Toisin kuin esim. Kärppien riveistä, Ässien kokoonpanosta oli turha etsiä junioreita tai muita uusia yrittäjiä. Porilaiset marssittivat Raumalle parhaan miehistönsä, pelaten kaikki kolme peliään kutakuinkin samoilla kentällisillä. Pieniä muutoksia tuli vain olosuhteiden pakosta, kun Curtis Sheptakin turnaus päättyi jo kesken ensimmäisen pelin.
Tuossa ensimmäisessä ottelussaan Ässät kohtasi totutusti Lukon. Halli täyttyi nopeasti satakuntalaisista ja vähän muistakin katsojista, jotka saapuivat katselemaan minkä sorttista sikushuvia naapurusten repertuaarista tällä kertaa löytyy. Eivätkä rakkaat kiistakumppanit pettäneet katsojiaan tälläkään kertaa, vaikka tunnelmat pysyivätkin hieman rauhallisimpina kuin vuosi sitten vastaavassa mittelössä. Mika Laaksosen vihellyksen jälkeinen Sheptakiin kohdistunut selkään ajo aiheutti kuitenkin hetkellisen hulabaloon. Ensin Timo Willman ryntäsi Laaksosen kimppuun, mutta tuomarit olivat nopeasti välissä ja nujakka näytti jo rauhoittuvan. Aikansa jäänpinnassa maannut Sheptak sai kuitenkin yhtäkkiä viime kaudelta tutun kohtauksen tehden nyrkillään äkkirynnäkön lähimmän kettupaidan naamaan, joka sattui olemaan Sami Torkki. Sheptak lensi ulos ja hänen turnauksensa päättyi siihen, vaikka mies olisikin saanut pelata Ässien kolmannessa pelissä.
Muuten Lukko-kohtaaminen sujui kohtuullisen rauhallisissa merkeissä. Pelillisesti ottelu oli tasainen. Ässät oli ottelun alussa hieman kohmeessa, mutta loppua kohden vauhti parani ja Markku Tähtisen komea nosto maalin edestä yläpesään oli ansaittu tasoitus. Rangaistuslaukauskisassa sekä Eric Perrin että Jari Korpisalo epäonnistuivat ja näin Lukko veti pitemmän korren, kun Pasi Saarela ohitti hallitusti kelpo pelin pelanneen Kristian Antilan.
Toisessa ottelussa Ässät jatkoi samaa rataa mihin oli Lukko-pelin edetessä päässyt. Varamiehisenä esiintynyt Pelicans oli selkeä altavastaaja, vaikka peli ei ehkä niin selvästi Ässien ylivoimaa ollutkaan kuin numeroista voisi päätellä. 4-0 -voitolla varmistui kuitenkin jatkopaikka ja ottelun kruunuksi Jani Väänänen lirutti nätisti Ässille voiton myös rl-kisassa.
Välierässä TPS:ää vastaan Ässien liike ei oikein riittänyt. Nuorekas TPS oli liikkeissään aikaisempia vastustajia vikkelämpi ja toisaalta porilaisten akuista alkoi jo virta loppumaan. Patapaidoilla oli omat hetkensä ja paikkansa viedä ottelu nimiinsä, mutta TPS-maali pysyi noiduttuna, kuten koko turnauksen ajan. Paikoin Ässät oli kuitenkin varsin pahoissakin vaikeuksissa, kun pääosin nuoret ja innokkaat turkulaiset myllyttivät. 1-0 -häviö oli oikeutettu, vaikka paremmalla tuurilla Ässät olisi voinut finaalipaikan lunastaa. Toisaalta ilman Tommi Satosaaren hyviä torjuntoja tappionumerot olisivat voineet olla suuremmatkin.
