Hieno ja yllätyksellinen kausi on jälleen käynnissä. Mitään ei ratkaista paperilla ja se on urheilun suola. Esiin on jälleen noussut muutama yllättäjäjoukkue, joiden on totuttu päättävän kautensa runkosarjaan. Samoin pelaajista toiset ovat nostaneet profiiliaan, mutta vastapainoksi toiset ovat epäonnistuneet.
Jatkoajan NHL-toimituspäälliköt Elmeri Salo ja Miikka Heinonen arvioivat alkukautta onnistumisten suhteen. On aika muodostaa esimerkiksi alkukauden osalta NHL:n tähdistökentällinen. Sitä ei tosin muodostettu suoraan nimeämällä parhaat pelaajat, vaan nostamalla esiin alkukauden yllättävän hyvällä tasolla pelanneita onnistujia. Näin ollen varmat suorittajat kuten Sidney Crosby, Patrick Kane tai Pekka Rinne jäivät kentällisten ulkopuolelle.
Ketkä muodostavat runkosarjan ensimmäisen puoliskon suurien onnistujien tähdistökentällisen?
Elmeri Salon kentällinen:
VLH James van Riemsdyk
Toronto Maple Leafs
Jenkkien olympiahyökkääjä van Riemsdyk tekee lopullista läpimurtoaan ja on painellut lähes piste per peli -tahdissa. Peli on parantunut kokonaisvaltaisempaan suuntaan ja hän on NHL:n parhaita vasemman laidan hyökkääjiä, vaikka on viime aikoina pelannut joukkueensa kakkoskentässä.
KH Tyler Bozak
Toronto Maple Leafs
Bozak pelasi jo viime kaudella erittäin hyvin, mutta loukkaantuminen haittasi sitä kautta. Hänellä on yhteispeli Phil Kesselin kanssa erinomaisella tasolla. Nyt kun on pysynyt ehjänä, meno on ollut vieläkin kovempaa. Monipuolinen pelaaja, joka on alivoimapelissä NHL:n eliittiä ja iskee siinä sivussa noin 70 tehopisteen kauden.
OLH Jakub Voracek
Philadelphia Flyers
Pistepörssiä johtava Voracek on ollut ehkä se positiivisin yllättäjä tämän kauden NHL:ssä. Viime kaudella tšekki rikkoi piste-ennäyksensä tehden 62 tehopistettä Flyersin ykköskentässä. Nykytahdilla tuo ennätys menee rikki todella nopeasti. Voracek on pelannut erittäin tasaisen alkukauden ja en usko, että pistetahti enää hyytyy tällä kaudella.
P John Carlson
Washington Capitals
Capitalsin laadukkaan alakerran ykkösnimeksi on noussut tällä kaudella viimeistään Carlson. Pelaa todella ehjää kautta, iskenyt kovat tehopisteet jo tässä vaiheessa ja on myös tehotilastossa joukkueensa ykkönen. Hänen tehotilastonsa +12 on puolet parempi kuin joukkueen toiseksi parhaalla puolustajalla, Brooks Orpikilla.
P Erik Johnson
Colorado Avalanche
Avalanchen ykköspuolustaja Johnson on ollut heikon alkukauden pelanneen joukkueensa kantava voima pitkin syksyä. Selviä kehitysaskelia on otettu ja jenkki pelaa entistä isompia minuutteja. Lähestyy sitä aikoinaan Bluesiin toivottua franchise-puolustajan tasoa. Paukuttanut tällä kaudella jo kymmenen maalia, jolla jakaa niin puolustajien maalipörssin toista sijaa kuin sivuaa omaa ennätystään.
MV Marc-Andre Fleury
Pittsburgh Penguins
Sulaa varmasti, taso laskenut ja ylipalkattu. Näin on kuvattu Fleurya, joka on tällä kaudella päässytkin näpäyttämään epäilijöitään. Hänen tähtiloistonsa piti olla sammunut, mutta niin vain kaveri on korkealla kaikissa mahdollisissa maalivahtitilastoissa. Sai pitkän jatkosopimuksen, joka tällä hetkellä vaikuttaa hyvältä ratkaisulta.
