Kuvakooste: Valokuvaajan arki MM-kisoissa

MAAJOUKKUE / Artikkeli
Jatkoajalla oli oma valokuvaaja MM-kisoissa myös tänä vuonna. Oheinen kuvakooste raapaisee hieman pintaa normaalin kisapäivän ympärillä sekä kertoo rutiineista ja toimintatavoista MM-turnauksessa. Valokuvaajan kannalta kisat olivat ehdottoman hieno ja antoisa kokemus. Vaikka päivät olivatkin pitkiä eivätkä vuorokauden tunnit aina tahtoneet riittää, saatiin urakka vietyä kunnialla loppuun asti.

Jatkoajan MM-kisapaketista löydät kaikki vuoden 2012 MM-kisojen artikkelit, haastattelut ja kuvakoosteet. Kisapakettiin pääset tästä.


Päivän aluksi kuvaajien piti valmistella laitteistot kisapäivän koitoksiin, tehdä tarvittavat huoltotoimenpiteet sekä mahdollisesti hoitaa toimituksellisia tehtäviä. Otteluiden välinen lyhyt aika käytettiin tehokkaasti kuvatuotantoon. Kuvassa valokuvaajille erikseen varatut työtilat areenan takana.

Areenan kolmoskerroksessa sijaitsivat varsinainen mediakeskus, toimittajien työskentelytilat ja pieni osa valokuvaajien työpisteistä. Reilusti ennen kuin areenan ovet olivat yleisölle auki, oli paikalla jo kohtalainen kuhina.

Jatkoajan toimittajat Ilari Isotalo sekä Ilari Savonen paikalla heti aamusta.

Avuliaat vapaaehtoistyöntekijät palvelivat median infotiskillä. Toisesta pisteestä varattiin ottelukohtaiset kuvauspaikat.

Mediatiloista oli mahdollista vuokrata säilytyslokero kisojen ajaksi kameroiden säilytykseen. Kaikkea kalustoa ei siis tarvinnut liikutella kisapaikan ja majoituksen välillä.

Mediatilat toisesta suunnasta kuvattuna.

Kaikki tarvittava tilastomateriaali oli aina otteluiden jälkeen saatavilla.

Mediakeskus oli huomattavan kokoinen. Toimittajia ja kuvaajia oli yhteensä paikan päällä töissä monta sataa.

Otteluiden jälkeiset valmentajien haastattelut sekä muut lehdistötilaisuudet pidettiin mediakeskuksen sisällä sijainneessa tiedotustilassa.

Tuttuja ja vähemmän tuttuja naamoja vilahti lehdistötilaisuuksissa tämän tästä.

Kun päivän valmistelut oli tehty ja yleisö alkoi saapua, oli aika käydä tarkistamassa tunnelma areenan ulkopuolella.

Tapahtumateltassa riitti väkeä ja ohjelmaa aamusta yöhön.

Faneilla ja Skodan pr-tytöillä riitti aikaa poseerata valokuvaajille.

Media valui pikkuhiljaa omaan katsomoonsa ottelun alkaessa.

Kuvaajien paikat jaettiin perinteisellä jonotussysteemillä. Paikkojen jako alkoi pari tuntia ennen ottelun alkua ja parhaat paikat jaettiin luonnollisesti aina ensin jonottamaan saapuneille. Nykyaikaiset turvapleksit aiheuttavat kuvaamiseen huomattavaa haittaa, joten suurin osa kuvaajista vältteli jään tasalla nurkissa kuvaamista. Suosituimmat paikat olivat areenan molemmin puolin, alakatsomossa TV-kameroiden vieressä olevilla tasanteilla. Kuvauspaikat valittiin eräkohtaisesti.

Erilaisia kuvia varten piti liikkua ympäri areenaa. Kuvauspaikat olivat enimmäkseen areenan keskikohdilla, mistä kuvattuna ei kaikkea haluamaansa saa talteen.

Myös fanitunnelmaa pyrittiin tallentamaan. Tällä kertaa taustalla näkyvän sinitakkisen TV-kuvaajan vieressä sijainneelta kuvauspaikalta on rynnätty katsomon alaosaan tallentamaan fanien laulamaa Maamme-laulua.

