Phoenix Coyotes ja Nashville Predators selvittivät tiensä toiselle kierrokselle lähes samalla tavalla. Toinen viidessä, toinen kuudessa ottelussa. Yhtäläisyyksiä löytyy niin pelityylistä, pelaajamateriaalista kuin joukkueiden mediakiinnostavuudestakin. Nyt on kuitenkin toisen joukkueen aika nousta parrasvaloihin.
Tilanne on molemmille joukkueille uusi. Predators on toista kertaa pudotuspelien toisella kierroksella, mutta tällä ketaa joukkuetta pidetään suuren yleisön silmissä ennakkosuosikkina sarjaan lähdettäessä. Pekka Rinne pelaa elämänsä kevättä, eikä Detroit Red Wings löytänyt kunnolla aseita Nashvillen puolustusta vastaan. Nyt jos koskaan on joukkueen suuri tilaisuus edetä vaikka mestaruuteen asti.
Arizonan suunnalla ollaan asiasta täysin eri mieltä. Coyotes on kapteeninsa Shane Doanin johdolla taistellut tiensä pudotuspelien toiselle kierrokselle ensimmäistä kertaa seuran Phoenixiin muuttamisen jälkeen. Nälkä kuitenkin kasvaa syödessä. Tosiasia on myös se, ettei Coyotesin pysyminen Phoenixissa ole erityisen varmalla pohjalla. Tämä kevät on Coyotesin kannalta ehkä suuremmassa arvossa kuin osataan arvatakaan.
Kummallakaan joukkueella ei ole merkittäviä loukkaantumishuolia, mutta Phoenixin Raffi Torres on ulkona tämän kevään pudotuspeleistä saatuaan 25:n ottelun pelikiellon taklattuaan Marian Hossaa sääntöjenvastaisesti pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella. Poissaoloista kumpikaan joukkue ei kuitenkaan merkittävää etua saa.
Ensimmäisellä kierrokselta molemmat joukkueet suoriutuivat todella vahvasti joukkueita vastaan, jotka olivat ennakkoon ajateltuna vahvempia hyökkäyspään osalta. Miten käy nyt, kun joukkueet kohtaavat lähes peilikuvansa. Kumman kuva peilistä heijastuu taistelun tauottua?
Joukkueet kohtasivat runkosarjan aikana neljästi, tasaten voitot 2-2. Kahden hyvin puolustavan joukkueen sarja näyttää etukäteen todella tasaiselta. Onko se sitä?
Marianne Suntio: Varmasti. Mikäli ajatellaan koko runkosarjaa, eikä vain joukkueiden keskenäisiä kohtaamisia, voisi sanoa Nashvillen vievän ottelut melko vähällä työpanoksella. Toisaalta Phoenix on osoittanut voivansa olla se musta hevonen, mikäli vain pääsee hyvään rytmiin. Nashville tulee kuitenkin olemaan enemmän niskan päällä ja uskon Tenneseen porukan olevan enemmän ohjaksissa.
Juuso Sainio: On tasainen, mutta molemmilla joukkueilla on potentiaalia juosta ratkaisevaan johtoon, mikäli vastustaja ei ole heti ensimmäisestä aloituksesta lähtien valmiina. Näin tasaisessa otteluparissa ei ole varaa antaa mitään ilmaiseksi, ja se tulee näkymään varmasti joukkueiden otteissa.
Coyotes pystyy kyllä voittamaan joukkueen kuin joukkueen, kunhan se vain noudattaa Dave Tippettin pelitapaa erästä ja vaihdosta toiseen. Tarkasti keskialueen tukkiva puolustus yhdistettynä Mike Smithin huikeaan mailapeliin on sellainen yhdistelmä, mitä ei kovin monta kertaa illassa saada purettua.
Predators selvitti oman ensimmäisen kierroksen sarjansa Detroit Red Wingsia vastaan kohtalaisen helposti viidessä ottelussa. Coyotes kävi viidesti jatkoajalla, tiputtaen Chicago Blackhawksin kuudessa ottelussa. Näetkö, että ensimmäisen kierroksen ottelusarjoista olisi jommalle kummalle etua?