Miikka Heinosen kentällinen:
VLH Nick Foligno
Columbus Blue Jackets
Blue Jackets pelasi syksyn loukkaantumisten saattelemana, ja joukkueen hyökkäyskalusto oli ajoittain todella ohut. Se ei estänyt Folignoa pelaamasta yli piste per peli-tahdilla. Joukkueen pistepörssikärki on ollut yksinkertaisesti loistava.
KH Tyler Johnson
Tampa Bay Lightning
Johnsonia ei varattu koskaan NHL:ään, ja sekös naurattaa nyt. Lightningin junnuketju on yksi NHL:n vaarallisimmista, ja sen kirkkaimmassa valokeilassa loistaa 24-vuotias jenkki. Martin St. Louis'ta ei ole ikävä.
OLH Vladimir Tarasenko
St. Louis Blues
Tarasenko on löytänyt hyvin yhteisen sävelen ketjukavereiden, Jori Lehterän ja Jaden Schwartzin kanssa, mutta totuus on, että jälkimmäiset hyötyvät vielä enemmän venäläisestä kuin hän heistä. Nuori Tarasenko on Bluesin tärkein tähtipelaaja.
P Mark Giordano
Calgary Flames
Giordano on tunnettu tasaisen varmana puolustajana, joka pystyy auttamaan hyvin hyökkäyksissä. Silti mies on kuulunut aivan eri kerhoon kuin esimerkiksi P.K. Subban ja Duncan Keith ennen syksyä 2014.
P Aaron Ekblad
Florida Panthers
Ekbladin taidot tiedettiin hyvin, kun Panthers varasi nuorukaisen viime kesän ensimmäisellä vuorolla. Silti pelaaminen ykköspuolustajana yhdessä tämän hetken tuloksellisimmista alakerroista on jäätävä suoritus 18-vuotiaalta. Uskon Ekbladin pokaavan vuoden tulokkaan palkinnon kesällä.
MV Jimmy Howard
Detroit Red Wings
Kaikki kunnia Pavel Datsjukille ja Henrik Zetterbergille, mutta Howard on alkukauden suurin yksittäinen syy Red Wings -kokoonpanossa joukkueen hyvälle alkukaudelle. Howard on päästänyt keskimäärin vain hieman yli kaksi maalia ottelua kohden, vaikka edessä pelaava puolustus ei ole lähelläkään liigan kärkeä. Viime kauden epätasaiset otteet ovat vain historiaa.
Keiden pelaajien kausi on ollut toistaiseksi pettymys?
Salo: Hyökkääjistä ensimmäisenä tulee mieleen Matt Duchene, jolle ilmeisesti olin vain asettanut kohtuuttomat odotukset. Duchene oli viime kaudella divisoonansa voittaneen Avalanchen tehokkain pelaaja iskien 70 tehopistettä 71 ottelussa, mutta tuo tahti on muisto vain. Ei tämä olympiakultamitalisti ole huono ollut, vaikka Duchenen pelistä on puuttunut tuttu juonikkuus ja rauhallisuuskin on kadonnut hänen otteistaan. Odotukset viime kauden perusteella olivat vain turhan suuret.
Alle 20-vuotiaita tulokkaita on rumaa leimata flopiksi, mutta silti sanon Jonathan Drouinin alkukauden olleen minulle pettymys. Taitava kolmosvaraus pelaa yhdessä NHL:n kovimmista joukkueista ja on saanut roolia aina ykköskentässä, mutta vielä Drouinista ei siihen tonttiin ole. Erityisesti maalinteko on tuottanut tuskaa.