Näin Ässien kohtaloksi jäi karsiutua välierissä ja saldoksi kolmesta pelistä tuli voitto, tasapeli ja tappio. Eli kohtalainen saldo kuitenkin, vaikka tuloksilla ei tällaisissa harjoitusturnauksissa lopultakaan ole juurikaan merkitystä. Pelillisestikään ei voi juuri johtopäätöksiä vetää, sen verran hakusessa kuviot vielä väkisinkin ovat. Viime vuotista paremmassa jamassa Ässät kuitenkin varmasti on, kun otteissa on pelkän sekavan koohottamisen sijasta havaittavissa hieman päämäärätietoisuuttakin. Varmasti myös se, että viime kauden lopulta tutuksi tullut perusrunko säilyi kasassa, on omiaan helpottamaan urakkaa, jonka pitäisi nostaa Ässät jumbosijalta pois.
Uusista hankinnoista parhaimman säväyksen tekivät Stanislav Jasecko ja Marko Palo. Rauhallinen ja isoksi mieheksi hyvin liikkuva Jasecko oli Ässäpakiston selkeä johtohahmo. Ei silti kannata vielä liikaa hehkuttaa, vaan on parempi pitää mielessä esim. Petr Kuchyna, joka antoi aikoinaan Pitsiturnauksessa ja muissakin harjoituspeleissä huikean ensivaikutelman, mutta floppasi lopulta kauden aikana melko pahasti. Aika ja tosipelit näyttävät, onko Jaseckosta puolustuksen johtotähdeksi, mutta edellytyksiä voisi olla jos kaikki sujuu hyvin, eikä päässä mikään nappula naksahda off-asentoon.
Ikitaistelija ja kautta aikain ensimmäinen patapaitaa kantava suomalainen maailmanmestari Marko Palo oli puolestaan hyökkääjien ykkösnimi. Mies luikerteli mukavasti päästä päähän, saaden tehojakin aikaiseksi. Palon rinnalla pelannut ja jo valmiiksi paljon parjattu Jan Lipiansky pelasi hänkin sen verran pirteästi, että parjaajat voivat vähäksi aikaa rauhoittua. Vahvistukseksi ei Lipianskyakaan vielä voi julistaa, mutta jo nyt voi sanoa, että mies on kehittynyt edellisen Ässä-visiitin jälkeen.
Maalivahdeista Kristian Antila pelasi yhden pelin ja Englannista saapunut Tommi Satosaari kaksi peliä. Molemmat suoriutuivat tehtävistään varmoin ottein, ehkä Satosaari jätti paremman vaikutelman kahdessa näyttöpaikassaan. Joka tapauksessa Ässillä on kaksi liigatason maalivahtia ja ykkösveskarinkin paikasta käytäneen vielä tiukkaa taistoa. Kaiketi maalivahtisekoilut ovat vihdoinkin historiaa ja pitävän oman pään rakentamiseenkin lienee sitä kautta mahdollisuuksia.
Puolustuspäässä muut uudet nimet eivät vielä vakuuttaneet yhtä paljon kuin Jasecko. Slovakin pakkiparina pelannut Tapio Sammalkangas ajoi itseään turhan usein tilanteista ulos. Hieman vähemmällä koheltamisella hyvin liikkuva ja molempiin suuntiin melko tasapainoisesti pelaava Sammalkangas voi kuitenkin olla Ässille hyväkin vahvistus. Paluumuuttaja Timo Willman piti linjansa ottamalla jäähyn joka pelissä. Muuten Willman tyytyi pelailemaan varsin siistiä peruspeliä, joka oli lähinnä jotain viime kautisen poliisi-Willmanin ja Ässissä tutuksi tulleen pumpuli-Willmanin väliltä. Ehkä kultainen keskitie olisikin juuri se oikea tie Willmanille.