Suntio: Uskon, että Nashville sai Detroitin kukistamisesta joukkueen kaipaamaa itsevarmuutta. Se yhdisti pelaajia tiiviimmäksi ryhmäksi, mikä oli erittäin tärkeää, koska seuraan on liittynyt pitkin kautta monia avainpelaajia. Vaikka esimerkiksi Aleksandr Radulov on edelleen hieman kysymysmerkki, mielestäni Detroit-sarja oli omiaan upottamaan häntä joukkueen nykyiseen pelityyliin. Runkosarjan Predators oli jo hyvä, tiiviiksi hioutunut ja täydellä liekillä pelaava Predators on lähes voittamaton.
Detroitin ajoittaisissa vyörytyksissä Pekka Rinne löysi myös itsestään jälleen sen maalivahdin, joka ansaitsi toisen peräkkäisen Vezina-ehdokkuuden. Suomalainen ei runkosarjan aikana ollut yhtä maaginen kuin viime kaudella, vaikka voittoja kertyikin haaviin, mutta ensimmäinen ottelusarja palautti vanhat hyvät tavat ja Phoenixillä tulee olemaan täysi päänsärky miehen ohittamisessa.
Sainio: Jos ei muuta, niin Arizonan poikien ei pitäisi enää jatkoajalle joutumista hirveästi jännittää. Tuo sarja Chicagoa vastaan nosti joukkueesta esille esimerkiksi Mikkel Boedkerin, jonka kaksi jatkoaikamaalia olivat elintärkeitä osumia Coyotesin pudotuspelikevään jatkumisen kannalta.
Tärkeintä oli kuitenkin se, että joukkue pystyi suorittamaan korkealla tasolla myös jääkiekon eniten hermoja vaativassa tilanteessa. Mailaa ei puristanut, eikä Smith haparoinut ensimmäisen ottelun jälkeen lainkaan. Mikäli tässä ottelusarjassa joudutaan ylitöihin niin usein kuin uskon, on tuo sarja Chicagoa vastaan kasvattanut Phoenixin pelaajia todella paljon. Jopa niin paljon, että vaaka kallistuu jatkoaikatilanteissa väkisin kojoottilauman puolelle.
Paperilla joukkueet näyttävät jopa identtisiltä. Supertähdet ovat vähissä, hyökkäyksissä on syvyyttä ja maalivahtipeli on puolustuksen ohella molempien joukkueiden vahvuus. Mihin tämä ottelusarja ratkeaa?
Suntio: Ottelusarja ratkeaa siihen, kumpi haluaa voittoa enemmän ja jaksaa taistella siitä pisimpään. Ainakin Nashvillellä on taipumusta laiskuuteen, mikäli he ajattelevat Phoenixin olevan helppo vastus. Tällöin valmentaja Barry Trotzin reagointikyky ja kyky herättää vapaamatkustajat punnittaan.
Itse näen, että Nashvilleltä löytyy kuitenkin hieman enemmän hyökkäyspotentiaalia – pitkässä juoksussa Phoenixilla on vähemmän pelaajia, jotka tapaavat otteluita ratkaista. Maalivahtiselitys on tylsä, mutta luultavasti Smithin ja Rinteen välinen paremmuus ratkaisee myös koko sarjan. En kuitenkaan usko, että miehistä kumpikaan romahtaa, toinen vain harppaa seuraavan askeleen eteenpäin ja pistää päälle jumalamoodin.
Sainio: Phoenixin joukkue on isolle yleisölle tuntematon, mutta kyllä sieltä hyökkäysvoimaa löytyy vaikka joukkuetta pidetäänkin nimettömänä "duunarijenginä". Ray Whitney, Shane Doan, Radim Vrbata, Martin Hanzal ja Antoine Vermette luovat kuitenkin hyvän perustan laajalla rintamalla suorittavalle hyökkäykselle. Hyökkäyksen tehottomuuteen, tai ainakaan taitovajeeseen ei Coyotes tätä sarjaa häviä.
Sen sijaan kun ottelusarjaa lähdetään voittamaan, löytyy puolustuspäästä vastaus. Enkä nyt tarkoita edes pisteitä, koska niissä Phoenixin puolustus ei pärjää Nashvillen vastaavalle. Yleinen suorittamisen taso ja paineen alta nopeasti liikkuminen on se avainjuttu.
