Yllätysrikkaan NHL-kevään 2012 konferenssifinaaleissa nähdään tänä vuonna kaksi yllätyksellistä joukkuetta. Laadukkaasti rakennettujen Phoenix Coyotesin ja Los Angeles Kingsin runkosarjan loppukiri sujui molemmilta mainiosti, mutta silti kyseessä on ennakkoasetelmissa aniharvojen uskoma kaksikko.
”C” rinnassaan molempia joukkueita vetää taistelija. Phoenixin Shane Doan ja Los Angelesin Dustin Brown lähtevät keskinäiseen kohtaamiseen finaalipaikka mielessä. Myös miesten urasta ja pelityylistä voidaan löytää paljon yhteneväisyyksiä.
Suurin yhteinen tekijä pelaajilla on ollut seurauskollisuus. Sekä Doan että Brown varattiin seuraansa varaustilaisuuden ensimmäisellä kierroksella, Doan Winnipegiin vuonna 1995 seitsemäntenä, ja Brown Los Angelesiin 13. pelaajana vuonna 2003. Ja kyseisissä organisaatioissa pelaajat ovat myös pysyneet – ensimmäisestä NHL-kaudestaan lähtien.
Doan vietti juniorivuotensa WHL:ssä, jossa nuorukainen valittiin kertaalleen myös Memorial Cupin arvokkaimmaksi pelaajaksi. Myös Brownin kolme viimeistä juniorivuotta sujuivat Kanadan puolella OHL:ssä, vaikka pelaaja onkin kansallisuudeltaa yhdysvaltalainen. Brown menestyi maalintekijänä ja pisteissä, mutta myös opinnoissaan, jonka seurauksena pelaajalle annettiin Bobby Smith -palkinto esimerkillisestä onnistumisesta molemmissa opiskeluvuosien toimessa.
Kausi 2003-04 oli kummallekin yksi merkkipaalu. Brownille vuosi oli ensimmäinen NHL:ssä, ja Doan nimettiin kyseisenä vuonna joukkueensa kapteeniksi Teppo Nummisen vaihdettua maisemaa.
Täysin suorilta kummankaan tehot NHL:ään eivät siirtyneet. NHL:n pistepörssin kärkeä ei kumpikaan ole uhannut, eikä todennäköisesti niin ehdi tekemäänkään. Doan on rikkonut 30 maalin rajapyykin kaksi kertaa urallaan, Brown vain kerran.
Molemmilla on kuitenkin tarjottavanaan paljon enemmän. Kumpikaan ei säästele kehoaan, ja sama on nähty myös tänä keväänä, sillä molemmat löytyvät pudotuspelitaklaajien kärkikymmeniköstä. Tiukka karvaus tekee kummastakin pelaajan, joita vastustajan puolustajat saavat jatkuvasti pelätä noutaessaan kiekkoa omasta päädystä.
Latausta nähtiin myös runkosarjan viimeisessä kohtaamisessa tällä kaudella, kun kapteenit mittelivät paremmuudesta nyrkein – toistensa kanssa. Pudotuspeleissä saman toistuminen olisi valtava herkku ja lisämauste komean kakun päälle. Varsinaisia tappelijoita pelaajista kumpikaan ei ole. Peräänantamattomuus ja johtaminen merkitsevät molemmille kuitenkin sitä, että joukkuetoveria puolustetaan vaikka nyrkein.
NHL-uransa alussa Brown räiskyi liiankin kanssa. Pyrkiessään tekemään kaiken mahdollisen maan ja taivaan väliltä Brown oli kurittomampi, eikä vielä varsinaista kapteenimateriaalia. Kokemus on tehnyt tehtävänsä. Taklaukset ja iskut irtoavat edelleen, mutta ilman että se aiheuttaa vaikeuksia pelin muilla osa-alueille. Kiekonmenetyksiä ja turhia jäähyjä tulee paljon entistä vähemmän. Energia suuntautuu oikeisiin asioihin, aivan kuten kahdeksan vuotta vanhemmalla Doanilla.
– Tulee olemaan hienoa kamppailla häntä vastaan, Doan sanoi Brownista tuoreessa NHL.comin haastattelussa.
– He tulevat pelaamaan lujaa. Se on hauskaa kiekkoa pelata, siitä nauttii, ja luulen että myös koko joukkueemme nauttii siitä. Olemme mukavuusalueellamme pelatessamme fyysistä peliä, ja he ovat olleet myös menestyksekkäitä siinä, Doan sanoi.
Kapteeni kehui vastustajiensa otteita kahdella ensimmäisellä kierroksella jopa ylivoimaisiksi.
– Jos katsot mitä he tekivät St. Louis Bluesille ja Vancouver Canuksille, niin nuo kaksi joukkuetta olivat varmasti monissa papereissa merkittynä lännen voittajiksi, mutta Kings teki niiden voittamisen jopa helponnäköiseksi.
Coyotesia vastaan helppous voi tasoittua kyseisen osa-alueen takia. Fyysinen peli on vahvuus myös "kojooteille". Siinä missä Canucks ja Blues eivät kyenneet vastaamaan Brownin johtaman Kingsin aggressiiviseen ja kovaan peliin, on Coyotes siihen paljon valmiimpi. Aivan kuten kapteeninsa Shane Doan.
Kumpi vie lopulta pidemmän korren? Kummallekin kapteenille finaalipaikka ja mahdollinen Stanley Cupin voitto olisi suuri saavutus ja sulka hattuun. 27-vuotiaalla Brownilla aikaa yritykseen on vielä vuosia, mutta 35-vuotiaalle Doanille tilaisuus voi olla ainutkertainen – kenties viimeinen.
Yksi asia on selkeä. Maajoukkuettakin kipparoineen Doanin otteita seurataan edelleen tarkasti myös Kanadan puolella, ja maan kiekonseuraajille hetki olisi Ray Bourquen ja Dave Andreychukin mestaruutta vastaava hetki. Hetki, jonka tiellä on kuitenkin vielä monta kiveä, ja yhden niistä pelipaidassa teksti "Brown".
Lähteet: NHL.com, USA Today, LA Times