Suomalaisittain täytyy mainita tietenkin Olli Jokinen, ei kaivanne perusteluja
Hyökkääjistä täytyy nostaa esiin myös Cody Hodgson, joka voitti viime kaudella Sabresin sisäisen pistepörssin. Tähän mennessä kaveri on saanut aikaiseksi vasta kaksi maalia ja kuusi tehopistettä, mikä on huono saldo jopa monelle peruspuolustajalle, saati Hodgsonin tasoiselle kiekolliselle hyökkääjälle. Suomalaisittain täytyy mainita tietenkin Olli Jokinen, ei kaivanne perusteluja.
Avataan puolustajienkin osuus Avalanche-pelaajalla, eli Nick Holdenilla. Yllätti viime kaudella vähintäänkin kaikki noustuaan farmipelaajasta suoraan johtavaksi puolustajaksi huippujoukkueeseen, mikä takasi miljoonasopimuksen tuleville kausille. Tämä kausi on ollut sitten pohjanoteeraus, eikä ole mahtunut edes pelaamaan kaikissa peleissä. Tai sitten on pelannut hyökkääjänä. Tehotilaston lukema -15 on Avalanchen puolustajista ylivoimaisesti huonoin saldo.
Entäs sitten Alex Pietrangelo? Olen odottanut hänen nousuaan todelliseksi Norris Trophy -kandidaatiksi, mutta tällä kaudella ollut yllättävän vaikeaa. Ei hänkään ole floppi lähellekkään, mutta pettymys. Pelaa kuitenkin todella kovassa jengissä, jolla on varsinkin puolustuspelaaminen kunnossa. Silti tehotilastoissa piirtää huima -9-lukema. Pisteitä on syntynyt mukavasti, mutta niitäkin voisi ehkä olla pari enemmän.
Kolmantena puolustaja Kevin Bieksa. Canucks-puolustuksen eliittipelaaja ei ole koskaan mikään maalitykki ole ollut, mutta hyödyllinen ylivoimapelaaja ja tasainen pistesuorittaja. Nyt on sillä osastolla ollut vaikeaa, eikä tehotilastotkaan ole edes plussalla. Maalivahdeista en osaa nimetä ketään vaan annan Miikan hoitaa sen homman.
Heinonen: Otan kopin Elmerin heittämästä pallosta, ja nostan maalivahdeista alkukauden flopeiksi kolme nimeä. Viime vuonna Vezina Trophysta kamppailleet Bruinsin Tuukka Rask ja Lightningin Ben Bishop ovat olleet odotuksiin nähden todella epävarmoja ja heikkoja. Lisäksi kuilunpohjalla konttaavassa Coyotesissa kaikkein heikoin lenkki on ollut kanadalaisvahti Mike Smith.
Hyökkääjistä ylitse muiden odotuksien murskaamisessa nousevat Devilsin tšekkikonkari Patrik Elias, täksi kaudeksi Starsiin siirtynyt Ales Hemsky ja Panthersin oma kultakimpale Alexander Barkov. Heistä jokaisella pitäisi lähtökohtaisesti olla taitoa kolkutella oman joukkueen pistepörssin kärkisijoja, mutta nyt miehet ovat seurojensa tilastotaulukoissa sijoilla viisi, 10 ja 14. Kolmikosta jokaisen tehotilasto on selkeästi pakkasella, Eliaksella eniten - 14 astetta.
Syksyn epäonnistuneista puolustajista nostan esille Coyotesin Oliver Ekman-Larssonin, jonka odotin olevan yksi talven parhaista pakeista. Vaikka OEL:n pistetahti ei ole ollut juurikaan huonompi kuin aiemmilla kausilla, ei mies ole vastannut lähellekään riittävästi Gila River Arenan toiveikkaisiin huutoihin.
Syyskauden selkein floppi löytyy kuitenkin vielä lännemmästä - Los Angelesista. Kingsin Vjatšeslav Voinov on tämän kauden ylivoimaisesti suurin häpeäpilkku koko NHL:lle. Voinovin kausi taisi tulla päätökseen jo kuuden ottelun jälkeen venäläisen syyllistyttyä vaimonsa pahoinpitelyyn. Useiden oikeuskäyntien jälkeen Voinovin tilanne on edelleen avoin, eikä ole realistista odotattaa häntä enää kentälle tällä kaudella. Poissaolollaan hän on tehnyt lisäksi Kingsin puolustajatilanteesta todella tukalan.
