Maalivahti tarvitsee peliaikaa ja vakaata ympäristöä onnistuakseen kaukalossa parhaalla mahdollisella tavalla. Joskus peliaika ansaitaan hyvillä otteilla, toisinaan loukkaantumiset antavat yllättäviä näytönpaikkoja varamaalivahdiksi nimetylle osapuolelle. Kaiken jääkiekkoiluun liittyvien muuttujien keskellä maalivahdin on pysyttävä rauhallisena ja keskityttävä olennaiseen − tapahtuivat yllättävät asiat sitten kaukalossa tai kaukalon ulkopuolella.
Henkinen vahvuus ja hyvä keskittymiskyky ovat hyvälle maalivahdille onnistumisen ehto. Vuonna 2015 HPK:n uutta maalivahtia Jere Myllyniemeä rauhoittavat erityisesti perhe sekä harjoittelurutiinit. Vuosien varrella koetut käänteet ovat opettaneet myös arvostamaan osaavan valmennuksen ja etenkin maalivahtivalmentajan merkitystä.
"maaliin et mene ennen kuin opit luistelemaan"
− Siinä kohdassa kun tilanne joukkueessa tai seurassa on epävarma, se vaatii esimerkiksi maalivahtivalmentajan selventämään tilannetta. Henkilön, joka ilmoittaa, että nyt tämä tilanne rauhoitetaan ja lähdemme puhtaalta pöydältä, miettii Myllyniemi.
Myllyniemen pelaajauralle muuttuneita tilanteita on riittänyt. Pääosan aikuisiän otteluistaan Liigassa pelannut Myllyniemi on nähnyt yli kymmenen vuotta kestäneen ammattilaisuransa aikana myös Mestistä, SHL:ää ja Allsvenskania. Uran varrelta löytyy myös yksi harjoitusleiri Philadelphia Flyersin kanssa.
Nyt takana on lonkkaleikkaus ja pitkä toipumisjakso, jonka aikana Myllyniemi solmi sopimuksen Hämeenlinnan Pallokerhon kanssa. 32-vuotiaalle maalivahdille seura on aikuisten tasolla jo kolmastoista, jonka runkosarjaotteluissa hänet nähdään.
Ikäluokkansa sankarit
Myllyniemi aloitti maalivahtina vasta 12-vuotiaana. Takana oli viitisen vuotta jääkiekkoa, mutta aiemmin lupaa maalivahdiksi ei irronnut kotoa. Voidaan sanoa, että Myllyniemi ei ole varhain erikoistunut maalivahdiksi.
"A-nuoretkin olivat isoja sankareita. Nykyisin saattaa unohtaa, kuinka paljon heitä katsottiin ylöspäin"
− Pihapeleissä olin maalivahtina aiemminkin, mutta kotoa tuli noottia, että maaliin et mene ennen kuin opit luistelemaan. Sen jälkeen palo maalivahtina pelaamisesta ei sammunut. Siihen vähän niin kuin ollaan jumiuduttu, hymyilee Myllyniemi.
Tampereen Kalevassa asuneen perheen kasvatti pelasi ensimmäiset vuodet TKK:ssa ja pääsi sitten Kooveen mukaan. Ensimmäisellä kerralla nilkkamurtuma esti valinnan joukkueeseen. Muutamaa vuotta myöhemmin päättäväinen Myllyniemi unelmoi jo kaverinsa kanssa Liiga-paikasta – tai oikeastaan vain siitä, että pääsisi mukaan yrittämään.
− Ei silloin miettinyt edes Liiga-pelejä. Jo liigajoukkueen treeneihin pääseminen olisi ollut hienoa. Se, että pääsisi edes kerran koettamaan.
− A-nuoretkin olivat isoja sankareita: Ilveksen, Tapparan ja Kooveen. Nykyisin saattaa unohtaa, kuinka paljon heitä katsottiin ylöspäin.
Vuosituhannen vaihteessa Myllyniemi taisteli kakkosvahdin pelipaikasta Tapparassa Sasu Hovin, Pekka Tuokkolan ja Håkan Danielssonin kanssa. Ykkösvahteina joukkueessa olivat tuolloin Jussi Markkanen ja Tom Draper, joten peliaikaa edustuksesta ei hellinnyt. Nuorella pojalla riitti intoa päästä eteenpäin tavalla tai toisella.
