Ottawa Senatorsin ja Washington Capitalsin tiukasti seitsemässä ottelussa kukistanut New York Rangers jatkaa niukasti voittojen tiellä. Kolmannessa konferenssifinaalissa hankittu voitto vei sen taas ottelusarjassa johtoon.
Asetelma sarjassa on ollut selkeä. New Jersey Devils on joukkueista aloitteellisempi, ja se hyökkää rohkeammin kaikilla ketjuillaan. Rangers taas on jatkanut John Tortorellan istuttamalla hyvin puolustavalla pelityylillä, jossa pystysuunnan jääkiekkoa koristaa tiukka oman pään peli, jossa joukkue pyrkii blokkaamaan mahdollisimman paljon vastustajansa vetoja ja syöttöjä.
Vuosien varrella mikään pelityyli ei ole kestänyt ikuisesti, ellei enempien maalien tekemistä lasketa sellaiseksi.
Tyyli toimii hitaasti, mutta tappavasti – ainakin toistaiseksi. Myös kaksi edellistä ottelusarjaa ovat näyttäneet useampaan otteeseen siltä, että pelityylinsä ohella enemmän kärkipainotteisesti peluuttava Rangers väsyy jossain vaiheessa.
Näin ei ole päässyt käymään. Ne pelit, joissa joukkue on jäänyt alakynteen, on Henrik Lundqvist pitänyt joukkuettaan pystyssä, ja Rangers porskuttaa, tiukoilla voitoilla eteenpäin.
Moni ei sulata tyyliä jolla voitot tulevat. Passiivinen tyyli ei anna omassa päässä tilaa vastustajalle, ja suurimman osan otteluista vastustaja joutuu turhautumaan kerta toisensa jälkeen vetojen kilpistyessä kerta toisensa jälkeen Rangers-pelaajien luistimiin tai muuhun kroppaan.
Keskustelu muistuttaa jo trap-keskustelua, kun arvostelija toisensa jälkeen vuoroin haukkuu tyyliä antijääkiekoksi, ja vuoroin miettii sääntöehdotuksia blokkaamisen hankaloittamiseksi.
Pohdiskelu ei tietenkään ole väärin. Tulee silti miettiä, kannattaisiko tämänkin pelityylin kohdalla nähdä suurempi kuva, lajin kehittyminen ja sen evoluutio - siis muutenkin kuin sääntömuutosten kautta. Ainakaan Youtube-kelauksia siitä, oliko blokkaavan pelaajan toinen polvi maassa vai ei, en henkilökohtaisesti kaipaa, taklausten ylianalysoinnissa on ihan tarpeeksi.
Joka tapauksessa vuosien varrella mikään pelityyli ei ole kestänyt ikuisesti, ellei enempien maalien tekemistä lasketa sellaiseksi.
Jääkiekkovalmentajat eivät ole tyhmiä. Pelaajat eivät ole tyhmiä. Toiset iskevät pitkään päätänsä seinään, ja osa ehtii menettää samassa yhteydessä työpaikkansakin, mutta pitkässä juoksussa jääkiekko taktiselta ja toteutuksen puoleltaan tulee kehittymään jokaisen nihkeältä tuntuneen, ”voittamattoman” pelityylin ohitse. Niin myös blokkauksiin keskittyneen ”antijääkiekonkin”.
Kuten evoluutio toimii, myös jääkiekko ja pelitavat kehittyvät ajan kanssa, olosuhteiden ja sattumien mukaan. Kilpikonnat ovat evoluutionsa aikana kehittäneet panssarin vuoroin vatsansa puolelle, vuoroin selkäpuolelleen, alunperin riippuen siitä elivätkö siinä vaiheessa merellä vai maalla, eli sen mukaan tulivatko heidän vihollisensa alhaalta vai ylhäältä. Kyseinen sama laji ehti siis muuttaa yleistä asuinpaikkaansa, ja kehittyä sen mukaan, edestakaisin.
Sama nähdään aikanaan myös jääkiekossa. Välillä pärjätään puolustamalla, välillä hyökkäämällä. Kenties Rangersin kohdalla puolustus sulaa jo tässä sarjassa, tai finaaleissa? Yhtäkkiä tyyli ei tuntuisikaan niin ylivoimaiselta.
Siihen asti, annetaan Rangersin rauhassa pelata tyylillään, ja muiden pohtia keinoja kyseisen tyylin murtamiseksi.
Kirjoittaja on Jatkoajan NHL-toimituspäällikkö, joka aloittaa päätoimittajana 1.6.
