flames on pienellä siivulla mukana pudotuspelijahdissa, mutta vain siksi, että Markström veti huikean joulukuun ja esimerkiksi Blake Coleman on laittanut limppua sisään kovalla tahdilla. Kehun myös sitä, että joukkue on saanut peliminuutteja myös kohtalaisille nuorilleen. Mutta tämä veteraaniosasto ei vain riitä, ja etenkin kesällä Elias Lindholm, Noah Hanifin ja Christopher Tanev kannattaisi laittaa eteenpäin, kun heidän sopimuksensa päättyvät. Tämö on tehtävä, jotta perinteikäs seura voi tällä vuosikymmenellä vielä nousta vakavaksi mestaruusjahtilaiseksi. Tällä rungolla se ei enää onnistu.
Kuukauden yllätys
Aho: Suomalainen rightin puolen laitahyökkääjä, ja tehoilua Pittsburgh Penguinsin kärkiketjuissa. Uutisotsikoiden määrän perusteella luulisi puhuttavan Jesse Puljujärvestä, mutta näin asia ei ole. Loukkaantumissumasta kärsivä Penguins on löytänyt Valtteri Puustisesta kultakimpaleen, jota se ei varmasti itsekään osannut odottaa. Puustinen pelasi kauden ensimmäisen NHL-pelinsä joulukuun alkupuolella, ja on sen jälkeen pelannut ylhäällä kymmenen ottelua. Rooli on vaihdellut, ja jääaikaa Puustinen on kellottanut keskimäärin hieman yli 13 minuuttia ottelua kohti ja tehopisteitä hän on tehnyt seitsemän (1+6). Varaa kiristää kuitenkin on, sillä Puustisen laukaisuprosentti on toistaiseksi vain 4,8.
Wennström: Nami nami, Blake Coleman! Voisi kuvitella, että siellä on taas sopimus katkolla, mutta nythän tämä 32-vuotias veteraani paukuttelee joukkueensa pistekärjessä ison sopimuksen keskellä. Aikamoista.
Kauden ennakko-odotuksiin nähden minä nostaisin tosin ykkössijalle Philadelphia Flyersin, joka on varauslottosijoitusten sijaan pudotuspelipaikalla, ja siellä ihan ansaitusti. Joulukuussakin meni hyvin. Flyersissa paljon henkilöityy kakkosvahti Samuel Erssoniin, joka on kellarisuoritusten sijaan pelannut plusmerkkistä peliä, välillä jopa Carter Hartia paremmin. Onko Flyers siirtotakarajalla ostaja vai myyjä? No, ostajaksi en usko, mutta minkälainen taktiikka voittavan joukkueen rungon kanssa otetaan? Ehkäpä GM Daniel Briere häikäisee jälleen ottamalla kovimman ylihinnan maksajalta palautukset pois.
Kuukauden puheenaihe
Aho: Ymmärrämmekö millaista aikaa elämme NHL-faneina? Uusi sukupolvi tekee Connor Bedardin johdolla tuloaan, mutta samalla pelaajat, kuten Connor McDavid, Nathan MacKinnon, Cale Makar ja Auston Matthews, pelaavat priimavuosiaan, ja veteraaniosaston legendat Sidney Crosbyn ja Marc-Andre Fleuryn johdolla operoivat edelleen hyvällä tasolla NHL:ssä?
Myös suomalaisittain elämme aikoja, joista kymmenen vuotta sitten sai vain haaveilla. Tuolloin käytännössä vain Mikko Koivu oli ainoa tähtikategorian kenttäpelaajamme ja supertähtikategoriaan pystyi lukemaan vain maalivahteja − Pekka Rinteen ja Tuukka Raskin.
Tänä päivänä suomalaisia NHL-supertähtiä on jo puolisen tusinaa. Mikko Rantanen, Aleksander Barkov, Roope Hintz, Miro Heiskanen ja Sebastian Aho kannattelevat joukkueitaan kentällä, ja Juuse Saros kuuluu ehdottomaan NHL-maalivahtien eliittijoukkoon.
Välillä on hyvä ravistella itseään hereille ja ymmärtää, millaisia kausia saamme juuri nyt seurata.
Wennström: Metropolitanin pudotuspelitaisto taitaa olla koko loppukauden puheenaihe. Siinä missä divisioonat ovat viime vuosien aikana levinneet jo hyvissä ajoin kahteen leiriin ja kamppailu on ollut näennäistä, on tällä kaudella täysin eri ääni kellossa. Kilpailu on aidosti auki.
Rangers on jo käytännössä turvassa, joskin senkään peli tasakentällisin ei ole mitään elämää suurempaa. Blue Jackets taas on turvassa toisessa päässä, eli mahdollisuudet ovat menneet. Capitalsin mahdollisuudet ovat nykyvireellä heikot, vaikka piste-ero onkin vielä olematon. Käytännössä näiden välissä käydään vielä hyvinkin värikästä ja tasaista kamppailua, jossa kukaan ei ole täysin turvassa.
Oma arvioni on, että Hurricanes pistää vielä Rangersin kärjessä tiukille. Takaa tulevat Devils ja Penguins, joiden ohella Islanders sekä Flyers kiilaavat viidennen pudotuspelipaikan onnesta. Kyllä, uskon Metro-joukkueiden ottavan viisi pudotuspelipaikkaa, siinä missä Idän toisessa divisioonassa vain Bruins, Panthers ja Leafs menevät tänä vuonna pudotuspeleihin.