Ensin miesten pelejä Myllyniemelle irtosi Kooveen riveissä Suomi-sarjassa. Siitä alkoi pitkä pätkä kiekkokiertolaisen elämää. Nuorten maajoukkueissa Myllyniemelle heltisi muutama peli, mutta vuosikerran ehdoton kärki Kari Lehtonen jätti muut taakseen. Tuomas Nissinen ja Teemu Lassila olivat muita ikäluokan nuorisomaajoukkuepaikoista taistelevia sankareita.
Lopulta Lehtonen varattiin NHL:ään Atlanta Thrashersiin koko varaustilaisuuden toisena vuonna 2002.
− Kieltämättä Kari oli ihan omalla tasollaan. Ei välttämättä kovin treenaaja, mutta kaikki mitä Lehtonen teki jäällä oli niin täydellistä, että se korvasi paljon asioita jään ulkopuolella.
Myllyniemelle mahdollisuus päästä NHL:ään tuli viisi vuotta myöhemmin. Sitä ennen piti taistella itsensä miesten sarjoihin; hakea paikkaa maalivahtimaailmassa Lehtosesta poikkeavaa reittiä.
Pois Tampereelta, loukkaantumiset avasivat oven Espoossa
Tampereelta ura jatkui Espooseen, missä Myllyniemen oli aluksi tarkoitus pelata vain A-nuorten pelejä. Jarmo Myllyksen loukkaantuminen muutti kuitenkin kuviot, ja Myllyniemi päätyi jakamaan minuutteja espoolaisen kiekkokoulun kasvatin Mika Oksan kanssa. Ensimmäinen peli Bluesin edustusjoukkueessa tuli yllätyksenä.
− ”Miku” pelasi pelejä. HIFK:ta vastaan jotain tapahtui alkulämmittelyssä. Oksa meni koppiin, ja nuorena poikana jännitin, että ”kyllä se sieltä tulee vielä”. Siinä oli nuori poika ihmeissään, mutta oli todennäköisesti hyvä että se paikka tuli vähän yllättäen, Myllyniemi kuvailee.
Valmentaja kuitenkin käski Myllyniemen jäälle. Debyytti sujui mallikkaasti. Ihmeissään ollut Myllyniemi päästi yhden maalin heti alkuun, mutta pisti luukut kiinni loppupelin ajaksi. Kun vammat pitivät Myllyksen ja Oksan sivussa vielä tovin, kertyi pelejä heti useampi ennen kauden päätöstä A-nuorissa.
Espooseen lähtenyt Myllyniemi oli jättänyt koulun kesken, mutta nuorukainen tiesi tekevän löytävän työtä muualta, jos jääkiekko ei olisi osoittautunut oikeaksi valinnaksi.
− Vanhemmat todennäköisesti jännittivät muuttoani Espooseen enemmän kuin minä. 19-vuotiaana oli kuitenkin jo aika lähteä pois kotoa.
Tie Espoossa tuli päähänsä kolmen vuoden päästä. Kaukalossa ehti vilistä isoja liigatähtiä Myllyksestä Jan Calouniin ja Jiri Vykoukaliin. Myllyniemen kannalta antoisinta oli yhteistyö Oksan kanssa.
− ”Mikulta” sai oppia elämästä kaukalossa ja sen ulkopuolena. Hän oli nuorelle pojalle ensimmäinen sellainen kaveri, ihmisenä sellainen, josta oli helppo ottaa mallia ja oppia.
Ruotsiin pöytätietokoneella tehdyn tarkistuksen kautta
Kesällä 2005 Rögle oli kiinnostunut Myllyniemen palveluksista. Maalivahdin mukaan ensimmäisenä piti avata tietokone ja katsoa, mikä seura oli yleensä kyseessä.
"En tiennyt yhtään minne lähdin, mutta se oli erittäin hyvä paikka siihen väliin"
− Eliteprospectsin tai jonkun vastaavan avasin. En tiennyt yhtään minne lähdin, mutta se oli erittäin hyvä paikka siihen väliin. Pelasimme aika lailla puoliksi Andreas Anderssonin kanssa pelit, ja selviydyimme Kvalserieniin. Meidän ei uskottu voittavan yhtään peliä, mutta sijoituimme lopulta ihan hyvin.