Oma juniori Mika Rontti sai peliaikaa Willmanin pakkiparina, sen jälkeen kun Sheptakin turnaus päättyi. Rontti esittikin lupauksia herättäviä otteita, mitään suurempia vaikeuksia ei pojalla ollut pysyä kyydissä mukana ja kiekollinenkin peli luonnistui. Toista kertaa Ässien ringissä oleva Jukka Laamanen ei vielä pystynyt antamaan vastausta, onko hänestä tällä kertaa apua Ässille. Vanhat tutut nimet Pasi Peltonen ja Timo Ahmaoja pelasivat kutakuinkin odotusten mukaan eli mitään suuria hienouksia ei heiltä nähty, mutta ei suuria hasardejakaan. Ahmaojalla ei pitäisi nyt olla vaaraa kiertolaiselämän jatkumisesta.
Hyökkäypäässä ykkösketjun miehistä Mikko Konttila jaksoi ainoana syttyä pitsin tunnelmaan, sen sijaan Eric Perrin ja Jari Korpisalo olivat perin vaisuja, eikä ykkösketjusta näin ollen ollut vastuunkantajaksi. Perrinin vauhtia hidasti varmasti lievä nivusvamma ja Korpisalo on perinteisestikin keskittynyt harjoituspeleissä usein enemmän vastustajiin kuin itse peliin. Ainakin monien raumalaisten yllätykseksi Korpisalo kuitenkin viihtyi tällä kertaa jäällä täydet minuutit. Kaksi Ässä-peliä tuomaroinut ex-ketjukaveri Jari Levonen taisi saada Korpin ottamaan rennosti.
Viime kauden lopulla yhteen koottu kolmikko Tähtinen - Karjalainen - Viinikainen oli lopulta Ässien toimivin osa hyökkäyksessä. Peli pyöri usein mukavasti vastustajan päässä ja ainakin molemmilla laitureilla on taas tilaisuus ottaa urallaan askel eteenpäin. Tuo trio lienee valmis kolmosketjuksi liigassakin ja Ässien kannalta tilanne on sikäli hyvä, että tässä vaiheessa on jo kaksi valmista ketjua. Nuoret hyökkääjähankinnat Jani Väänänen, Semir Ben-Amor ja Tuomas Jalava eivät ainakaan vielä suuremmin väläytelleet, joskaan eivät aivan toivottomilta tapauksilta vaikuttaneet. Martin Kulhan potiessa perhesyitään teillä tietämättömillä, Väänänen sai pelata kakkosketjussa Lipianskyn ja Palon kanssa, mutta jonkin verran hän jäi kokeneempiensa varjoon. Ben-Amor ja Jalava muodostivat neljännen vitjan yhdessä ikuisen nelosketjulaisen Samu Wesslinin kanssa ja näiden herrojen otteista jäi kovin mitäänsanomaton kuva. Neljäs nuori hyökkäjähankinta Jarkko Immonen ei ollut mukana lainkaan tiettävästi flunssan vuoksi.
Paljon on siis vielä töitä edessä, mutta onneksi on vielä paljon aikaakin ennen kuin liiga pyörähtää käyntiin. Jos Pitsiturnauksen minipelien perusteella uskaltaa johtopäätöksiä vetää, niin ei tämän hetkinen patanippu ainakaan pisteautomaatilta vaikuta. Vielä kun mukaan saadaan yksi ulkoomalaisvahvistuskin oikealle paikalle, niin joukkue on valmis uuden kauden haasteisiin. Ehkäpä se oikea paikka olisi puolustus, jonne mahtuisi vielä yhdet "vekkumaiset" kädet tai kovan luokan tykki ylivoimapeliä ajatellen. Muutenkin Ässien puolustusmateriaali on pitkälle kaudelle kovin kapea. Loukkaantumisia ei saisi tulla lainkaan, eikä myöskään pelikieltoja, mikä lienee mahdoton ajatus, kun riveissä on Sheptakin ja Willmanin kaltaisia sankareita. Toisaalta yhdelle todelliselle snaipperillekin olisi tarvetta hyökkäyspäässä, joten Ässäjohdolla riittänee vielä pohdittavaa minkä pelipaikan pelaajien kehuja aletaan agenteilta kuuntelemaan.