Mikä joukkue on yllättänyt eniten positiivisessa mielessä?
Salo: Idän kärkikastiin kuin salamana kirkkaalta taivaalta iskeytynyt New York Islanders. No joo, kyllä heille oli rakennettu ihan mukavan tasainen nippu ihan kivoja pelaajia, mutta en todellakaan odottanut heiltä tuollaista esiinmarssia. Esimerkiksi maalivahti Jaroslav Halak, jota pomputeltiin viime kaudella jengistä toiseen, onkin nyt taas todellinen voittava maalivahti.
Islandersin muutaman vuoden taapertaminen on selvästi kannattanut, sillä viime vuosina varatuista pelaajista moni on nyt kasvanut hyväksi pelimieheksi. Ryan Strome pelaa kuin vanha tekijä ja on yksi koko NHL:n postiivisimmista yllättäjistä. Brock Nelson väläytteli jo viime kaudella, mutta on hänkin kehittynyt selvästi. Muualta saapuneista hankinnoista Nick Leddy on erityisesti onnistunut isossa roolissaan.
Islanders hankki kesällä kovalla rahalla Mihail Grabovskin ja Nikolai Kuljominin. Tämä kaksikko ei ole ehkä täysin odotuksia täyttänyt, mutta he tulevat olevaan yllättävän isoja nimiä keväällä. Samaa tahtoisin sanoa Michael Grabnerilta, jonka alkukausi on mennyt täysin pilalle loukkaantumisten myötä. Ykköstähti ja kapteeni John Tavares ei ole ollut aivan samassa tikissä kuin ennen viime helmikuun olympialaisissa tullutta vammaa, mutta silti hän on joukkueen avaintekijä.
Täytyy kehaista myös päävalmentaja Jack Capuanoa, joka on muutaman seurassa vietetyn vuoden jälkeen pystynyt uusiutumaan loistavasti ja hän onkin luonut vahvan perustan pelitavallaan tälle joukkueelle. Pelaajat palvelevat häntä ja tekevät juuri Capuanon pyytämiä asioita kentällä, mikä on mahdollistanut menestyksen. Ei yllättäisi, jos Capuano on korkealla vuoden valmentaja -äänestyksessä. Mutta onko vain Islanders tämän kauden Avalanche, jonka yksi huippukausi kääntyi kesässä takaisin taaperrukseen? Sen aika näyttää.
nuoren Filip Forsbergin suoranaiseen dominointiin tuskin uskoi kukaan
Heinonen: Nashville Predatorsin piristyneet otteet viime kaudesta eivät vielä ole yllätys. Asema Keskisen divisioonan kärjessä on kuitenkin jotain, mitä oli mahdotonta syksyllä ennustaa. Joukkue vaihtoi kesällä valmentajaa ja onnistui parantamaan hyökkäystään. Paperilla kokoonpano näytti kuitenkin yhä melko keskenkertaiselta esimerkiksi saman divisioonan Blackhawksiin, Starsiin ja Bluesiin verrattuna.
Terveenä pelaamaan päässyt Pekka Rinne on ollut jälleen mies paikallaan siinä missä eliittipuolustaja Shea Weberkin. Sen sijaan nuoren Filip Forsbergin suoranaiseen dominointiin uusien kasvojen, James Nealin ja Mike Ribeiron, kanssa tuskin uskoi kukaan.