Hieman yllättäen maalivahdille suuren vaikutuksen jätti Rögleen työsulkukaudella palannut Kenny Jönsson. Lähes 700 NHL:n runkosarjaottelun puolustaja oli aikansa laadukkaimpia puolustajia, mutta ruotsalainen päätti palata kotiseuraansa perhesyyt edellä.
− Hän halusi tehdä tätä hieman muunkin elämän ehdolla. Jönsson näytti johtajuutta kaukalossa ja kaukalon ulkopuolella. Hänellä oli omat periaatteensa eikä hän halunnut lähteä enää siihen ”rahamaailmaan” mukaan.
Jäähdyttelemään Jönsson ei tosiaan tullut. Taso riitti vielä useita vuosia maajoukkueen kapteeniksi, ja kyseisenä vuonna myös olympialaisiin. Sieltä tuomisena oli kultaa. Myllyniemi itse palasi Rögleen vielä uudestaankin. Se tapahtui kuitenkin vasta kaksi kautta myöhemmin, eikä nuori maalivahti osannut aavistaa, että väliin mahtui kuusi uutta seuraa ja yksi NHL-leiri.
Tilaisuus päästä NHL:ään
Kesällä 2006 Myllyniemi sai kutsun Philadelphia Flyersin leirille. Mahdollisuus tavoitella unelmapaikkaa NHL:stä avautui hieman yllättäen, kun puhelinsoitto vei Myllyniemen rapakon taakse.
− Flyersilla oli sillä hetkellä yksi maalivahdin paikka auki. Se kuukausi meni sitten AHL-joukkueen harjoituspelejä pelaten ja Flyersin harjoitusleirillä, muistelee Myllyniemi.
Myllyniemi asui kuukauden hotellissa Jussi Timosen huonekaverina. Philadelphiassa pyörivät suomalaisista myös Sami Kapanen, Joni Pitkänen ja Antero Niittymäki, joista ensimmäinen näytti autoillen nuoremmilleen paikallista ympäristöä. Flyersin organisaatioon kuului kyseisellä kaudella myös Lasse Kukkonen. Seuran nimekkäin pelaaja oli myös harjoitusleirillä pyörinyt Peter Forsberg.
Myllyniemeä koitettiin houkutella samaan aikaan myös Ruotsiin.
− Minulle soiteltiin pari kertaa sen kuukauden aikana Allsvenskanista. Kieltäydyin ja sanoin, että lopeta nyt se tarjoilu ennen kuin oikeasti alan katumaan.
Kuukauden lopussa tie nousi kuitenkin pystyyn. Myllyniemi oli pelannut harjoituspeleissä kilpailijoista eniten pelejä, mutta sopimusta ei lopulta irronnut. NHL- ja AHL-maailmassa sopimuspakkaa sekoittavat myös varausnumerot ja seuran omat mieltymykset.
Suomalaismaalivahti käskettiin GM:n toimistoon. Siellä hänelle ilmoitettiin, että seura oli ehtinyt tehdä jo sopimukset viiden maalivahdin kanssa. Tilannetta aiottiin katsoa vuoden päästä uudestaan.
− Olin viimeinen veskari joka lähetettiin kotiin. Minkäänlaiseen sopimukseen ei ollut silloin enää mahdollisuutta.
NHL-kokeilu jäi ainoaksi. Harmittamaan jäi yksi seikka.
− Ainoa mietityttänyt asia jälkeenpäin oli se, että mitä jos olisin kysynyt pääsyä toiseen seuraan kokeilemaan. Tuolloin ajattelin vain, että nyt tulen Eurooppaan, vedän hyvän kauden alle ja sitten kokeilen uudestaan.
Seuraavasta kaudesta tuli kuitenkin kaikkea muuta kuin odotusten mukainen. Alkoi kolme kautta kestänyt ”rumba”, jossa pelipaikka vaihtui seurasta toiseen – muutenkin kuin pelillisistä syistä.
Lähellä siirtoa Kerhoon jo 2006
Myllyniemi neuvotteli siirrosta HPK:hon ensimmäisen kerran jo kesällä 2006. Seura oli voittanut juuri suomenmestaruuden ja voitti sittemmin myös seuraavalla kaudella pronssia. Lopulta Myllyniemi tarttui kuitenkin Västra Frölundan tarjoukseen.
− Se tuntui sillä hetkellä hyvältä. Iso organisaatio Ruotsissa, ja Tommy Salon loukkaannuttua siellä tarvittiin apua maalivahtiosastolle.