Nopea paluu kuvauspaikalle ja kameran putki asemiin pelin alkua varten.

Halutuin kuvauspaikka areenalla oli numero 95. Tältä paikalta pääsi kuvaamaan jään tasolta, ilman kuvia pilaavaa turvapleksiä, aivan pelaaja-aitioiden välistä. Kuvauspaikkoja välikössä oli kaksi, mutta toinen paikka oli varattu kansainvälisen jääkiekkoliiton omalle kuvaajalle. Paikan varjopuolina oli keskiraskaan kontaktin mahdollisuus joko purkukiekon, mailaniskun tai astetta rivakamman taklauksen takia.

Pelaaja-aition vierestä pääsee niin lähelle pelaajia kuin ikinä onkaan tarpeen ja pystyy välittämään tunnelmia hieman harvinaisemmasta kuvakulmasta.

Lisäksi jään tasolta pystyy kuvaamaan ottelun tilanteita lähes esteettömästi.

Lähes esteettömästi. Jään tasolla kuvaamisessa on omat haasteensa. Kun pelaajia on jäällä paljon, osuu nopeasti liikkuvassa pelissä kuvaan helposti ei-toivottu henkilö.

Jatkoajalla oli käytössä koko kisojen ajan areenan kattokerrokseen huoltokäytävälle asennettu kaukolaukaistava kamera. Kameralla kuvattiin eteläpäädyn maalin tapahtumia. Kattokuvat olivat arvokas lisä kuvakoosteissa sekä muussa toimituksellisessa työssä. Kamerana palveli uskollisesti Canon 7D ja kameran kiinnityksessä luotettiin kahteen Manfrotton Magic Armiin sekä kaksinkertaiseen vaijerivarmistukseen. Radiovastaanottimina toimivat Pocket Wizardin Multimaxit. Kamera ja kiinnitykset olivat paikallaan koko kisojen ajan. Kuvaajat saivat valvotusti käydä katolla vaihtamassa muistikortit sekä akut ennen ja jälkeen otteluiden.

Kattokameran avulla saatiin moneen tilanteeseen erilainen ja tapahtumia avaava näkökulma.

Suurin osa kuvauspaikoista oli pelaaja-aitioiden puolella, alakatsomon keskivaiheilla.

Näiltä paikoilta kuvakulma on luonnollisesti alaspäin suunnattu, mutta pelitilannekuvaukseen toimiva ja perinteinen ratkaisu. Vaihtoehtoina oli muutama oviaukkopaikka katsomon päädyissä ja sivuilla, sekä kahdessa kaukalon nurkassa turvapleksin takana. Lisäksi yläkatsomossa, median omassa katsomonosassa oli parikymmentä paikkaa, mutta täältä kuvattaessa kuvakulma oli jo liian jyrkkä.

Välillä tästä kuvakulmasta ei pelitilanne tullut parhain päin ilmi.

Tällöin kattokamerasta oli hyötyä tilanteen selkiyttämisessä.

Areenan vastakkaisella puolella oli vähemmän paikkoja tarjolla, mutta näkymät olivat yhtä hyvät.

Koko kisojen huipennus kuvattuna kuvauspaikalta 51. Summerin soitua ja Venäjän aloitettua juhlintansa, oli kuvaajilla aikaa pari minuuttia juosta kameroineen ja laukkuineen areenan toiselle puolelle ja rappusia alas jään tasalle odottamaan pääsyä jäälle.

Venäjä juhlii taustalla ja harmaaliivinen kuvaajalauma kirmaa kohti jäätä ja voitonjuhlia.

Juhlat kestivät aikansa ja Venäjän joukkueen poistuttua jäältä oli kuvaajien urakka yhdeltä osin ohitse. Yö venyi vielä pikkutunneille kuvia tehdessä ja julkaistessa. Jäljelle jäi tuhansien MM-kisoissa otettujen kuvien lajittelu, editointi sekä julkaisu tulevia tarpeita varten.

» Lähetä palautetta toimitukselle