Tärkein avaintekijä siihen, että Forsberg liitää pistepörssien kärkisijoilla, on petojen penkin takana. Peter Lavioletten viimeiset kaudet Flyersissa eivät olleet juhlaa, mutta Predatorsissa miehen auktoriteetti on tehnyt joukkueesta todella työteliään ja yhtenäisen. Esimerkiksi Jokisen pistesaldo on säälittävä, mutta hän on painanut kaukalossa menemään työhaalarit niskassa aivan kuten Roman Josi, Colin Wilson ja muut tuntemattomat tähdet. He rakentavat joukkueen taitavimmille yksilöille ilta toisensa jälkeen tilaa iskeä ratkaisevat maalit, joita Smashvillessä on kaivattu useita vuosia.
Minkä joukkueen esitykset ovat olleet odotettuja heikompia?
Salo: Kukaan ei voi tosissaan väittää, ettei odottanut Boston Bruinsilta selvää pudotuspelipaikkaa tälläkin kaudella. Neljän vuoden sisällä kahdesti Stanley Cup -finaaleissa pelannut Bruins ei tehnyt kesällä merkittäviä muutoksia, joten joukkuetta voitiin helposti pitää suurena suosikkina itäisen konferenssin voittajaksi.
Kausi ei ole mennyt kuitenkaan putkeen. Joukkue majailee tässä vaiheessa pudotuspeliivan alapuolella, vaikka sen pitäisi dominoida Atlantin divisoonaa. Jokaisella pelipaikalla löytyy kauden heikosti aloittaneita pelaajia. Esimerkiksi viime kauden päätteeksi NHL:n parhaaksi maalivahdiksi valittu Rask, jonka tilastot ovat olleet toistaiseksi huonompia kuin koskaan urallaan.
Puolustuksen tukipilari ja kapteeni Zdeno Chara oli sivussa pitkään, mutta ei hän ennen loukkaantumistaan tai sen jälkeen ole ollut totutulla tasollaan. Tämä 37-vuotias veteraani on alkanut tekemään aivan alokasmaisia virheitä, joista on vastustaja rokottanut. Eikä mies ole vanhassa pistetahdissaankaan, sillä pistesaldo on hänellä karttunut vasta kahdeksan pisteen edestä yli 20 ottelussa.
Joukkueen paras maalintekijä on 11 maalillaan Brad Marchand, eivätkä muut ole vielä kymmeneen maaliin päässeet. Milan Lucic on lähempänä nallekarhua kuin kovanaamaa, David Krejci ei ole tahtonut pysyä ehjänä ja Reilly Smithin tahti on hiipunut viime kaudesta. Monipuolinen Patrice Bergeron on sentään pysynyt edes suurinpiirtein omalla tasollaan.
Heinonen: Dallas Starsin piti ennakkoasetelmien mukaan aloittaa tähdenlentonsa heti lokakuussa Jamie Bennin, Tyler Seguinin ja Ottawasta saapuneen Jason Spezzan johdolla. Kari Lehtosen odotettiin jatkavan varmoja otteitaan, ja nuorten puolustajien, kuten Jyrki Jokipakan, John Klingbergin ja Jamie Oleksiakin kilpailutilanteen uskottiin tarjoavan lukuisia onnistuneita esiinmarsseja tähtipaitojen kokoonpanoon.
Starsin kausi on ollut kuitenkin todella vaikea. Lehtonen on ollut vuorenvarma torjuja vain lyhyitä jaksoja kerrallaan, Bennin kauden avausmaalia odottaessa vaihtuivat päivät öiksi ja yöt päiviksi, ja puolustuksen punainen lanka on ollut jatkuvasti hukassa. Koko Starsin alkukauden sekasorto kulminoituu Hemskyyn, joka on nyt lännen versio punasiipipaitaisesta Stephen Weissistä.
Joulukuun loppupuolella kelkka alkoi kuitenkin kääntyä, eikä Starsia voi vielä leimata koko kauden suurimmaksi epäonnistujaksi. Seguinin ei tarvitse enää kannatella koko Dallasin kiekkoylpeyttä yksinään, sillä muun muassa Erik Cole ja Antoine Roussel ovat alkaneet heräillä. Viiden pisteen päässä olevan Jetsin ohittaminen on Starsin seuraava tavoite.