Odotukset eivät kohdanneet. Ensin Myllyniemeä roikutettiin mukana ilman yhtään ottelua. Sitten maalivahdin pelivirettä haluttiin testata A-nuorissa. Se ei haitannut suomalaista, joka teki työtä käskettyä. Vire oli Flyers-kuukauden jäljiltä hyvä, mutta Frölundassa suunniteltiin muuta. Johdon ja valmentajan suunnitelmat Myllyniemen suhteen olivat erilaiset.
− Viikko A-nuorten pelistä valmentaja ilmoitti, etten pelaisi pelin peliä koko kaudella. Saisin hengata mukana, tai vaihtaa seuraa. Myös Salo oli hiljalleen kuntoutumassa. Jäi harmittamaan, sillä minulla oli ollut tilaisuus myös tulla Kerhoon, Myllyniemi miettii.
Agentti ilmoitti tilaisuudesta pelata Lukossa. Suomalaismaalivahti halusi pian pelaamaan, sillä vire tuntui hyvältä. Lukossa Myllyniemi joutui kuitenkin keskelle uutta hässäkkää. Kauden 2006-2007 seura aloitti kaksikolla Pasi Häkkinen – Markus Korhonen, mutta pisti molemmat pihalle ja hankki tilalle Myllyniemen ja Tom Lawsonin.
− Jos olisin senkin tiennyt, olisin tehnyt toisin. Elämässä ei ikinä tiedä. Kyseessä oli hyvä kausi, joka sitten mureni reissailuun.
Itse ottelut menivät Lukossa hyvin, mutta kausi oli seuralle vaikea. Lukko selvisi vaivoin pudotuspeleihin, joissa se tipahti heti Ilvestä vastaan.
− Pelit Lukossa sujuivat, mutta siinä ei tehty mitään sen koko paketin rauhoittamiseksi. Se oli surullista kaikkia maalivahteja kohtaan.
2007-2009: Kiertolaisen elämä jatkui
Rauman jälkeen Myllyniemi palasi takaisin Espooseen. Visiitti jäi reilun puolen vuoden mittaiseksi. Myllyniemi pelasi voitokkaassa joukkueessa, mutta ykkösvahtina oli Bernd Brückler, joka Myllyniemen tavoin pelasi loistokkaasti. Molempien tilastot olivat päästetyissä maaleissa sarjan kärjessä.
− Maalivahtivalmentaja Marko Torenius sai rauhoitettua peliäni paljon. Hän on ollut yksi sellaisista kavereista, jotka ovat saaneet potkittua eteenpäin. Se palautti uskoa tekemiseen, mutta pelasin vain seitsemän ottelua Liigassa ja muutaman Mestiksessä. Joulukuussa seura ilmoitti, ettei jatkosopimusta ole tulossa.
"Sitä pyörrettä ei vain saanut pysäytettyä, vaikkei se ollut itsestä aina kiinni"
Tammikuussa Luulaja oli kiinnostunut Myllyniemen tekemistä. Hyvässä vireessä ollut maalivahti tarttui tilaisuuteen. Vaikea kausi Luulajalle oli vaikea myös Myllyniemelle.
− Se oli sellainen reissu, jonka jälkikäteen mietittynä olisi voinut jättää tekemättä. Se oli sellaista nuoren pojan intoa. En luottanut tarpeeksi siihen, että menestyvässä joukkueessa (Blues) pelaamalla löytäisin kyllä uuden seuran.
Uusi seura löytyi. Myllyniemi palasi seuraavaksi vuodeksi vuorostaan Rögleen. Kausi oli pelillisesti hyvä ja joukkue parhaimmillaan Ruotsin kärjessä, mutta seurapyörre jatkui. Myllyniemi päätti kautensa Leksandissa.
− Sitä pyörrettä ei vain saanut pysäytettyä, vaikkei se ollut itsestä aina kiinni. Röglen urheilutoimenjohtaja sanoi jälkikäteen, että olisi kannattanut pitää kiinni minusta. Engelmalmista jäi kyllä hyvät mielikuvat ja tuttuja, joihin olen pitänyt jälkikäteen yhteyttä, Myllyniemi pohtii.
Osa kaksi - Monen mutkan Myllyniemi: "En ole varmaan koskaan saapunut seuraan omilla saappaillani"
Osa kolme - Miten maalivahti kesytetään?