Tässä kohtaa Smithin käsittämättömän hyvä mailapeli tulee kuvaan mukaan. Mikäli Predators ei pysty pelaamaan päätykiekkoja tasaisen varmasti "turvaan" maalivahdin ulottumattomiin, tulee Smith pelaamaan kiekkoa kuin kolmas puolustaja. Predators ei tuolloin saa kunnollista karvausta edes alkuun kun kiekko tulee jo takaisin omaa päätä kohden. Tuossa on yksi selkeä etu Coyotesille. Ei Rinne missään nimessä onneton mailapelaaja ole, mutta Smith on tuolla saralla ehkä NHL:n paras heti Martin Brodeurin jälkeen.
Kapteenien, ykkösketjun "tähtien" ja maalivahtien ohella, keiden pelaajien uskot nousevan esiin sarjan edetessä? Kuka on se yllätyspelaaja, joka kääntää sarjan omalle joukkueelleen?
Suntio: En sanoisi yllätyspelaaja, sillä Gabriel Bourque on jo väläytellyt osaamistaan, ja sen perusteella odotan häneltä paria maalia myös Phoenixia vastaan. Myös Roman Josi suorittanee muutaman katumusharjoituksen jäähyiltyään niin paljon Detroitia vastaan. Muuten Nashville tulee varmasti taas suorittamaan tasaisesti ja ratkaisija on milloin kukakin.
Sainio: Oliver Ekman-Larsson. Tämä ei olisi tuntematon nimi jos iso yleisö kiinnittäisi huomiota tähän huikean taitavaan ruotsalaispuolustajaan. Sanoin tämän jo eneen Chicago-sarjaa, ja sanon sen taas. Ekman-Larsson saa jääkiekon näyttämään aivan liian helpolta. Jos Erik Karlsson sai tämän kauden näytöillään Norris-ehdokkuuden, pitäisi Ekman-Larssonin kaiken järjen mukaan voittaa tuo palkinto ensi vuonna. Tässä on kehittymässä paras ruotsalaispuolustaja sitten Nicklas Lidströmin, enkä edes liioittele.
Jos mitenkään mahdollista, niin katsokaa ihmiset edes kaksi ensimmäistä ottelua tästä sarjasta. Mieluiten tietysti kaikki. Kotipeleissä on hienoa seurata miten Tippett peluuttaa Ekman-Larssonia. Ei mitään pelkoa heittää 20-vuotiasta puolustajaa vastustajan parhaita hyökkääjiä vastaan. On ollut ehdottomasti joukkueen vakuuttavin puolustaja tänä keväänä, jopa parempi kuin Keith Yandle. Se kertoo aika paljon se.
Kun sarja on ohi ja kättelyt on kätelty, kumpi joukkue on askeleen lähempänä Stanley Cupin voittoa?
Suntio: Predators. Vaikka Phoenixilla on paketti paremmin kasassa kuin Predatorsin edellisellä vastustajalla, uskon sen kohtalon olevan liikaa Smithin pelivireen varassa. Vaikka Predators nojaa edellen paljon Rinteeseen, se on oppinut myös voittamaan otteluita, vaikka suomalaisella olisikin hieman heikompi päivä. Kävi sarjassa kummin tahansa, on konferenssifinaalipaikka täysin ansaittu, mutta itse uskon sarjan kääntyvän Nashvillelle 4–1.
Sainio: Coyotes, vaikka tästä tuleekin erittäin tasainen sarja. Joukkueet ovat pohjimmiltaan kuin kopiot toisistaan, mutta kotiedun turvin uskon Phoenixin menevän tästä jatkoon. Coyotes-fanit näyttivät ensimmäisellä kierroksella, että kyllä Phoenixissa jääkiekko kiinnostaa. Se kiinnostus pitää vain herättää, ja sen tämä joukkue on tehnyt. Sarja menee seitsemänteen otteluun, jossa Shane Doan lyö joukkueensa hurjaan iskuun, eikä valkoiseen pukeutuneen yleisön edessä taistelevalle Coyotesille löydy Predatorsin riveistä pysäyttäjää. Sarja 4-3 Phoenixille, ja kevään jännittävin tarina saa jatkoa.
